Lue keskustelun säännöt.
Aiheutanko itse itselleni pahan olon (masennus, ahdistus)? Ympäröin itseni negatiivisilla asioilla
25.11.2017 |
Otsikko on ehkä vähän huono, mutta en keksinyt parempaakaan. Minulla on ollut sinänsä vähän vaikea elämä, koulukiusaamista, vanhempi kuoli pari vuotta sitten ja olen aika nuori edelleenkin. Minulla on diagnosoitu erilaisia mielenterveyden häiriöitä, terapiassa käyn ja on lääkkeet. Olen ihan normaalisti työelämässä. Olen jo vähän pidempään pohtinut, että miksi kaikki tuntuu niin harmaalle ja yksinkertaisesti paskalle.
Olen alkanut huomata, että jotenkin huomaamatta ympäröin itseni kaikella negatiivisella. Esimerkiksi mulla on kipusairaus ja olen verkostoitunut tämän suhteen laajasti netissä. Koko ajan luen facesta ryhmistä, miten ihmisiä sattuu yms ja kaikkea negatiivista. Vietän aivan liikaa aikaa asian parissa. Youtubesta katson todella usein videoita masennukseen ja ahdistukseen liittyen. Elokuvavalintani on lähes aina kauhu tai joku muu jollain tavalla ankea Instagramista seuraan henkilöitä, joilla ei mene kovinkaan hyvin tai sitten seuraan sellaisia ihmisiä, joille olen kateellinen. Hengaan tällä palstalla, missä ihmiset ovat ilkeitä suurimmaksi osaksi ja harvoin täältä positiivinen fiilis tulee.
Miten katkaista tätä negatiivista kehää? Onko muilla kokemuksia tästä? Olen koittanut tietoisesti vähentää esimerkiksi tämän kipuryhmän lukemista, mutta aina eksyn sinne.. En keksi oikein mitään positiivista mihin käyttää aikaa. Surullista, mutta totta.
Kommentit (18)
Etsi ensin yksi positiivinen asia elämääsi, ja kasvata, vaali sitä. Muutos lähtee pienestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt, että onko tämä tyypillistä masentuneille. Että sitä vain ajautuu negatiivisten asioiden ääreen ja oikeastaan huomaakin, että on tosi syvällä näissä toimintamalleissa. Jonkinlainen muutoshan tässä pitäisi tosiaan tehdä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt, että onko tämä tyypillistä masentuneille. Että sitä vain ajautuu negatiivisten asioiden ääreen ja oikeastaan huomaakin, että on tosi syvällä näissä toimintamalleissa. Jonkinlainen muutoshan tässä pitäisi tosiaan tehdä.
ap
Ensin pitää tunnistaa halusi muutokseen, ja sitten ottaa ensi askeleet kohti sitä muutosta. Ensin halu, sitten suunnitelma.
Suosittelen kyllä, koska mitä pidempään olet näiden ns. 'ikävien asioiden' parissa niistä tulee osa persoonallisuuttasi - myöhemmin on huomattavasti vaikeampaa päästää niistä piirteistä irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt, että onko tämä tyypillistä masentuneille. Että sitä vain ajautuu negatiivisten asioiden ääreen ja oikeastaan huomaakin, että on tosi syvällä näissä toimintamalleissa. Jonkinlainen muutoshan tässä pitäisi tosiaan tehdä.
ap
Ensin pitää tunnistaa halusi muutokseen, ja sitten ottaa ensi askeleet kohti sitä muutosta. Ensin halu, sitten suunnitelma.
Suosittelen kyllä, koska mitä pidempään olet näiden ns. 'ikävien asioiden' parissa niistä tulee osa persoonallisuuttasi - myöhemmin on huomattavasti vaikeampaa päästää niistä piirteistä irti.
Tätä olen paljon nyt miettinyt. Joistakin asioista on tosi vaikea irroittautua. Esimerkiksi ystävystyin eräässä tällaisessa faceryhmässä yhteen tyttöön, vuosia sitten. Juteltiin tosi paljon, emme ole koskaan nähneet. Lopulta yhteydenpito oli luokkaa kerran vuodessa. Nyt tämä tyttö voi tosi huonosti, onnistui saamaan vielä tappavan sairauden. Perusti faceen ketjun, johon lisäsi minut ja päivittelee kuulumisia. Tuntuu, että on koko ajan velvollisuus kommentoida jotain tai edes tsempata. Todellisuudessa näiden juttujen lukeminen saa minut voimaan pahoin, vaikka se ei ole hänen vikansa. En vaan pysty irrottautumaan kokonaan, koska se olisi todella tylyä. Tämä nyt vain esimerkki, miten jotkut asiat vaan juurtuvat syvälle.
ap
Nykykakaroilla menee negatiivisuus ja negatiiviset asiat tosi suloisesti sekaisin. Totta kai alamaissa kyntävä ihminen haluaa ympäröidä itsensä asioilla, jotka eivät riitele liikaa oman olotilan kanssa heikentämässä oloa entisestään. Jossain vaiheessa se alkaa riittää, ja alkaa kaivata muutakin. Mikäs siinä, hyvä juttu. Sitten hankitaan elämään sellaisia juttuja, jotka piristävät ja innostavat.
