Ikäistäni nuoremmalta näyttäminen alkaa tosissaan ottaa päähän. Muita?

Minulta kysyttiin Alkossa paperit kun olin jo lähemmäs kolmekymppinen, myyjä epäili ajokorttiani väärennetyksi. Aina on minuakin luultu sen kymmenen vuotta nuoremmaksi. Kukaan ei koskaan ota minua ja sanomisiani todesta. Ottaahan se päähän, ja olenkin oppinut vetäytymään ja olemaan hiljaa. Itsetuntoon tuo on vaikuttanut todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi kyllä ikuisesti mieleen, kun olin kaupasta ostamassa vähän olusta siinä 25v tienoilla ja edelläni oli pari mua vähintään päätä pidempää jamppaa tekemässä sitä samaa. Heiltä ei papruja kysytty mutta minulta kysyttiin. Myöhemmin samana iltana törmäsin samoihin tyyppeihin baarissa ja kävi ilmi että olivat alaikäisiä. Silti siellä baarissa olivat ja kaupasta saivat bissee vain koska olivat koripalloilijoiden pituusluokkaa. Itseltäni loppui papereiden kyselyt onneksi siinä 30v tietämillä, kun ilmeisesti rupsahdin tarpeeksi vaikkei pituutta lisää olekaan tullut.

 

Joo. Minä olen 156cm ja olin kerran ravintolassa 170cm pitkän ystäväni kanssa. Tarjoilija tuli pöytämme ottamaan juomatilausta ja sanoi minulle: "Ja SINULTA minä kysyn paperit." Eli oikein painotti tuota sinulta. Kaveriltani hän ei kysynyt. Jäi vähän paha mieli tuosta, kun olin silloin vielä alle 20, mutta täysi-ikäinen.

Paha mieli jäi siitä, että vain minulta kysyttiin ja kaveriltani ei, vaikka olen häntä vanhempi. Jäi sellainen olo, että olen lapsellinen ja ihan kauhea pätkä.

Jäi paha mieli, kun sinulta 18 tai 19 vuotiaana kysyttiin paperit? Voi hyvän tähden mikä loukkaus...

onpa omituista etten koskaan silloin kun olin r-kiskalla myyjänä törmännyt noihin 10-v nuorempiin vaikka tämä foorumi on sellaisia täynnä. monta vuotta olin siinäkin työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kanssa yksi 31-vuotias nainen jota asia pännii. Aloittaessani uudessa työpaikassa tänä vuonna yksi työntekijä kysyi ikääni ja sanoi, että luuli minun olevani maksimissaan 24-vuotias. Kerran taas ollessani 25-vuotias bussissa tekivät jotain kirjallista tutkimusta, ja lomakkeiden antaja kysyi olenko jo viisitoista. Samoin bussissa ollessani yli 25-vuotias pyysin aikuisten lippua ja kuski kysyi olenko muka jo yli 15-vuotias. Ja näitä tilanteita on paljon. Usein saan kuulla ikäni sanoessaan, että ole tyytyväinen että kyllä vielä joskus olet onnellinen että näytät nuoremmalta.

Eniten kuitenki pännii se, ettei minuakaan oteta ikinä tosissaan, ei kuunnella loppuun asti ja jos kuunnellaan niin reagointi on tyyliin 'No mietippäs nyt vähän' tasoa. Olen oppinut olemaan hiljaa ja pitämään mielipiteeni omanani, mikä sekään ei ole muiden mielestä hyvä juttu että olen hiljaa. Että koitapa tässä sitten miellyttää muita.

Samoin kävi mulla uudessa työpaikassani täyttäessäni 28v työkaveri sanoi että olisi veikannut mua 10v nuoremmaksi. Ja muistan myös tapauksen ollessani jo päälle parikymppinen kun bussikuski myi mulle lasten lipun, ei edes kysynyt ikää vaan oletti mun olevan joku 15v, no pääsinpä halvemmalla 😄

Sitten kerran kun olin 20-21v en päässyt omilla papereilla baariin, portsari luuli että yritän sisään väärillä papereilla eikä edes suostunut enää kuuntelemaan selityksiäni, lompakkoni oli täynnä kortteja samalla nimellä joita yritin sille esitellä. En tiiä olisiko poliisit tullut paikalle selvittelemään asiaa. Soitin sitten poikaystävälleni itkien ja mentiin sitten toiseen baariin johon pääsin sisään 😄

Nro 30.

Se, ettei oteta tosissaan voi liittyä paljon pituuteen. Jos on 180 cm, mutta näyttää nuorelta, niin jostain syystä otetaan tosissaan. Siitä on tutkimuksia, että ainakin miehillä vaikuttaa paljon jopa työelämässä etenemiseen.

Pojittelu ja kaikenlainen muu vähättely on tosi tuttua. Mieleltäni olen eläke-ukkomainen, mutta naamaltani ja kropaltani kuin pahainen teini. Ikävintä minulle on vaikeus löytää omanikäistäni naisseuraa. Parikymppiset ei vain sytytä. Onneksi on edes nuoria juippeja metsästävät puumat 45+ joille en ole ilmaa.

