En ole koskaan huutanut mun kohta 14vuotiaalle tytölle....
Olen itsekin yllättynyt, ja hän on erittäin kiltti (vaikka teinijutut täällä nyt myös), kunnioittaa muita, tottelevainen. On aina ollut helppo lapsi. On mulla kolme isompaakin lasta ja niille huusin viikottain. En sitten tiedä onko syynä se että itse kasvatin erilailla kun olin vanhempi. Nytkin hän tietää jos tekee jotain väärin tai sanoo rumasti ja pyytää nopsaa anteeksi. Olen selittänyt että luotetaan häneen ja ollaan joustavia kunnes hän "mokaa", ehkä hän ymmärtää että kannattaa käyttäytyä. Kunnioitus puolin ja toisin. Muita?
Kommentit (8)
Ei yhtään mitään, mutta on harvinaista jos ei todellakaan ole huutanut lapselleen 14vuoteen.
Ei siitä huutamisesta ole mitään hyötyä. Jos lapsi toimii väärin tai on ihan mahdoton, on vakavan ja rakentavan keskustelun paikka.
Tietenkään väsynyt vanhempi ei aina jaksa keskustella kunnolla ja tekee mieli huutaa ja taantua itsekin teinin tasolle, mutta siinä menettää auktoriteettinsa. Tai sitten teini hämmentyy ja lopettaa.
Itsekin olen miettinyt tätä huutamisasiaa lähiaikoina. En muista, että minulle olisi koskaan huudettu lapsena, napakasti on sanottu mutta vihaisesti huudettu ei koskaan.
Olen ollut siinä uskossa ettei ole normaalia huutaa toisille vaikka olisi kuinka suuttunut kun eihän siitä ole mitään hyötyä.
Nyt olen huomannut, että miehen äiti korottaa ääntään heti jos asiat eivät mene niinkuin hän haluaa tai jos jokin ärsyttää, eikä mies reagoi siihen mitenkään, ihan kuin asia olisi normaalia. Ääni kohoaa vaikka lapsi olisi samassa huoneessakin.
Ensin ajattelin alkavaa dementiaa mutta taitaa olla, että jotkut vaan ei osaa kommunikoida muutoin kun huutamalla.
Aika moni vanhempi huutaa lapsilleen, jo kun ovat alle kouluikäisiä.
Minäkään en huutanut. Oli helppo lapsi, jota hoidin hyvin ja kannustin. Nyt ei pidä yhteyttä ja halveksii.
No mitä se huuto auttaisikaan