Kelpaan vain laastariksi

Vierailija kirjoitti:

Onkohan muita, jotka tuntevat kelpaavansa vain sen eronjälkeisen yksinäisyyden paikkaajaksi, vaikka sama tyyppi ei olisi aikaisemmin osoittanut mitään kiinnostusta? Onko se ero tosiaan noin kova paikka, että kuka tahansa käy? Itse kun olen parisuhdekokematon, mutten ajatellut kuitenkaan aloittaa laastarisuhteella. Minusta on suorastaan loukkaavaa, että nämä esittävät kiinnostunutta vaikka selväpäisenä eivät todellakaan minua huolisi.

Joko olet itse liian arka tai sitten harvianisen hyvin perillä siitä, että kuinka kaikki eivät erottuaan pysty hahmottamaan tilannettaan lainkaan, tai mikä vielä tylsempää eivät kykene elämään sinkkuna lainkaan kun kokevat elävänsä vain ja ainoastaam toisen rinnalla ja huolehdittavana ja takertuvat kehen tahansa.

En nyt sano,, että sinä olisit kuka tahansa, mutta eronneelle ja yksinelämään kykenemättälle voi luultavasti riittää, että jollain lailla tietää sinut ja ehkä vielä parempi jos tietävt sinun olevan mahd. sinkku ja jos tietävät ja tuntevat sinut ns. tolkun ihmisenä ja muutoinkin miellyttävänä, voisit olla heille suorastaan aarre. - Saattaisi ex-kumppanillekin näyttää, että kato nyt menetit kun heti sain rinnalleni tällaisen saaliin.

Toki yksineläminen voi olla ainakin aluksi vaikeaa, jos ero on tullut yllätyksenä ja on sitä ennen elänyt vuosia tai vaikka vuosikymmeniäkin yhdessä toisen kanssa.

Minulle moni nainen on luvannut "maat ja taivaat", mutta muutaman kuukauden jälkeen sanoneet heippa, kun ei enää tunnukkaan siltä. Yhteistä näille tapauksille on ollut lyhyt aika erosta ja eivät ole koskaan olleet pitkään yksin. Kumpi lie heillä suurempi syy edes alkaa parisuhteeseen kanssani: kykenemättömyys olla yksin vai jatkuvan alkuhuuman etsintä?