Ikäistäni nuoremmalta näyttäminen alkaa tosissaan ottaa päähän. Muita?

Kateellisena luen näitä. Minulta ei ole ikinä kysytty papereita. Ei edes silloin kun 17 vanhana menin baariin tosin silloin oli hienoa näyttää aikuiselta...

Nyt vanhempana näytän edelleen vanhemmalta kuin ikäiseni. Tupakkaa en ostanut mutta juomisen osto kaupasta onnistuu aina parikymppisenä samoin nykyisin 30+ ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mieti pukeutumista ja yleistä olemustasi. 

Haluatko näyttää aikuiselta vai et? Kimitätkö ja viljelet "sillee niinku"- hokemaa? 

En jaksa uskoa, että kolmikymppistä luullaan alaikäiseksi, ellei tämä halua sitä viestittää. 

Älä sitten jaksa, mutta kyllä meitä on. Minua luullaan lapseni siskoksi. Viime kuussa kysyttiin mihin ajattelin mennä lukioon. Oli siistit ei-teinivaatteet ja hillitty meikki. En käyttäydy tai puhu teinimäisesti. Kaverini on jo nelikymppinen, mutta lyhyenä ja lapsenkasvoisena menee alaikäisestä.

Minua ei tosin harmita. En osta alkoholia enkä tupakkaa, ja baarien ovilla pyydettäessä näytän paperit (jolloin naamat usein venähtää). Silloin kyllä ärsytti, kun miesystävääni pidettiin sairaana lapsiinsekaantujana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko sillä oikeasti väliä? Meneekö sun elämä nyt ihan pilalle?

Kai kuitenkin käyttäydyt kuin aikuinen eikä teini? Ja jos et kuole nuorena niin on takuu100% varmaa että eräänä päivänä olet vanha akka ja näytät siltä niin nauti nyt "nuoruudesta" kun vielä voit.

Älkää lannistako, ap pohtii täällä myös kuinka karmeaa on, kun miehen veli inhoaa ja mies ei halua juhlia.

Ps.Naiset ei näe 30 v varmasti asiaa ongelmaksi, ja eivät käytä ilmaisua suu kuivana ilman olutta kaupasta lähtiessään, eivätkä lähde, koska eivät ole avuttomia.

Sama jaaritteleva, epäuskottava kirjoitustyyli kolmessa provossa. Älä ap leiki naista, se ei toimi.

Jos haluatte tietää karmean totuuden, niin en tosiaan ole nainen. Olen mies. En koskaan väittänyt itseäni naiseksi. En sanonut olevani mies, koska en nyt sinänsä nähnyt tätä sukupuoleen liittyvänä ongelmana. Lisäksi keskusteluun tulee aina eri sävy, jos sukupuoli nostetaan jotenkin merkittäväksi tekijäksi. Provoja sen sijaan en ole kirjoitellut. Ei mulla riitä sellaiseen lahjat.

Usein muuten joku jotenkin huomaa kirjoitustyylistä, etten ole nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alat pukeutua niin kuin 30-vuotias, niin luullaan vanhemmaksi. Minuakin luullaan teiniksi, jos pukeudun teinien tavalla adidaksen verkkatakkiin, mutta pidetään aikuisena, kun kuljen toimistovaatteissa.

Jos on nuoret kasvot niin ei ne pukeutumalla vanhemmalta ala näyttämään.

Toiset vaan on nuoren näköisiä.

Anoppini oli pankkivirkailija ja tietenkin pukeutui töissä aina siihen tätimäiseen työasuunsa.

Silti vanhuuseläkkeelle jäädessään joutui vastailemaan hämmentyneisiin kysymyksiin "miksi sinä jäät eläkkeelle". Kukaan ei uskonut että hän oli eläkeikäinen.

Minua ei vielä kolmekymppisenä uskottu täysi-ikäiseksi ja joka paikassa piti näyttää henkkareita. Olihan se aika ärsyttävää.

Ja töissä sai todistella osaamistaan. Vähättely oli yleistä niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Nyt olen nelivitonen ja näytän jo ihan aikuiselta. Nykyään henkkareita ei enää kysellä. Paitsi viime kesänä yllättäen kysyttiin ja silloin se piristi päivää, tuli pitkäksi aikaa hyvä mieli 😁

Meillä on Alkossa käytössä sellainen "tee muijalle hyvä mieli" -päivä. 

Sen on tietysti ihan epävirallinen ja ei esimiehenkään tiedossa. 

Silloin kysytään juuri papruja selvästi yli neljänkympinkin rajapyykin ohittaneilta. Se on tosi hauska nähdä niitä ilahtuneita ilmeitä -- ja takahuoneessa nauretaan makeasti. 

