Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikäistäni nuoremmalta näyttäminen alkaa tosissaan ottaa päähän. Muita?
02.12.2017 |
Olen 30v, mutta mua pidetään hädin tuskin täysi-ikäisenä. Missään ei oteta tosissaan ja näytän kuulemma niin hämmentävältä, että ikä on helppo unohtaa saman tien. Mua luullaan säännöllisesti alaikäiseksi. Mua vähätellään. Joskus tuntemattomatkin on yhtäkkiä ikäni sivusta kuultuaan tulleet ihmettelemään asiaa. Olisihan se mukavaa tulla kohdelluksi ihan aikuisena.
Kuulemma joskus opin tätä arvostamaan. Luulen, että se tapahtuu sitten, kun alan näyttämään edes aikuiselta. Pännii, kun esimerkiksi vuosien kokemus tietystä asiasta ohitetaan olankohautuksella ja joku, jolla on paljon vähemmän kokemusta ja tietoa rupeaa pätemään. Nuoren ulkonäön takia kun oletetaan, etten oikeasti tiedä mistään mitään, eikä kokemusta voi ennestään olla. Puheitani vaan oteta vakavasti, jos mun ikä ei ole tullut ilmi.
Olutta ostaessa myyjien reaktiot henkkareihini on aina hauskoja. Ne jää usein naurattamaan joksikin aikaa. Ellei sitten käy niin, ettei mulle olla myyty lainkaan. Joskus on kyselty, olisiko mulla vaikka mopokorttia, kun henkkarini vaikutti epäuskottavilta. Kaljat jäi sitten sinne. Jonokin kasvoi mun takana. Lopulta sanoin vaan myyjälle, että hyvä kun on tarkkana. Alaikäiselle myyminen on lopulta pahempi kuin se, että mun suu jää kuivaksi. Nykyisin haen juomiset tutusta kaupasta. Ovatpahan tietoisia, että tämä alkoholisti on vaan kumman hyvin säilynyt.
Kommentit (49)
Mieti pukeutumista ja yleistä olemustasi.
Haluatko näyttää aikuiselta vai et? Kimitätkö ja viljelet "sillee niinku"- hokemaa?
En jaksa uskoa, että kolmikymppistä luullaan alaikäiseksi, ellei tämä halua sitä viestittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmekymppisen ei uskota edes henkilöllisyystodistuksella olevan yli 18? En usko sanaakaan.
Jos alat pukeutua niin kuin 30-vuotias, niin luullaan vanhemmaksi. Minuakin luullaan teiniksi, jos pukeudun teinien tavalla adidaksen verkkatakkiin, mutta pidetään aikuisena, kun kuljen toimistovaatteissa.
Jäi kyllä ikuisesti mieleen, kun olin kaupasta ostamassa vähän olusta siinä 25v tienoilla ja edelläni oli pari mua vähintään päätä pidempää jamppaa tekemässä sitä samaa. Heiltä ei papruja kysytty mutta minulta kysyttiin. Myöhemmin samana iltana törmäsin samoihin tyyppeihin baarissa ja kävi ilmi että olivat alaikäisiä. Silti siellä baarissa olivat ja kaupasta saivat bissee vain koska olivat koripalloilijoiden pituusluokkaa. Itseltäni loppui papereiden kyselyt onneksi siinä 30v tietämillä, kun ilmeisesti rupsahdin tarpeeksi vaikkei pituutta lisää olekaan tullut.
Tuo varmaan harmittaa yhtä paljon kuin iso mulkku ja pullea pankkitili...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti pukeutumista ja yleistä olemustasi.
Haluatko näyttää aikuiselta vai et? Kimitätkö ja viljelet "sillee niinku"- hokemaa?
En jaksa uskoa, että kolmikymppistä luullaan alaikäiseksi, ellei tämä halua sitä viestittää.
Puhun kuulemma melkein liiankin asiallisesti. Pukeutumisella ei ole ollut juuri vaikutusta, olen huomannut vuosien varrella. Mulla ei ole mitään tyyliä. Koitan vaan pukeutua siististi ja asiallisesti.
Mulla on aika matala ääni, mutta olen aika pinikokoinen.