M37

Kyllä on tuttua. Aina kun lähtee kotoa on pakko varmistaa että on henkkarit mukana kun muuten jää tavarat kaupan ja Alkon tiskille.

Olen siis 34v ja aina kysellään papereita. Onneksi pikkuhiljaa on kaupoissa jo vähentynyt mutta en vielä tähän ikään mennessä ole saanut Alkosta ostettua mitään ilman henkkareiden näyttämistä.

Kun olin 27v, niin olin menossa erääseen ruokaravintolaan+istuskelupaikkan treffeille n. kello 20 aikaan perjantaina. Ovella tietenkin kysyttiin papereita, joita sitten tiirattiin oikein pitkään ja pitkin katsein tarkasteli minua. Antoi sitten paperit minulle ja ilmehti että ok. Otin takkia pois kun sama tyyppi kysyi vielä että näytänkö vielä uudestaan niitä henkkareita, no annoin sille ne taas pitkään kytättäväksi vaikka alkoi hävettää niin vietävästi kun deitti vierellä odotteli että edetäänkö tässä syömään vai ei. Oli noloa jumittaa siinä eteisessä ikuisuus! Ja ikäraja ko.paikkaan oli K-18!

Eihän se iso asia ole, mutta ilman tätä ikärajakyttäystä kävisin varmasti enemmän Alkossa ja ravintoloissa.

Minä olen 32 ja saan joka paikassa osakseni vähättelyä ja ihmettelyä. Alkossa en edes enää käy, koska siellä saa niin tylyä palvelua. Jo ovella vähän kyräillään ja katsotaan pitkään. Ei puhettakaan, että kukaan tulisi auttamaan. Yleensäkään missään ei saa palvelua, koska eihän alle 18-vuotiaalta näyttävä ole potentiaalinen asiakas. Töissä ei oteta vakavasti ja saa kuulla tytöttelyä. En saa ostaa edes arpoja ja äidilleni ei myyty tupakkaa seurassani.

Olen kasvoiltani babyface, mutta pukeutumiseltani olen mielestäni enemmän tätimäinen kuin teini. Olen asiallinen puhetavoilta ja käytökseltä, mutta ujous nuorentaa varmasti paljon. Hävettää joka kerta näyttää papereita. Jotkut pyytelevät anteeksi ikäni nähtyään ja muutenkin hoitavat tilanteen asiallisesti. Toiset taas ovat todella tylyjä ja jää paha mieli tilanteesta. Jotkut kääntelevät ja vääntelevät henkkareita joka suuntaan ja epäilevät niitä väärennetyiksi. Toiset taas eivät edes kysy papereita vaan ilmoittavat ensimmäisenä, että he eivät myy sitä minulle tai mitään kysymättä tullaan ajamaan pois peliautomaateilta.

Tämä vaikuttaa jo itsetuntooni. Muutenkin ulkonäkö on minulle herkkä asia ja pidän itseäni rumana ja vastenmielisenä. Edes kaupassa ei saa asioida ilman ulkonäön arvioimista. Välillä tunnen itseni aivan rikolliseksi, jos vaikka seison rahapeliautomaattien lähellä tai kävelen kaupassa alkoholihyllyn ohi.

Ulkomailla saan aina kuitenkin hyvää palvelua. Joka paikassa kutsutaan madameksi ja ravintolassa ensimmäisenä annetaan viinilista käteen. Ei uskoisi, miten hyvältä tuntuu kuin kohdellaan aikuisena.

Olen 33, pian 34 v ja ihan vauvanaama. Minulle on käynyt myös niin, että henkilöllisyystodistuksen  näyttämisen jälkeenkään ei ole meinattu uskoa oikeaa ikää. Joku tuolla epäili sitä, että niin ei voi tapahtua, mutta kyllä se vain on totta. Lisäksi on käynyt niin, että paprut on olleet vanhentuneet, niin ei ole myyty jotain viinipulloa vaikka kassa on kuitenkin nähnyt mun oikean iän siitä vanhentuneesta henkilöllisyystodistuksesta. 

Jotenkin mulle puhutaan kuin lapselle ja pidetään naiivina. Vanhempien luona käydessä naapuri voi kysyä oletko koulusta tulossa... Saan usein myös palautetta siitä, että olen kypsä ikäisekseni :) 

Itseäni nuoremmat ihmiset pitää mua ihan penskana ja järkyttyy sitten kun kuulee, että olen "ihan aikuinen". Kassoilla on erilaisia reaktioita, toiset nolostuu, kun ajattelevat että ole jotenkin loukkaantunut siitä että kysytään paperit, jotkut kassat tuijottaa pitkään oudoksuva ilme naamalla ja pyörittää niitä henkkareita ihmeissään. Jotkut yrittää korjata sitä tilannetta niin, että alun nyrpeän onks sul henkilöllisyystodistusta -kysymyksen jälkeen aletaan teitittelemään ja puhutaan muutenkin vähän eri tavalla. Onhan näitä. Lottoakaan en aina saa ostettua ilman papruja, teenkin loton nykyään netissä.