Kai ymmärrät, että jokainen täyspäinen ja normaalilla näkökyvyllä varustettu ei neljävitoselta kysy papereita?

Olen kuullut vastaavista hyvän mielen päivistä myös muualla, esim. Ärrällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti pukeutumista ja yleistä olemustasi. 

Haluatko näyttää aikuiselta vai et? Kimitätkö ja viljelet "sillee niinku"- hokemaa? 

En jaksa uskoa, että kolmikymppistä luullaan alaikäiseksi, ellei tämä halua sitä viestittää. 

Älä sitten jaksa, mutta kyllä meitä on. Minua luullaan lapseni siskoksi. Viime kuussa kysyttiin mihin ajattelin mennä lukioon. Oli siistit ei-teinivaatteet ja hillitty meikki. En käyttäydy tai puhu teinimäisesti. Kaverini on jo nelikymppinen, mutta lyhyenä ja lapsenkasvoisena menee alaikäisestä.

Minua ei tosin harmita. En osta alkoholia enkä tupakkaa, ja baarien ovilla pyydettäessä näytän paperit (jolloin naamat usein venähtää). Silloin kyllä ärsytti, kun miesystävääni pidettiin sairaana lapsiinsekaantujana.

Ei tähän voi muuta sanoa kuin että ihmisten havainnointikyky on käsittämättömän heikko. 

On siis yksilöitä, jotka voivat luulla nelikymppistä alaikäiseksi? En kyllä tunne. 

Totta kai jollain tavoin aistivammaisilla tai kännisillä voi pettää. 

Itse pystyn kyllä arvioimaan iän n. viiden vuoden tarkkuudella ihan jokaisesta. Kädenselkä esim. kertoo ja monet muutkin yksityiskohdat. 

Mutta, jos huono on tässä tapauksessa hyvää, niin ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alat pukeutua niin kuin 30-vuotias, niin luullaan vanhemmaksi. Minuakin luullaan teiniksi, jos pukeudun teinien tavalla adidaksen verkkatakkiin, mutta pidetään aikuisena, kun kuljen toimistovaatteissa.

Jos on nuoret kasvot niin ei ne pukeutumalla vanhemmalta ala näyttämään.

Toiset vaan on nuoren näköisiä.

Anoppini oli pankkivirkailija ja tietenkin pukeutui töissä aina siihen tätimäiseen työasuunsa.

Silti vanhuuseläkkeelle jäädessään joutui vastailemaan hämmentyneisiin kysymyksiin "miksi sinä jäät eläkkeelle". Kukaan ei uskonut että hän oli eläkeikäinen.

Minua ei vielä kolmekymppisenä uskottu täysi-ikäiseksi ja joka paikassa piti näyttää henkkareita. Olihan se aika ärsyttävää.

Ja töissä sai todistella osaamistaan. Vähättely oli yleistä niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Nyt olen nelivitonen ja näytän jo ihan aikuiselta. Nykyään henkkareita ei enää kysellä. Paitsi viime kesänä yllättäen kysyttiin ja silloin se piristi päivää, tuli pitkäksi aikaa hyvä mieli 😁

Meillä on Alkossa käytössä sellainen "tee muijalle hyvä mieli" -päivä. 

Sen on tietysti ihan epävirallinen ja ei esimiehenkään tiedossa. 

Silloin kysytään juuri papruja selvästi yli neljänkympinkin rajapyykin ohittaneilta. Se on tosi hauska nähdä niitä ilahtuneita ilmeitä -- ja takahuoneessa nauretaan makeasti. 

Kai ymmärrät, että jokainen täyspäinen ja normaalilla näkökyvyllä varustettu ei neljävitoselta kysy papereita?

Olen kuullut vastaavista hyvän mielen päivistä myös muualla, esim. Ärrällä. 

No onhan se niin outoa että koko tilanne alkaa naurattamaan ja jo pelkästään siksi siitä saa piristystä päivään 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alat pukeutua niin kuin 30-vuotias, niin luullaan vanhemmaksi. Minuakin luullaan teiniksi, jos pukeudun teinien tavalla adidaksen verkkatakkiin, mutta pidetään aikuisena, kun kuljen toimistovaatteissa.

Jos on nuoret kasvot niin ei ne pukeutumalla vanhemmalta ala näyttämään.

Toiset vaan on nuoren näköisiä.

Anoppini oli pankkivirkailija ja tietenkin pukeutui töissä aina siihen tätimäiseen työasuunsa.

