Lue keskustelun säännöt.
Se fiilis kun ei ole sosiaalista elämää
02.12.2017 |
Aamusta iltaan vain selannut päämäärättömästi nettiä.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen se fiilis sulla on?
Hyvä kysymys :)
Sosiaalisen elämän puutteen voi paikata hankkimalla sellaista, tosin se vaatii vaivannäköä. Miten on ap, oletko valmis näkemään vaivaa sen eteen vai pitäiskö sut hakea kotoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän silleen, että nuorena mennään frendien kanssa, kun lapset onnpieniä, käydään lapsiperheiden luona, sitten erotaan ja teinit on frendien kanssa ja itse siivotaan ja kudotaan ja ollaan netissä.
Kalliossa asuvat on tietysti lähikuppilassa ja gallerioissa kaikki illat, muut on siivosti kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä tiedä, onko oma valinta. Itse olen sosiaalinen ihminen, tulen töissä hyvin toimeen työkavereideni kanssa. Jotain yhteistä tekemistä heidän kanssaan onkin. Mutta. Omia ystäviä ei oikein enää ole. Pidän aikanani yhteyttä ystäviini, mutta kun se muuttui yksipuoliseksi (siis aina minä otin yhteyttä) niin pikkuhiljaa ovat hiipuneet ne ystävyyssuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi kai sitä silti jotain muutakin tehdä?
Meillä on henkinen yhteys! Just ajattelin ihan samaa. Ei mitään elämää opintojen ulkopuolella. Jos pitää välipäivän opiskelusta, niin millä sen täyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä, onko oma valinta. Itse olen sosiaalinen ihminen, tulen töissä hyvin toimeen työkavereideni kanssa. Jotain yhteistä tekemistä heidän kanssaan onkin. Mutta. Omia ystäviä ei oikein enää ole. Pidän aikanani yhteyttä ystäviini, mutta kun se muuttui yksipuoliseksi (siis aina minä otin yhteyttä) niin pikkuhiljaa ovat hiipuneet ne ystävyyssuhteet.
Jos et asu autottomana keskellä ei-mitään, niin mikään ei estä lähtemästä esimerkiksi elokuviin, ulos syömään, baariin, jollekin klubille/keikalle. Ellet ole ihan peeaa niin mikään ei estä lähtemästä viikonlopun viettoon johonkin toiseen kaupunkiin, kylpylään, Tallinnaan tms (tänä viikonloppuna on ehkä jo hieman myöhäistä). Jos olet terve ja toimintakykyinen, niin pystyt varmasti osallistumaan johonkin yhdistystoimintaan tai muuhun sosiaaliseen aktiviteettiin, jossa tutustut uusiin ihmisiin ja tulee tekemistä viikonlopuiksi(kin).
Minä säälin vanhoja ihmisiä, jotka eivät enää edes halutessaan kykene lähtemään ulos kotoaan, mutta en terveitä aikuisia, joille netissä roikkuminen on puhtaasti oma valinta.
Mitä siitä, en minä sosialisoida osaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lähtee ihan kohta uimaan ja sen jälkeen katson jonkun leffan mutta muuta tuskin tiedossa..
Mulla ei oo ystäviä ainoatakaan tällä hetkellä (elämänmuutosremppa valmistunut), mutta kyllä nautin omastakin ajasta. Tiedän, että jossain vaiheessa löytyy mies ja ystäviäkin ehkä niin otan irti tästäkin vaiheesta elämässä.
Käyn kävelyllä ihastelemassa luontoa, käyn salilla/uimassa, kiertelen Helsingin keskustan katuja ja kauppoja, käyn hieronnassa yms hemmotteluissa, käyn baarissa, teen vartalon kuorintahoitoja :D, käyn syömässä ravintolassa jne.
Ja ainahan ei huvita tehdä mitään, silloin roikun rajattomasti netissä ilman, että kukaan rajottaa.
Ei se elämä kellään niin kovin ihmeellistä ole, etteikö itse voi tehdä itselleen aivan fantastisen fiiliksen ihan itsekseenkin.
Minäpä menen tästä tekemään patongin subway-tyyliin, taustalle Pavarottia ;).
