Miksi niin monella naisella on dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö?

Ja miksi niin monella naisella on trikotillomania? Mä vaan kysyn.

Media ja yhteiskunta. Joka puolella tyrkytetään kauneustuotteita. Telkkarista tulee se yksi ohjelma (kauneuden hinta tjsp) jossa oikein hierotaan naamaan sitä, että sinun pitää näyttää juuri tietynlaiselta että voit olla tyytyväinen itseesi. Tissit ei saa roikkua, rasvaa ei saa olla mutta jos sitä on, sen pitää olla juuri oikeissa kohdissa. Jos olet vaalea ja kulmakarvaton, olet ruma olmi ilman meikkiä. Jos olet tummapiirteinen ja karvaisempi, olet epäsiistin näköinen ilman karvojen repimistä. Olet aina joko liian pitkä tai liian lyhyt, kukaan ei ole koskaan juuri oikean pituinen. Jo lapsena opetetaan että on pakko pitää mekoista, pitsistä ja hörhelöistä, hiuapannoista, pitkästä tukasta ja meikeistä tai olet outo ja epätyttö.

Naisten pitää alkaa boikotoimaan tuotteita, jotka luovat väöränlaista naiskuvaa. Näin maailma muuttuu.

Yhteiskunnan luoma tarkoituksellinen paine, jota media ja kauneusala ruokkii, manipuloi ja syyllistää. Ihminen on laumaeläin ja toisinajattelijat eristetään oman onnensa nojaan. Mutta onneksi populaationhuippu saavutetaan pian, jolloin miljardeja kuolee ja kasvi-eläinkunta saa vihdoinkin huokaista helpotuksesta.

Ympäröivän yhteiskunnan syytä. Ei kyseistä ongelmaa ollut ainakaan nykyisessä mittakaavassa vaikkapa 50 vuotta sitten. Evoluutio ei ole muokannut ihmistä siinä ajassa niin paljoa, että kyseinen häiriö tulisi sen takia. Sen sijaan kauneusihanteet esimerkiksi mediassa ovat tuon ajan kuluessa muuttuneet valtavasti ja länsimainen kulttuuri tullut koko ajan ulkonäkökeskeisemmäksi. 

Itse sain yläasteella lähes joka päivä kuulla haukkuja naamastani, joten nytkin aikuisena mietin ja kyttään pakkomielteisesti kasvojani ja ihoani. Pelkään ihmisten kommentteja, ja monta kertaa päivässä pitää päästä katsomaan peilistä, miltä ihoni näyttää, onko meikki pysynyt hyvänä ja miltä ihoni näyttää missäkin valaistuksessa. Yritän opetella eroon tuosta pakkomielteisestä suhtautumisesta, mutta en varmaan koskaan saa itsetuntoani normaalille tasolle. 

Niille, joille huomautetaan yli- tai alipainosta, haukutaan laudaksi jne. kehittyy varmaan vastaavanlainen pakkomielteinen suhtautuminen omaan vartaloon. Minulla ei ole syömishäiriötä, mutta naamahäiriö on. 

Kauneus ja muoti saa ihmisen päähän harhaisia ajatuksia, että joka ikinen voi olla kaunis ja haluttu kun vähän ehostaa itseään ja kuluttaa siihen rahaa.

Ei tuo ole pelkästään naisten ongelma. Joka toisella miehellä tuntuu netissä olevan vähintään se 30cm ja 60cm ympärysmittainen halko siellä housuissaan.