Mutta se, että vanha ystävä sairastuu ja etsii sinulta tukea, ei ole negatiivinen asia, vaikka siinä paljon onkin vaikeita tunteita käytävä läpi. Tunnepakolaisuus positiivisuudenjanossa taas ei ole positiivinen asia, vaan ihan aitoa negatiivista pelkuruutta.
Helkkari kun te ette ymmärrä moraalista enää mitään. Ettekä siitä, mikä oikeasti tekee ihmiselle hyvää. Juoksette vain tuntemustenne perässä kuin koira joka jahtaa häntäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykykakaroilla menee negatiivisuus ja negatiiviset asiat tosi suloisesti sekaisin. Totta kai alamaissa kyntävä ihminen haluaa ympäröidä itsensä asioilla, jotka eivät riitele liikaa oman olotilan kanssa heikentämässä oloa entisestään. Jossain vaiheessa se alkaa riittää, ja alkaa kaivata muutakin. Mikäs siinä, hyvä juttu. Sitten hankitaan elämään sellaisia juttuja, jotka piristävät ja innostavat.
Mutta se, että vanha ystävä sairastuu ja etsii sinulta tukea, ei ole negatiivinen asia, vaikka siinä paljon onkin vaikeita tunteita käytävä läpi. Tunnepakolaisuus positiivisuudenjanossa taas ei ole positiivinen asia, vaan ihan aitoa negatiivista pelkuruutta.
Helkkari kun te ette ymmärrä moraalista enää mitään. Ettekä siitä, mikä oikeasti tekee ihmiselle hyvää. Juoksette vain tuntemustenne perässä kuin koira joka jahtaa häntäänsä.
En nyt ihan ymmärtänyt pointtiasi. En tietenkään nyt tätä nettikaveria hylkää. Yritin vain selittää, että olen aiemmin juuri hakemalla hakenut ns. negatiivista seuraa, olen tehnyt tätä tiedostamatta. Eli verkostoitunut muiden sairaiden kanssa, vaikka se aiheuttaa pahaa oloa. Esimerkiksi facen masennusryhmät, niistä onneksi olen jo päässyt eroon.
Mitenhän tästä kannattaisi aloittaa, että suuntaisi huomion enemmän positiivisiin asioihin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Nykykakaroilla menee negatiivisuus ja negatiiviset asiat tosi suloisesti sekaisin. Totta kai alamaissa kyntävä ihminen haluaa ympäröidä itsensä asioilla, jotka eivät riitele liikaa oman olotilan kanssa heikentämässä oloa entisestään. Jossain vaiheessa se alkaa riittää, ja alkaa kaivata muutakin. Mikäs siinä, hyvä juttu. Sitten hankitaan elämään sellaisia juttuja, jotka piristävät ja innostavat.
Mutta se, että vanha ystävä sairastuu ja etsii sinulta tukea, ei ole negatiivinen asia, vaikka siinä paljon onkin vaikeita tunteita käytävä läpi. Tunnepakolaisuus positiivisuudenjanossa taas ei ole positiivinen asia, vaan ihan aitoa negatiivista pelkuruutta.
Helkkari kun te ette ymmärrä moraalista enää mitään. Ettekä siitä, mikä oikeasti tekee ihmiselle hyvää. Juoksette vain tuntemustenne perässä kuin koira joka jahtaa häntäänsä.
Minusta on moraalitonta syyllistää masentuneita ihmisiä ja haukkua heitä kakaroiksi. Mutta minulla ei olekaan nettitrollin moraalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suositteleen lukemaan Konmari -kirjoja. Niistä voit saada apuja paitsi siivoukseen, myös muuhun elämän positiiviseen muuttamiseen. Itse konmarin kautta uskalsin karsia esim. facebookista energiasyöpöt ja negatiiviset ihmiset pois kaverilistalta. Helpotti.
Mulla vaikein osa masennuksen/ahdistuksen jälkihoidossa oli huomata, että piti päästää irti negatiivisista ja ilkeistä ihmisistä. Ap, olet varmasti tuntojesi kanssa oikeilla jäljillä, nyt kannattaa seurata noita tunteita ja miettiä miten saisit olosi paremmaksi. Mitä jos väliaikaisesti vaikka eroaisit tuosta kipuryhmästä? pääseehän sinne myöhemmin takaisini jos haluat. Mitä jos huomenna AV:n avaamisen sijaan menisin kävelylle ulos (tänään varmaan kantsii katsoa nää vastaukset vielä) ? Mitä jos lainaisit kirjastosta tuon aiemmin mainitun Konmari kirjan ja esim Metsämieli -kirjan ja alkaisit kehittää itseäsi? Maailmassa on paljon mahdollisuuksia, myös masentuneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole nyt ihan sama asia mutta kerrompa kuitenkin: alkusyksyllä raskaan menetyksen (keskenemeno). Alkuun etsin netistä lohtua erinäisiltä sivuilta, aika äkkiä alkoi tuntua sille että sivustot joita katselin hokivat vain samaa nyyhnyyh -kaavaa ilman että olisin törmännyt yhtennkään kunnon artikkeliin tms kuinka työstää surua ja päästä siitä eteenpäin. Minulle askel eteenpäin surun käsittelyssä oli juurikin se jätin nuo nyyhnyyh-jutut aika pian taakse, ja rupesin ennemmin suuntaaman katsetta tulevaisuuuteen. Pahinmpina aikoina vältin myös vauvojen ja vauvamahojen bongaamista somesta, koska kateus. Välttelytaktiikasta oli työstävaiheessa hyötyä koska nyt ne em. asiat eivät enää aiheuta kateutta :) Itse huomasin tässä prosessissa että saman vatvominen ei johda mihinkään, ennemmin tuntui että vajosi vain syvemmälle suruun. Hain surun rinnalle asioita joista sain iloa ja opettelin olemaan kiitollinen siitä mitä minulla on, se auttoi paljon eteenpäin.
