Lue keskustelun säännöt.
Miltä mahtaa erityislapsen tai vammaisen lapsen äidistä tuntua?
Kommentit (27)
Mikä? Mun lapsella on ADD, ja olen kiitollinen siitä, että alkaa olla aikuinen ja luultavasti pärjää ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se kauhea kohtalo. Lapsi ei lähde koskaan kotoa pois vaan on siinä koko elämän. Miten sellaista voi kukaan kestää? Etenkin, kun lapsi on vammainen tai erityislapsi. Siinä on hukkaanheitetyt elämät kyllä.
Mikä vittu on "erityilapsi?" Joku uus muotisana taas jollekkin diagnoosille vai?
Miksei ne voi lla mitä diagnoosikin sanoo?
Ihan tavalliselta. Oma erityiseni on jo 17v., niin tässä on kyllä jo ehtiny käsittelemään tunteensa hyvin. Aluksi tietenkin täytyi miettiä, että "mitähän tästä tulee", mutta sen jälkeen "elämä on elämää"
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavalliselta. Oma erityiseni on jo 17v., niin tässä on kyllä jo ehtiny käsittelemään tunteensa hyvin. Aluksi tietenkin täytyi miettiä, että "mitähän tästä tulee", mutta sen jälkeen "elämä on elämää"
No kerro nyt vähän lisää. Mitä oli ja miten selvisit ja miten hän selviää nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden lasten äidit eivät joudu ramppaamaan sairaalassa lastensa kanssa, eivätkä terapioissa.
Kiitos kysymästä, olet kultainen, kun ajattelet meitä. Minusta tuntuu erittäin raskaalta. Lapsen kanssa on raskasta joka päivä. Avun hakeminen lapselle on raskasta byrokratian viidakossa viimeisillä voimillani luovimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavalliselta. Oma erityiseni on jo 17v., niin tässä on kyllä jo ehtiny käsittelemään tunteensa hyvin. Aluksi tietenkin täytyi miettiä, että "mitähän tästä tulee", mutta sen jälkeen "elämä on elämää"
No kerro nyt vähän lisää. Mitä oli ja miten selvisit ja miten hän selviää nyt?
Muakin kiinnostaa. Olen 14 vuotiaan add-pojan äiti. Tulevaisuus mietityttää ja pelottaa. Koulunkäynti erityisluokalla nytkin niin ja näin. Koulu ei kiinnosta pätkääkään. Asioista huolehtiminen ja vastuunottaminen ihan nollaluokkaa.
Kuntoutus (2v) käyty mutta mutta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavalliselta. Oma erityiseni on jo 17v., niin tässä on kyllä jo ehtiny käsittelemään tunteensa hyvin. Aluksi tietenkin täytyi miettiä, että "mitähän tästä tulee", mutta sen jälkeen "elämä on elämää"
No kerro nyt vähän lisää. Mitä oli ja miten selvisit ja miten hän selviää nyt?
Muakin kiinnostaa. Olen 14 vuotiaan add-pojan äiti. Tulevaisuus mietityttää ja pelottaa. Koulunkäynti erityisluokalla nytkin niin ja näin. Koulu ei kiinnosta pätkääkään. Asioista huolehtiminen ja vastuunottaminen ihan nollaluokkaa.
Kuntoutus (2v) käyty mutta mutta....
Mikä kuntoutus? Miltä taholta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettii, jaksaako ja kuinka kauan. Eikä murhe lopu lapsen aikuistumiseen.
Miten kestätte sen, ettei lapsi lähde koskaan kotoa pois? Entä peruskoulun jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vittu on "erityilapsi?" Joku uus muotisana taas jollekkin diagnoosille vai?
Miksei ne voi lla mitä diagnoosikin sanoo?
Idiootti :D Erityislapsi on erityistä tukea tarvitseva lapsi. Monella on useita diagnooseja, pitäisikö ne kaikki luetella aina, esim. sydänvikainen kehitysvammainen spastinen epileptikko (enemmän sääntö kuin poikkeus nämä diagnoosit samassa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavalliselta. Oma erityiseni on jo 17v., niin tässä on kyllä jo ehtiny käsittelemään tunteensa hyvin. Aluksi tietenkin täytyi miettiä, että "mitähän tästä tulee", mutta sen jälkeen "elämä on elämää"
No kerro nyt vähän lisää. Mitä oli ja miten selvisit ja miten hän selviää nyt?
Muakin kiinnostaa. Olen 14 vuotiaan add-pojan äiti. Tulevaisuus mietityttää ja pelottaa. Koulunkäynti erityisluokalla nytkin niin ja näin. Koulu ei kiinnosta pätkääkään. Asioista huolehtiminen ja vastuunottaminen ihan nollaluokkaa.
Kuntoutus (2v) käyty mutta mutta....Mikä kuntoutus? Miltä taholta?