Silti vanhuuseläkkeelle jäädessään joutui vastailemaan hämmentyneisiin kysymyksiin "miksi sinä jäät eläkkeelle". Kukaan ei uskonut että hän oli eläkeikäinen.

Minua ei vielä kolmekymppisenä uskottu täysi-ikäiseksi ja joka paikassa piti näyttää henkkareita. Olihan se aika ärsyttävää.

Ja töissä sai todistella osaamistaan. Vähättely oli yleistä niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Nyt olen nelivitonen ja näytän jo ihan aikuiselta. Nykyään henkkareita ei enää kysellä. Paitsi viime kesänä yllättäen kysyttiin ja silloin se piristi päivää, tuli pitkäksi aikaa hyvä mieli 😁

Meillä on Alkossa käytössä sellainen "tee muijalle hyvä mieli" -päivä. 

Sen on tietysti ihan epävirallinen ja ei esimiehenkään tiedossa. 

Silloin kysytään juuri papruja selvästi yli neljänkympinkin rajapyykin ohittaneilta. Se on tosi hauska nähdä niitä ilahtuneita ilmeitä -- ja takahuoneessa nauretaan makeasti. 

Kai ymmärrät, että jokainen täyspäinen ja normaalilla näkökyvyllä varustettu ei neljävitoselta kysy papereita?

Olen kuullut vastaavista hyvän mielen päivistä myös muualla, esim. Ärrällä. 

Ajattelinkin että se tyyppi on niin nuori ettei siksi osaa arvioida ikää.

Silti se oli hauskaa, hassua ja piristävää.

Eräällä ystävälläni on sama ongelma: pienikokoinen, siro nainen jolla ei ole ryppyjä ja muutenkin kasvonpiirteet "pehmeät", ikinä ei meinata uskoa että on 41 v kolmen lapsen äiti!

Minä tunnen itseni ihan rupsahtaneeksi muumioksi tämän "vampyyrin " rinnalla

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisen ei uskota edes henkilöllisyystodistuksella olevan yli 18? En usko sanaakaan.

Mä oon 26, enkä meinannut päästä baariin omilla henkkareilla. Kyseli tuoreempaa henkilöllisyystodistusta, kun en näytä kuulemma yhtään ajokorttikuvaltani.

Itse täytän tässä kuussa 32v ja lähes aina kysytään Alkossa papereita. Joskus harvoin jos ei kysytä niin tulee vähän paha mieli😄 Baareissa tulee harvoin käytyä mutta paperit saan näyttää aina ja usein tulee jotain kommenttia nuoresta ulkonäöstä. Vielä alle 30v:nä baarissa mua lähestyi 5-10v nuoremmat miehet mikä oli aika hämmentävää ja koomista. Kuulemma voisin olla helposti 23-25v. Oon aina näyttänyt nuoremmalta, oon hoikka ja kroppa kuin teinillä edelleen, lisäksi nuorekkaat kasvonpiirteet. Parikymppisenä ärsytti, nykyään nautin siitä ja vaalin nuorekkuuttani, pyrin elämään terveellisesti ja aloitin kollageenikuurin😄 Meillä on hyvät geenit suvussa, en ole 10v ottanut aurinkoa joten ryppyjä ei juuri ole. Nykyään vaan huonot yöunet alkanut näkyä naamasta mikä harmittaa, joten niihin on panostettava entistä enemmän. Kai sitten jos saa joskus lapsia niin silloin viimeistään rupsahdan🙈 Pukeutuminen muuttunut iän myötä klassisemmaksi mutten ole huomannut sillä olevan minkäänlaista vaikutusta. Joskus on harmittanut ettei mua otettu vakavasti vaan pidetty pikku tyttönä. Nykyään itsevarmuuden kasvettua ei ole enää sitäkään ongelmaa. Joten nauttikaa kun vielä voitte!😊

Olen 27-vuotias ja mua luullaan keskimäärin 15-vuotiaaksi. Aina, kun kerron ikäni, vastapuolen kommentti on: "Etkä oo!" Huoh. Kun joudun jossain näyttämään henkkarit, minua vilkuillaan epäluuloisesti. Pahinta on, että näyttää ettei minua aina oteta vakavasti ulkonäköni takia. Minua on, nuorempanakin, luultu aina ikäistäni nuoremmaksi. Tuntemattomista ainoastaan eräs rouva junassa on arvannut ikäni oikein. Olin tuolloin 19. Hänellä oli kuulemma saman ikäinen poika, joten se ehkä vaikuttaa.

Oletteko lyhyitä ja pieniä?

Täällä yks lyhyt ja pieni 32-vuotias jolta kysyttiin kerran paperit myös kun ostin raaputusarpaa...

