siis tekeekö terveydenhuolto tosiaan lasun jos vanhempi ei halua aloittaa lapselleen psyykelääkitystä?
Psyykelääkityksellähän on aikuisillekin vaikeita sivuoireita ja lisäksi on ollut esille se, että lääkitys voi aiheuttaa _pysyviä_ seksuaalisia haittavaikutuksia. Onko siis ok tuhota lapsen kyky aikuisena normaaliin seksuaalisuuteen tai sekoittaa muuten vaan lapsen pää kemikaaleilla?
Kommentit (14)
Jossain tilanteessa voi tehdä jos lääkehoito nähdään ehdottoman välttämättömäksi lapsen voinnin kannalta ja lapsen tila on vaarassa huonontua entisestään ilman lääkettä. Samoin olisi myös somaattisen sairauden kohdalla jos vanhemmat kieltäytyisivät esimerkiksi lapselle välttämättömistä syöpälääkkeistä. Yhteistyöhön tietenkin pyritään viimeiseen asti ja ajatuksena on aina että lääkkeestä saatavan hyödyn täytyy olla mahdollista haittaa suurempi.
Tämä on iso syy miksi en ole ikinä hankkinut lapsia. En vaan suostuisi pakottamaan heitä milloin mihinkin yhteiskunta uskoo ja määrää, vastoin omaa intuitiotani. Itse en käytä lääketieteen palveluja lainkaan, ja aikuisella onneksi on oikeus valita.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on iso syy miksi en ole ikinä hankkinut lapsia. En vaan suostuisi pakottamaan heitä milloin mihinkin yhteiskunta uskoo ja määrää, vastoin omaa intuitiotani. Itse en käytä lääketieteen palveluja lainkaan, ja aikuisella onneksi on oikeus valita.
No sen kyllä huomaa.
Ei kai siinä päästään sekaisin olevan lapsen kohdalla lastenpsykiatri nyt ensisijaisesti ajattele, tuleeko jotain seksuaalista haittaa. Ensisijaisesti koetetaan saada se lapsi psyykkisesti kuntoon. Ilman muuta lastensuojeluilmoitus on tarpeen, jos vanhempi tällaisen lääkityksen kieltää vedoten lapsen tuleviin seksuaalisiin toimintoihin.
Psyykelääkkeiden huonoinan puolina on suurin, että ne pahentavat ongelmia ja hyvät vaikutukset koskevat vain lääkkeitä myyviä.
Tuo hoidetan samalla tavalla kun hakkaaminen. Eli ku vaimo hakkaa miestä, mies pyytää anteeksi ja lupaa ettei ongelma enää koskaan poistu. Kun väkivaltainen nainen on poistunut, karkaa mieskotoa ja kutsuu poliisit häätämään naisen kodistaan.
Samalla tavalla psyykelääkkeillä, kiittää avusta että pääsee pois vangin asemasta ja on hakematta lääkkeet. Tai jos on pakko hakea, heittää ne roskiin saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä päästään sekaisin olevan lapsen kohdalla lastenpsykiatri nyt ensisijaisesti ajattele, tuleeko jotain seksuaalista haittaa. Ensisijaisesti koetetaan saada se lapsi psyykkisesti kuntoon. Ilman muuta lastensuojeluilmoitus on tarpeen, jos vanhempi tällaisen lääkityksen kieltää vedoten lapsen tuleviin seksuaalisiin toimintoihin.
Niin ettei haittaa kun sekaisin on kun heppi vaan on kovana.
Käyt vain ostamassa lääkkeet ja viskaat ne pois. Omalla rahalla yksityiselle terapiaan.
Sama toimii myös ku lekurit koettaa tunkea statiineja. Nyökkää, ei hae ja kun seuraavan kerran käydään (toivottavasti toisella) lääkärillä toteaa ettei lääkelistaan merkityt statiinit kuulu lääkelistaan.
Valitettavasti pitoisuuksia määritetään veriarvoista... Jos kyttääjät huomaavat jotain omaehtoista toimintaa voipi tulla piikki pärssiiseen.
Olen sitä mieltä että on hyvä ottaa kaikista oikeuksistaan selvää. Itse nassutin vuositolkulla moskaa elimistööni kunnes diabeteslääkäri kertoi karun totuuden. Kroppa sanoi itsensä irti pillereistä ja näillä mennään. Seksuaalisuus on suurenmoinen voimavara ihmisessä ja sitä pitää kunnioittaa ja kehittää itselle myönteiseen ja hyvään suuntaan. Sekaisin voi mennä kuka vain ja syitä löytyy.
Ei ketiapiinia tai rospirodonia tarvitse määrittää verestä. Vain todella harvoja lääkkeitä seurataan verikokein.
nosto