Neuropsykologinen kuntoutus. Psykiatrisella polillakin käyty.
T.nro 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että erityislapsella on tärkeä tehtävä.
Tämä lapsi puhuttelee aitoudellaan ja lapsenmielisyydellään.
Jumala on kaiken luoja ja hän antaa meille lahjoina lapsia jotka on hyväksi nähnyt.
Erityislapsi on perheessä Rikkaus. Se auttaa meitä huomaamaan monia sellaisia asioita joita emme osaisi ajatella ilman tätä lasta.
Ajattelen, että erityislapsella on tärkeä tehtävä.
Tämä lapsi puhuttelee aitoudellaan ja lapsenmielisyydellään.
Jumala on kaiken luoja ja hän antaa meille lahjoina lapsia jotka on hyväksi nähnyt.
Erityislapsi on perheessä Rikkaus. Se auttaa meitä huomaamaan monia sellaisia asioita joita emme osaisi ajatella ilman tätä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vittu on "erityilapsi?" Joku uus muotisana taas jollekkin diagnoosille vai?
Miksei ne voi lla mitä diagnoosikin sanoo?
Ensinnäkin, älä kiroile.
Toiseksi: termi on ollut olemassa jo ainakin 30 vuotta. Miten on mahdollista, että et tiedä sitä? Melkein tekisi mieli sanoa KVG!
Kyse on kattokäsitteestä, joka tarkoittaa kaikkia erityistä tukea tarvitsevia lapsia. On sitten kyse kuulovammasta, autismista, sokeudesta, diabeteksesta tai vaikkapa dysfasiasta.
Jos puhutaan kaikista normia haastavammista lapsista, kattokäsite on hyvä, koska ei siis puhuta vaikkapa vain dysfaatikoista tai edes vammaisista lapsista - kaikki erityislapset eivät ole todellakaan vammaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että erityislapsella on tärkeä tehtävä.
Tämä lapsi puhuttelee aitoudellaan ja lapsenmielisyydellään.
Jumala on kaiken luoja ja hän antaa meille lahjoina lapsia jotka on hyväksi nähnyt.
Erityislapsi on perheessä Rikkaus. Se auttaa meitä huomaamaan monia sellaisia asioita joita emme osaisi ajatella ilman tätä lasta.
Tietenkin, ja erityislapsi kasvattaa vanhempia. Mutta on se silti liian raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että erityislapsella on tärkeä tehtävä.
Tämä lapsi puhuttelee aitoudellaan ja lapsenmielisyydellään.
Jumala on kaiken luoja ja hän antaa meille lahjoina lapsia jotka on hyväksi nähnyt.
Erityislapsi on perheessä Rikkaus. Se auttaa meitä huomaamaan monia sellaisia asioita joita emme osaisi ajatella ilman tätä lasta.
Minusta tuo on ihan hirvittävää bullshittiä. Vai että jumala aiheuttaisi kärsimystä viattomalle lapselle juuri MINUN jalostamiseksi? Varsin omahyväinen asenne, en voi paremmin sanoa.
Toki erityislapsetkin ovat rakkaita, mutta olisin totta vie onnellisempi ilman sitä "rikkautta", että lapseni ei todennäköisesti pärjää aikuisenakaan itsenäisesti, häntä kiusataan koulussa ja hänen itsetuntonsa on kiusaamisella tuhottu.
Itselläni ei ole erityislasta, mutta olen itse ollut erityislapsi. Joskin diagnoosin (ADHD) sain vasta aikuisiällä.
Äitini on ollut rakastava, hermostunut, kyllästynyt, ahdistunut, aina tukena mutta välillä silminnähden pahoinvoiva, turhautunut mutta kuitenkin ihan aina läsnä.
Nyt, kun olemme vihdoin saaneet diagnoosin, on äitini selkeästi rentoutunut. Hän onkin kertonut, miten rankkaa elämä oli, kun joka suunnasta tuli valituksia (koulu, harrastukset, kavereiden vanhemmat...) ja olin kuin tulta ja tappuraa, impulsiivinen, riippuvainen, temperamenttinen ja erittäin nopeasti ailahteleva. Kyltymätön, vaativa ja silti niin herkkä, rikkinäinen ja epävarma.
Voi kuinka nostankaan hattua äidilleni ja muille erityislasten äideille. Kuinka kiitollinen olenkaan ja kuinka nöyrästi heitä kohtaan. Teen nykyään itse töitä erityislasten ja heidän perheidensä kanssa ja olen hyvin onnellinen, että voin käyttää omaa kokemusasiantuntijuuttani myös asiakastyössä, vaikka tietenkään en tuo sitä verbaalisesti esille. Koen ymmärtäväni jollain tasolla myös erityislasta ja tällä ymmärryksellä koen (toivottavasti!) voivani antaa myös tukea perheelle.
raskasta tämä on, elämä.