Ja ei pukeutumisella ole ollut väliä. Kysyvät silti.

Vierailija kirjoitti:

Jäi kyllä ikuisesti mieleen, kun olin kaupasta ostamassa vähän olusta siinä 25v tienoilla ja edelläni oli pari mua vähintään päätä pidempää jamppaa tekemässä sitä samaa. Heiltä ei papruja kysytty mutta minulta kysyttiin. Myöhemmin samana iltana törmäsin samoihin tyyppeihin baarissa ja kävi ilmi että olivat alaikäisiä. Silti siellä baarissa olivat ja kaupasta saivat bissee vain koska olivat koripalloilijoiden pituusluokkaa. Itseltäni loppui papereiden kyselyt onneksi siinä 30v tietämillä, kun ilmeisesti rupsahdin tarpeeksi vaikkei pituutta lisää olekaan tullut.

Joo. Minä olen 156cm ja olin kerran ravintolassa 170cm pitkän ystäväni kanssa. Tarjoilija tuli pöytämme ottamaan juomatilausta ja sanoi minulle: "Ja SINULTA minä kysyn paperit." Eli oikein painotti tuota sinulta. Kaveriltani hän ei kysynyt. Jäi vähän paha mieli tuosta, kun olin silloin vielä alle 20, mutta täysi-ikäinen.

Tuohan kuulostaa samalta kuin lyhyen/korkeaäänisen miehen tilanne.

Toki sillä erotuksella ettei lyhyydessä/korkeaäänisyydessä ole niitä hyviä puolia.

Olen 27-vuotias ja asiantuntijatöissä. Jumaliste sitä ihmettelyä, kun en olekaan jonkun paikallisen yläkoulun TET-jaksolla oleva oppilas. Joidenkin on myös vaikea hyväksyä sitä, että minä todellakin vedän jotakin koulutusta ja minulla on jotain oikeasti merkittävää sanottavaa. Pukeudun usein tavallisiin farkkuihin tai pillimallisiin mustiin housuihin ja kauluspaitoihin tai naulepaitoihin.

Viime kesänä olin menossa festareille, ja olin yhden ystäväni kanssa alueen ulkopuolella odottamassa muita ystäviämme. Joimme siinä lonkeroa, ja paikalle sattui järjestyksenvalvoja, joka pyysi minulta henkkarit. Kun annoin ajokortin, niin jvalvoja totesi, että kortti ei ole oikea ajokortti, vaan väärennetty. Vakuutteluistani huolimatta järjestyksenvalvoja kutsui poliisit paikalle! Oli siinä sitten kiva selvitellä poliisiautossa, että joo olen tosiaan 26-vuotias (synttärit syksyllä) ja ajokortti on ihan oikea eikä väärennetty. Toisaalta ihan kivan tarinan tästäkin kokemuksesta sai :D

Tuttu juttu! Minun uskotana olevan täysi-ikäinen, mutta nippa nappa parikymppiseksi. Olen siis 32. Eniten tässä ärsyttää juuri tuo uskottavuuden puute. Ärsyttää ettei oteta vakavasti, vaan tyrmätään ennenkuin saa suutansa auki. Pukeudun aikuismaisesti, eli ei mitään trikoolegginsejä ja addun takkeja. Vartaloltani olen pitkä, hoikka ja pienirintainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30v, mutta mua pidetään hädin tuskin täysi-ikäisenä. Missään ei oteta tosissaan ja näytän kuulemma niin hämmentävältä, että ikä on helppo unohtaa saman tien. Mua luullaan säännöllisesti alaikäiseksi. Mua vähätellään. Joskus tuntemattomatkin on yhtäkkiä ikäni sivusta kuultuaan tulleet ihmettelemään asiaa. Olisihan se mukavaa tulla kohdelluksi ihan aikuisena.

Kuulemma joskus opin tätä arvostamaan. Luulen, että se tapahtuu sitten, kun alan näyttämään edes aikuiselta. Pännii, kun esimerkiksi vuosien kokemus tietystä asiasta ohitetaan olankohautuksella ja joku, jolla on paljon vähemmän kokemusta ja tietoa rupeaa pätemään. Nuoren ulkonäön takia kun oletetaan, etten oikeasti tiedä mistään mitään, eikä kokemusta voi ennestään olla. Puheitani vaan oteta vakavasti, jos mun ikä ei ole tullut ilmi.