Odotas vaan, kun jossain joskus nähdään. ;)
No onko sillä oikeasti väliä? Meneekö sun elämä nyt ihan pilalle?
Kai kuitenkin käyttäydyt kuin aikuinen eikä teini? Ja jos et kuole nuorena niin on takuu100% varmaa että eräänä päivänä olet vanha akka ja näytät siltä niin nauti nyt "nuoruudesta" kun vielä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi 31-vee babyface. Joka jumalan kerta kysytään kaupassa paperit, ja töistäkin vastaavia kokemuksia kuin ap:llä.
Asiaa ei varsinaisesti helpota, että myös pukeutumistyylini on vielä aika nuorekas (farkkuja, nahkahousuja, bändipaitoja yms). En kuitenkaan halua ruveta muuttamaan ulkoista olemustani vain siksi, että olisin muiden silmissä jotenkin uskottavampi. Yritän ihan piruuttani olla välittämättä ihmisten suhtautumisesta ja töissä toivon työn jäljen puhuvan puolestaan.
Hauskinta tässä on ehkä se, että henkinen ikäni ja elämäntapani lienee sama kuin keskiverrolla seitsemänkymppisellä :D No, meitä on moneen junaan ja hyvä niin.
Mä en edelleenkään käy ostamassa alkoholi/tupakkatuotteita jos mukana ei ole ajokorttia, josta näkyy että olen 36. Nykyäänhän kassat on ohjeistettu kysymään papereita henkilöiltä jotka näyttävät ALLE 30-vuotiailta, ei alle 18-vuotiailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisen ei uskota edes henkilöllisyystodistuksella olevan yli 18? En usko sanaakaan.
Joskus tuntuu siltä, kuin oikeasti olisinkin joku huijari. Mun ulkonäölle löytyy lääketieteelliseltä puolelta osittainen selitys (niitä juttuja en ryhdy tässä ruotimaan), mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edelleenkään käy ostamassa alkoholi/tupakkatuotteita jos mukana ei ole ajokorttia, josta näkyy että olen 36. Nykyäänhän kassat on ohjeistettu kysymään papereita henkilöiltä jotka näyttävät ALLE 30-vuotiailta, ei alle 18-vuotiailta.
Kyllä sen huomaa, jos on pidetty alaikäisenä. Myyjät hyvin usein sanookin niin. Korttiani myös syynätään tarkemmin kuin muiden. Usein, jos ei ole ruuhkaa, myyjä on ruvennut juttelemaan enemmänkin aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotiaalta siskolta kysytään järjestään paperit Alkossa.
Mutta jos näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta, niin silloinhan se on ohjeistuksen mukaista.
Naurettavaa tietysti. Hänkin on kahden koululaisen äiti. Pienikokoinen, sieväkasvoinen, mutta ihan epäteinimäinen olemukseltaan.
Mutta ap:n ongelma oli uskottavuus muissakin tilantessa.
Ei tähän ole muuta sanottavaa kuin aika korjaa...
Multa kysyttiin viiimeks 38-vuotiaana papereita kun ostin kaljaa, ennen sitä lakimuutosta. Ihmiset ei ikinä usko, että olen yli neljänkymmenen. Nyt ei olla pariin vuoteen kysytty, että alan kait näyttämään kolmikymppiseltä.
Olen joutunut kokemaan vähättelyä ja tytöttelyä nuorekkaan ulkonäköni vuoksi. Työelämässä ei oteta vakavasti, lapseni opettajat ovat kohdelleet minua kuin teiniäitiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myöskään en ole saanut ostettua tupakkaa kaupasta kun ei sattunut voimassaolevaa henkkaria mukaan, vanhentunut kuitenkin kertoi minun olevan jo liki 40, niin ei kelvannut iän todistamiseen. Jälkeenpäin tuo sama myyjä ei ole kysynyt henkkareitani enää ollenkaan vaikka ostaisin tupakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos alat pukeutua niin kuin 30-vuotias, niin luullaan vanhemmaksi. Minuakin luullaan teiniksi, jos pukeudun teinien tavalla adidaksen verkkatakkiin, mutta pidetään aikuisena, kun kuljen toimistovaatteissa.
Jos on nuoret kasvot niin ei ne pukeutumalla vanhemmalta ala näyttämään.
Toiset vaan on nuoren näköisiä.