Lapsi palautuu huomenillalla reissusta, nyt on vielä ihan ikiomaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä, onko oma valinta. Itse olen sosiaalinen ihminen, tulen töissä hyvin toimeen työkavereideni kanssa. Jotain yhteistä tekemistä heidän kanssaan onkin. Mutta. Omia ystäviä ei oikein enää ole. Pidän aikanani yhteyttä ystäviini, mutta kun se muuttui yksipuoliseksi (siis aina minä otin yhteyttä) niin pikkuhiljaa ovat hiipuneet ne ystävyyssuhteet.
Jos et asu autottomana keskellä ei-mitään, niin mikään ei estä lähtemästä esimerkiksi elokuviin, ulos syömään, baariin, jollekin klubille/keikalle. Ellet ole ihan peeaa niin mikään ei estä lähtemästä viikonlopun viettoon johonkin toiseen kaupunkiin, kylpylään, Tallinnaan tms (tänä viikonloppuna on ehkä jo hieman myöhäistä). Jos olet terve ja toimintakykyinen, niin pystyt varmasti osallistumaan johonkin yhdistystoimintaan tai muuhun sosiaaliseen aktiviteettiin, jossa tutustut uusiin ihmisiin ja tulee tekemistä viikonlopuiksi(kin).
Minä säälin vanhoja ihmisiä, jotka eivät enää edes halutessaan kykene lähtemään ulos kotoaan, mutta en terveitä aikuisia, joille netissä roikkuminen on puhtaasti oma valinta.
Miltä tuntuu kököttää yksin Tallinnan lautalla tai kylpylän altaassa? Oon ollut yksin keikoilla ja on sekin aika höhlää. Ja istunut yksin baaripöydässä. Aika äkkiä haluaa lähteä kotiin.
Joillakin masennus tekee sen, ettei jaksa jututtaa ja viihdyttää kaveria, siivota ja kokata vieraalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä, onko oma valinta. Itse olen sosiaalinen ihminen, tulen töissä hyvin toimeen työkavereideni kanssa. Jotain yhteistä tekemistä heidän kanssaan onkin. Mutta. Omia ystäviä ei oikein enää ole. Pidän aikanani yhteyttä ystäviini, mutta kun se muuttui yksipuoliseksi (siis aina minä otin yhteyttä) niin pikkuhiljaa ovat hiipuneet ne ystävyyssuhteet.
Jos et asu autottomana keskellä ei-mitään, niin mikään ei estä lähtemästä esimerkiksi elokuviin, ulos syömään, baariin, jollekin klubille/keikalle. Ellet ole ihan peeaa niin mikään ei estä lähtemästä viikonlopun viettoon johonkin toiseen kaupunkiin, kylpylään, Tallinnaan tms (tänä viikonloppuna on ehkä jo hieman myöhäistä). Jos olet terve ja toimintakykyinen, niin pystyt varmasti osallistumaan johonkin yhdistystoimintaan tai muuhun sosiaaliseen aktiviteettiin, jossa tutustut uusiin ihmisiin ja tulee tekemistä viikonlopuiksi(kin).
Minä säälin vanhoja ihmisiä, jotka eivät enää edes halutessaan kykene lähtemään ulos kotoaan, mutta en terveitä aikuisia, joille netissä roikkuminen on puhtaasti oma valinta.
Miltä tuntuu kököttää yksin Tallinnan lautalla tai kylpylän altaassa? Oon ollut yksin keikoilla ja on sekin aika höhlää. Ja istunut yksin baaripöydässä. Aika äkkiä haluaa lähteä kotiin.
Joillakin masennus tekee sen, ettei jaksa jututtaa ja viihdyttää kaveria, siivota ja kokata vieraalle.
Vois mennä iltaravintolaan ja ottaa pöydän yhdelle ja syödä menun yksin. Etenkin kun on pikkujouluaika. Tuossa on ideaa.
