On tämä raskaana olo kamalaa :)

toiset ei saa olla raskaana.... enää

Totta kai olen mieluusti raskaana mutta ei tämä herkkua ole. Onko nyt taas niin että mistään ei saa " valittaa" kun aina jollain toisella on huonommin?



Ekä edes valita, hymistelen vaan että miten kummallisista asioista sitä nykyään voi suuttua rakkaalle miehelle.

Olisit ilonen kun saat olla raskaana!

Saa sitä valittaakin, ei meinaa sitä että olisi epäkiitollinen lapsesta, kellään ei kestä pää jos ei saa tuulettaa välillä. Kuka voi aina olla vaan tyytyväinen ja hymyssä suin? Oli kyse raskaudesta tai muusta asiasta.

sen maksamakkaravoileivänkin voit syödä... kohtuudella.

mutta saat sinäkin niitä maksamakkaraleipiä syödä (jos ei erikseen kielletty lääkärissä tai olet allerginen)

Mä enemmin adoptoisin kuin olisin raskaana enää kertaakaan. Tää ei ole normaalia. Mua ällöttää oma keho, vauvan liikkeet. Koen ne tosi epämiellyttävinä. Ja tää läski olo on jotain todella järkyttävää. Mulla kanssa hajoo pää ihan totaalisesti. Vielä olisi 8 viikkoa jäljellä. Tämän jälkeen ei enää koskaan. Mies on onneksi suostunut sterilisoitavaksi. Nämä kaksi lasta riittävät meille. Raskaanaolo on niin hirveää!!

Itse nautin sunnattomasti raskaanaolosta. en ole koskaan voinut niin hyvin. Vauvan syntyminen toi mukanaan baby-bluesin ja lievän masennuksen. Kaipailen vieläkin aikaa, jolloin olin raskaana ja elämä ihanaa odotusta täynnä. Vikan kuukauden ajan toki koin itseni kömpelöksi, mutta olin kai onnekas, koska vatsa ulospäin oli aika pieni. Vauva silti ihan mukavan kokoinen. Koita silti nauttia raskausajasta, et voi tietää, onko tämä viimeinen raskautesi!

Miski raskaudesta tulisi kaikkien nauttia? Jollei nauti, niin ei nauti. Raskaus on niiiiin erikoinen tila, että kaikille se ei vaan sovi. Ja jollei ole koskaan ollut raskaana, ei voi sitä tietää. Voi tulla yllätyksenä sitten omallekin kohdalle. Joskus raskaus on niin vaikea, että siitä on mahdotonta nauttia. Syitä on juuri niin paljon kuin on äitejä ja lapsia.



Esikoisen kohdalla nautin raskaudesta, ei ollut suurempia vaivoja ja olin innoissani. Nyt toisen kohdalla en ole nauttinut yhtään. Päin vastoin koko tämä yhdeksän kuukautta on ollut yhtä kidutusta. Onneksi on jo loppusuoralla. Enkä koe olevani kiittämätön tai itsekäs ihminen, vaikka tämä raskaus on ollutkin yhtä tuskaa. Enkä tosiaankaan tämän jälkeen enää raskaana halua koskaan olla.

Muistakaa sitten ettette valita mistään.

-miehistä/ yhteiselämästä, kaikilla ei ole sitä.

-lapsista/raskaudesta, kaikilla ei ole tai edes tule.

- auto, asunto, aina on joku jolla huonommin tai ei lainkaan.

-paino, joku on ongelmissa kuitenkin.

-pikku krempoista, joku on sairas parantumattomasti tai ainakin vaikeammin kun sinä.

- jne jne jne....

Olkaa aina kiitollisia siitä mitä teillä on jamuistakaa se että aina jollakulla on huonommin asiat.

Väitän että nämäkin moittijat täällä valittavat jostain.

Viime aikoina on vaan ollut tosi vaikeaa oman muuttuneen kehon kanssa. Paino nousee vaikka kaikkeni yritän, lenkkeily ei enää onnistu kun selkä jumiutuu totaalisesti jos kävelen vähänkin pidemmän matkan, turvotus on järkyttävissä mitoissa. Eikä oloani helpota yhtään se että olen ex-anorektikko, alkaa idiootit ajatukset nousta pintaan kun on aikaa niitä päässään myllertää yksin miehen työpäivien ajan.



Iloa tähän ankeuteen tuo vauvan liikkeet ja tulevan nyytin pohdiskelu. Kaikki on täällä jo valmiina, tekemisen puutteessa olen jo pessyt kaikki hankitut vaatteet ja muut kahteen kertaan ja silittänytkin ne monesti :)