Anoppini oli pankkivirkailija ja tietenkin pukeutui töissä aina siihen tätimäiseen työasuunsa.
Silti vanhuuseläkkeelle jäädessään joutui vastailemaan hämmentyneisiin kysymyksiin "miksi sinä jäät eläkkeelle". Kukaan ei uskonut että hän oli eläkeikäinen.
Minua ei vielä kolmekymppisenä uskottu täysi-ikäiseksi ja joka paikassa piti näyttää henkkareita. Olihan se aika ärsyttävää.
Ja töissä sai todistella osaamistaan. Vähättely oli yleistä niin töissä kuin vapaa-ajalla.
Nyt olen nelivitonen ja näytän jo ihan aikuiselta. Nykyään henkkareita ei enää kysellä. Paitsi viime kesänä yllättäen kysyttiin ja silloin se piristi päivää, tuli pitkäksi aikaa hyvä mieli 😁
Tämä ohjeistus hivelee itsetuntoa.
Multa kysytään usein papereita, ikä kuitenkin jo 36. Onko naisten itsetunnon kohotus lainsäätäjien tehtävä?
Ihan naurettavaa pelleilyä. 18-vuotiaana saa ostaa mietoja alkoholijuomia ja tupakkaa.
Eli käytännössä ihmisen pitäisi näyttää alle 18-vuotiaalta.
Mihin se raja vielä vedetään? Ennen oli 25 vuotta, nyt 30...
Koittaako aika, jolloin kaikilta alle satavuotiailta näyttäviltä varmuuden vuoksi kysytään henkkarit?
Jos tuo ihan oikeasti vaivaa, niin esim. solarium, alkoholi ja tupakointi vanhentavat. Näiden lisäksi en yleensä pese meikkiä pois iltaisin ja olen pienen vauvan äiti. Ennen minua luultiin aina nuoremmaksi, nykyään kukaan ei ylläty kun sanon olevani 30.
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaalta siskolta kysytään järjestään paperit Alkossa.
Mutta jos näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta, niin silloinhan se on ohjeistuksen mukaista.
Naurettavaa tietysti. Hänkin on kahden koululaisen äiti. Pienikokoinen, sieväkasvoinen, mutta ihan epäteinimäinen olemukseltaan.
Mutta ap:n ongelma oli uskottavuus muissakin tilantessa.
Ei tähän ole muuta sanottavaa kuin aika korjaa...
Tuo uskottavuus on se pääasiallinen ongelma tosiaan. Viinaksien hankkiminen on pieni osa elämää.
Mä olen tavannut nelikymppisen, jota pidin pitkään itseni ikäisenä. En olisi edes ihmetellyt, jos olisi sanonut olevansa nuorempikin. Hän on isokoinen, mutta iho on hyvin nuoren näköinen.
Mulle on ruvennut pikkuhiljaa tulemaan harmaita hiuksia. Olen todella tyytyväinen. Koskee se aika onneksi muhunkin.
Vierailija kirjoitti:
No onko sillä oikeasti väliä? Meneekö sun elämä nyt ihan pilalle?
Kai kuitenkin käyttäydyt kuin aikuinen eikä teini? Ja jos et kuole nuorena niin on takuu100% varmaa että eräänä päivänä olet vanha akka ja näytät siltä niin nauti nyt "nuoruudesta" kun vielä voit.
Älkää lannistako, ap pohtii täällä myös kuinka karmeaa on, kun miehen veli inhoaa ja mies ei halua juhlia.
Ps.Naiset ei näe 30 v varmasti asiaa ongelmaksi, ja eivät käytä ilmaisua suu kuivana ilman olutta kaupasta lähtiessään, eivätkä lähde, koska eivät ole avuttomia.
Sama jaaritteleva, epäuskottava kirjoitustyyli kolmessa provossa. Älä ap leiki naista, se ei toimi.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän tunteen. Minua on aina teininä pidetty. Muistan kun odotin kolmatta lastani, 31-vuoden iässä, asiakkaat olivat huolissaan kun noin nuorena jo pitää aloitaa lasten teko!
Toisaalta nyt kun on alkanut ryppyjä silmäkulmiin ilmestymään, ei se oikeastaa haittaa yhtään.