Ulkona ja etenkin luonnossa kävelystä on ihan tieteellistä näyttöä, että auttaa masennukseen ja ahdistukseen. Lähde ap kävelylle. Pakota itsesi, vaikka ei yhtään huvittaisi. Se helpottaa. Poista itsesi siitä ryhmästä ja poista elämästäsi negatiivisuudessa vellojat. Jätä AV tauolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oothan syönyt nyt D vitamiinilisää? Ja mites muut vitamiinit, missä tasoissa ovat? Rauta? Marraskuu masentaa jo ilman masennustakin. Kotona kannattaa nyt pitää valoja päällä ja taas hämärässä poltella kynttilöitä.
Ap, mä olin reilu vuosi sitten masentunut, mutta nyt tuntuu että homma uusii, ilmeisesti tän pimeyden takia. Tuntuu siltä että en saa mitään aikaan ja katson vaan kelloa ja tunnit valuu ohi. Oon koittanut käydä kävelyillä ja nauttia elämän pienistä iloista, mutta tosi vaikeeta on, kun pitäis samalla suorittaa. Opinnoissa mulla vika vuosi käynnissä ja mulla vaan ei oo varaa enää opiskella, eli pakko saada kaikki kasaan nyt. Tsemppiä sulle, et oo ainut suossa rämpivä, mut mä uskon et molemmat päästään kyl viel eteenpäin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinua varmaan reilusti vanhempi (keski-ikäinen työtön) mutta olisin voinut kirjoittaa samoja asioita. Viime aikoina on riittänyt isoja vastoinkäymisiä, ja koko elämä on ollut melkoista takkuilua. Tuntuu että kaikki lähti vinoon jo varhain, enkä ole pystynyt korjaamaan kurssia. Ja olen tehnyt juuri sitä mitä sinunkin varmaan kannattaisi välttää, nimittäin negatiivisessa räpiköintiä. Kadun etten ole osannut varjella itseäni siltä. Siis todella kadun.
En osaa selittää paremmin, mutta minulle tuli aloituksestasi tunne että pääset vielä eteenpäin. Vaikutat mukavalta ja vilpittömältä ihmiseltä. Toivon että pärjäät!
Tämä av on oikeesti pahempaa kuin syöpä. Täällä kun hetken aikaa selaa ketjuja, on äärimmäisen negatiivinen ja ärtynyt olo. Aloita siis olosi korjaaminen sulkemalla av pois elämästäsi. Minä teen samoin.
Uskoisin että kuuluu masennukseen. Masentuneena on tosi vaikea keksiä mitään mielekästä puuhaa tai tekemistä, kaikki tuntuu turhalta ja samalta. Silloin helposti tarttuu vanhaan tuttuun, vaikka se ei oloa millään muotoa parantaisikaan. Itse katsoin masentuneena tosi paljon tvtä, mutta pikkuhiljaa aloin saada ideoita uusista harrastuksista. Ahdistuneena tai stressaantuneena käännyn kuitenkin yhä tvn puoleen, se on opittu malli ja vaikea rikkoa.
Tsemppiä sulle! Jos jaksat olla kärsivällinen ja jatkat tuota ajatustyötä mitä selvästi teet miettimällä näitä asioita uskon että löydät vielä positiivisia asioita elämään. Mieti vaikka mistä nautit lapsena ja kokeile sitä uudestaan.
Mulla on tyypin 2 kaksisuuntainen, ja tietyllä tavoin tunnistan tuon kuvion ja olen pyrkinyt siitä eroon. Olen siirtynyt eteenpäin myrkyllisistä ihmissuhteista, koska ne ovat vain aiheuttaneet mielipahaa. Olen säännöstellyt "muiden murheita", eli en tietenkään hylkää ketään mutta välillä sanon että nyt ei vointi kestä kantaa surullisia asioita. Olen ystävystynyt esimerkiksi töissä psyykkisesti terveisiin ihmisiin ja harrastan "normaalia ajanviettoa" heidän kanssaan. Olen myös yksikseni ollessani lisännyt asioita joista nautin, esimerkiksi puutarhan hoito, luonnossa liikkuminen ja käsityöt. Netin käyttöä pyrin vähentämään.
Sun pitää tehdä tietoisesti muutoksia ja pysyä niissä.