Olutta ostaessa myyjien reaktiot henkkareihini on aina hauskoja. Ne jää usein naurattamaan joksikin aikaa. Ellei sitten käy niin, ettei mulle olla myyty lainkaan. Joskus on kyselty, olisiko mulla vaikka mopokorttia, kun henkkarini vaikutti epäuskottavilta. Kaljat jäi sitten sinne. Jonokin kasvoi mun takana. Lopulta sanoin vaan myyjälle, että hyvä kun on tarkkana. Alaikäiselle myyminen on lopulta pahempi kuin se, että mun suu jää kuivaksi. Nykyisin haen juomiset tutusta kaupasta. Ovatpahan tietoisia, että tämä alkoholisti on vaan kumman hyvin säilynyt.

Samaa kiroilin ikäisenäsi. Kaikki huomauttelijat olivat oikeassa siinä, että asiaa oppii arvostamaan. Henkkarit mukaan ja nauti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi kyllä ikuisesti mieleen, kun olin kaupasta ostamassa vähän olusta siinä 25v tienoilla ja edelläni oli pari mua vähintään päätä pidempää jamppaa tekemässä sitä samaa. Heiltä ei papruja kysytty mutta minulta kysyttiin. Myöhemmin samana iltana törmäsin samoihin tyyppeihin baarissa ja kävi ilmi että olivat alaikäisiä. Silti siellä baarissa olivat ja kaupasta saivat bissee vain koska olivat koripalloilijoiden pituusluokkaa. Itseltäni loppui papereiden kyselyt onneksi siinä 30v tietämillä, kun ilmeisesti rupsahdin tarpeeksi vaikkei pituutta lisää olekaan tullut.

 

Joo. Minä olen 156cm ja olin kerran ravintolassa 170cm pitkän ystäväni kanssa. Tarjoilija tuli pöytämme ottamaan juomatilausta ja sanoi minulle: "Ja SINULTA minä kysyn paperit." Eli oikein painotti tuota sinulta. Kaveriltani hän ei kysynyt. Jäi vähän paha mieli tuosta, kun olin silloin vielä alle 20, mutta täysi-ikäinen.

Jäi paha mieli, kun sinulta 18 tai 19 vuotiaana kysyttiin paperit? Voi hyvän tähden mikä loukkaus...

Huomaa osasta näistäkin kommenteista, että asiaa pidetään jotenkin piilokehuna, jos valittaa ettei oteta tosissaan nuoren ulkonäön takia. Kuitenkin tämä voi monille olla todellinen ongelma. Itse olen samanikäinen ja kokenut vastaavaa. Ehkä nyt olen jo vähän "aikuistunut" mutta teinivuosista saakka on pidetty nuorempana mitä olen.

Opiskelen vielä näin 30-vuotiaana niin tietyllä tavalla hyvä etten ainakaan niin paljoa erotu ulkonällisesti muusta porukasta, vaikka ei sillä että 30-vuotias opiskelija nyt mikään yli-ikäinen muutenkaan olisi. Mutta sitten taas työmaailmassa  ja muutenkin olen kokenut samanlaista vähättelyä. MIelestäni se on jotenkin väärin, että babyfacien pitäisi odottaa "rupsahtamista", jotta heidät otetaan tosissaan. Ihan kuin se arvostus ansaitaan ulkonäöllä, eikä osaamisella.

Sitten taas muutoin niin esim. Alkossa asioidessani niin henkkareita on viimeisen vuoden aikana kysytty kassalla kahteen kertaan ja tarkasteltu pitkään. Samoin luotu epämiellyttäviä katseita, ihan kuin alaikäisenä yrittäisin huijata väärillä papereilla.

Täällä kanssa yksi 31-vuotias nainen jota asia pännii. Aloittaessani uudessa työpaikassa tänä vuonna yksi työntekijä kysyi ikääni ja sanoi, että luuli minun olevani maksimissaan 24-vuotias. Kerran taas ollessani 25-vuotias bussissa tekivät jotain kirjallista tutkimusta, ja lomakkeiden antaja kysyi olenko jo viisitoista. Samoin bussissa ollessani yli 25-vuotias pyysin aikuisten lippua ja kuski kysyi olenko muka jo yli 15-vuotias. Ja näitä tilanteita on paljon. Usein saan kuulla ikäni sanoessaan, että ole tyytyväinen että kyllä vielä joskus olet onnellinen että näytät nuoremmalta.

Eniten kuitenki pännii se, ettei minuakaan oteta ikinä tosissaan, ei kuunnella loppuun asti ja jos kuunnellaan niin reagointi on tyyliin 'No mietippäs nyt vähän' tasoa. Olen oppinut olemaan hiljaa ja pitämään mielipiteeni omanani, mikä sekään ei ole muiden mielestä hyvä juttu että olen hiljaa. Että koitapa tässä sitten miellyttää muita.