Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kriisissä - mitä voin vielä tehdä?
Surusilmä
25.11.2017 |
Vai pitäiskö vaan luovuttaa? Jos ei olisi lasta, olisin lähtenyt jo ajat sitten. Nyt tuntuu, että lapsellekin voisi olla parempi ero.
Ollaan oltu yhdessä puolison kanssa seitsemän vuotta. Hänellä on taipumusta "harharetkiin", jää siis viihteelle ilman, että edes ilmoittelee minulle. Aiheesta on tapeltu pari kertaa vuodessa useamman vuoden ajan.
Nyt syksyllä tilanne on pahentunut juonakeikkojen osalta ja osasyynä puolisolla jotain masennusta. Olen auliisti myöntänyt oman osani kriisissä (mökötys ja tiuskiminen ryyppyreissujen jälkeen kuulemma syö miestä), ei jutella kuten ennen, illat menee tv auki kännyt kädessä. Ollaan juteltu ja juteltu, tai siis minä puhun ja toiselta saa kaivaa jotain vastausta. Ei suostu lähtemään ammattiauttajalle, ei kriisin eikä alakulon vuoksi, yhdessä tai erikseen.
Hän kiistää alkoholiongelman, eikä omasta mielestäkään saa lääkitä alakuloa kaljalla, silti lähtee ryyppäämään.
Vielä viikko sitten oli jotenkin sovitteleva ja valmis tekoihin, nyt ei keksi mitään keinoa olonsa helpottamiseksi. On onneton eikä osaa sanoa, haluaako eron vai mitä. Minä olen pian uupunut tarjoamaan ehdotuksia, joihin ei saa vastakaikua. Olen sanonut haluavani tukea häntä masennuksessa, mutten kestä näitä reissuja, kun minut jätetään yksin kotiin yöksi ja omat menot peruuntuu, kun tulee kotiin joskus seuraavana päivänä. En voi yksin ponnistella suhteen eteen, mutta eroprosessikin tuntuu kaikkine muuttoineen niin vastenmieliseltä.
Olen varaamassa aikaa perheneuvontaan itselleni. Voinko siis tehdä vielä jotain vai alanko katsoa joulun jälkeen uutta asuntoa?
Kommentit (6)
Käy nyt ensin siellä perheneuvonnassa.
Tekstistäsi saa vaikutelman, että haluat yhä pelastaa suhteen. Mutta syö se naistakin, jos mies jää reilluilleen, eikä edes ilmoittele.
Nuoruudestani muistan, kuinka nyt autuaasti edesmennyt isäni oli 2 viikkoa poissa, ei tiedetty, onko elossa vai kuollut. Hänellä oli mielestään oikeus tehdä näin. Itse olen hyvin yliherkkä sellaiselle käytökselle, että antaa toisen odotella turhaan, tai pelätä pahinta (mitä laatua se sitten onkaan).
Tsemppiä, mitä sitten teetkin.
Taitaa olla sinun päätösvallassasi, jos mies ei jaksa yrittää edes. - Toisaalta hän saattaa pelätä, että hylkäät ja on jo etukäteen vetäytynyt korvat luimussa nurkkaan kuin koira, odottamaan lopullista iskua. Olet ehkä niin paljon jo lyönyt sanan säilällä, ettei hänellä ole itsetuntoa miehenä jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iske joku työkaverimies työpaikalta, sillä siitä kriisistä päästään!
t.mies28
Arg että mua ärsyttää kommentit " ero on raskas projekti, oletko varma että haluat sitä!" "katoamiset on ok, yritä vielä jos vaikka onkin koira nurkassaan"
Kun puoliso, oli mies tai nainen, ei keksi mitään puhuttavaa, on aika erota.
Koska halu yhteiseloon puuttuu kokonaan ja on helpompi antaa toisen, eli sen joka puhuu ja yrittää pakottaa puhumaan, ottaa vastuu tehdä eropäätös kuin että itse rehellisesti toteais: haluan eron koska en halua olla tässä enää.
Kiitos asiallisuudesta! Haluaisin todella vielä pelastaa, jos jotain pelastettavaa on. Toivottavasti saan ajan perheneuvolaan tai jonnekin mahdollisimman pian.
Tukiverkkoa ei puutu, että sinänsä erostakin selviäisi. Vaikka haluaisin, että hän lähtisi itse hakemaan apua, vaikka ensin masennukseen, että näkisi meidän tulevaisuuden taistelun arvoisena. Ap.
Hienoa että olet varannut perheneuvonnan itsellesi! Yksin on vaikea löytää ratkaisuja, toisen kanssa keskustellessa saa oivalluksia ja uusia näköaloja miten edetä.
Sen haluan sanoa, että jos päädyt eroon se on tietenkin raskas ja usein hankalakin prosessi. Kuitenkin sinä ja lapsesi olette ansainneet ja oikeutettuja tasapainoiseen perhe-elämään, missä omia tarpeita ja toiveita ei tarvitse haudata toisen itsekkäiden päähänpistojen takia. Mieti, jaksatko epäluotettavan kumppanin kanssa?
Sinä et ole vastuussa miehesi masennuksesta. Hänen on itse haluttava ja hakeuduttava vapaaehtoisesti hoitoon, muuten se ei onnistu. Jos hän itse huitaisee syrjään kaikki avuntarjoukset, se on hänen päätöksensä. Sinun ei tarvitse missään tapauksessa uhrata omaa elämääsi. Käy keskustelemassa, ja mieti mitä ja minkälaista tulevaisuutta haluat. Tee päätös sen pohjalta. Sinun ei myöskään tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Kukaan toinen ei toista pinnalla pidä eikä pelasta, jos toinen ei halua.