Siis jos ois rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä, onko oma valinta. Itse olen sosiaalinen ihminen, tulen töissä hyvin toimeen työkavereideni kanssa. Jotain yhteistä tekemistä heidän kanssaan onkin. Mutta. Omia ystäviä ei oikein enää ole. Pidän aikanani yhteyttä ystäviini, mutta kun se muuttui yksipuoliseksi (siis aina minä otin yhteyttä) niin pikkuhiljaa ovat hiipuneet ne ystävyyssuhteet.
Jos et asu autottomana keskellä ei-mitään, niin mikään ei estä lähtemästä esimerkiksi elokuviin, ulos syömään, baariin, jollekin klubille/keikalle. Ellet ole ihan peeaa niin mikään ei estä lähtemästä viikonlopun viettoon johonkin toiseen kaupunkiin, kylpylään, Tallinnaan tms (tänä viikonloppuna on ehkä jo hieman myöhäistä). Jos olet terve ja toimintakykyinen, niin pystyt varmasti osallistumaan johonkin yhdistystoimintaan tai muuhun sosiaaliseen aktiviteettiin, jossa tutustut uusiin ihmisiin ja tulee tekemistä viikonlopuiksi(kin).
Minä säälin vanhoja ihmisiä, jotka eivät enää edes halutessaan kykene lähtemään ulos kotoaan, mutta en terveitä aikuisia, joille netissä roikkuminen on puhtaasti oma valinta.
Miltä tuntuu kököttää yksin Tallinnan lautalla tai kylpylän altaassa? Oon ollut yksin keikoilla ja on sekin aika höhlää. Ja istunut yksin baaripöydässä. Aika äkkiä haluaa lähteä kotiin.
Joillakin masennus tekee sen, ettei jaksa jututtaa ja viihdyttää kaveria, siivota ja kokata vieraalle.
Ei siellä lautalla tai kylpylän altaassa nimenomaan kuulu kököttää yksin. Siellä voi jutella muiden ihmisten kanssa. Ja masennus kannattaa hoitaa. Ei aloittaja edes puhunut mitään masennuksesta, vain sosiaalisen elämän puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä, onko oma valinta. Itse olen sosiaalinen ihminen, tulen töissä hyvin toimeen työkavereideni kanssa. Jotain yhteistä tekemistä heidän kanssaan onkin. Mutta. Omia ystäviä ei oikein enää ole. Pidän aikanani yhteyttä ystäviini, mutta kun se muuttui yksipuoliseksi (siis aina minä otin yhteyttä) niin pikkuhiljaa ovat hiipuneet ne ystävyyssuhteet.
Jos et asu autottomana keskellä ei-mitään, niin mikään ei estä lähtemästä esimerkiksi elokuviin, ulos syömään, baariin, jollekin klubille/keikalle. Ellet ole ihan peeaa niin mikään ei estä lähtemästä viikonlopun viettoon johonkin toiseen kaupunkiin, kylpylään, Tallinnaan tms (tänä viikonloppuna on ehkä jo hieman myöhäistä). Jos olet terve ja toimintakykyinen, niin pystyt varmasti osallistumaan johonkin yhdistystoimintaan tai muuhun sosiaaliseen aktiviteettiin, jossa tutustut uusiin ihmisiin ja tulee tekemistä viikonlopuiksi(kin).
Minä säälin vanhoja ihmisiä, jotka eivät enää edes halutessaan kykene lähtemään ulos kotoaan, mutta en terveitä aikuisia, joille netissä roikkuminen on puhtaasti oma valinta.
Miltä tuntuu kököttää yksin Tallinnan lautalla tai kylpylän altaassa? Oon ollut yksin keikoilla ja on sekin aika höhlää. Ja istunut yksin baaripöydässä. Aika äkkiä haluaa lähteä kotiin.
Joillakin masennus tekee sen, ettei jaksa jututtaa ja viihdyttää kaveria, siivota ja kokata vieraalle.Vois mennä iltaravintolaan ja ottaa pöydän yhdelle ja syödä menun yksin. Etenkin kun on pikkujouluaika. Tuossa on ideaa.
Siis jos ois rahaa.
Älä sitä menua syö! Siinä vain kerrotaan, mitä ruokaa ravintolasta voi ostaa.
Millainen se fiilis sulla on?