Raskaushormonit masentaa?
Olen ihan raskauden alussa, vauva ollut toivottu jo jonkin aikaa. Jokunen kk yksi kesken mennyt raskaus, ja silloin oli sama homma. Kaikki alkaa vituttamaan, raskaus ahdistaa, mies ällöttää ja ärsyttää, koko elämä ja universumi vituttaa, yktäkkiä missään ei ole mitään järkeä. Ei raskaudessa eikä parisuhteessa. Oikeastaan yhtään missään! Viimeksi lyhyessä raskaudessa ihan samat fiilikset, kunnes hormonit laski ja sitten oli taas ihan päinvastaiset fiilikset. En enää tiedä onko tämä olo oikea, vai tosiaan hormoneista johtuvaa. Entä jos teen jotain typerää vitutuksissani? Nyt tuntuu että abortti ja ero ja maanpako houkuttelis. Mikä mua vaivaa!!??:(((
Kommentit (7)
Puhu tästä neuvolassa. On totta että hormonit vaikuttavat ja raskauden aikana tunteet ovat pinnassa. Olisiko doulasta apua, hänen kanssaan pääsisit purkamaan tunteitasi ja saisit tukea raskauteen ja synytykseen?
Kiitos vastauksesta! Juu aattelinkin otta asian puheeksi neuvolassa, mutta doula ei ole käynyt edes mielessä! Mistähän semmoisen löytää?
Ap
Up! Ois kiva kuull muidenkin kokemuksia😔
Mä voisin varovasti kompata sinua. Hormmoonit vaikuttaa minuunkin hyvin vahvasti. Minäkin mietin kahden raskauden jälkeen tätä samaa aihetta. Raskaana ja imetyksen aikana olo oli väsynyt ja nuukahtanut, en saanut elämäniloa juuri mistään. Tunsin itseni lähinnä tunteettomaksi haamuksi, hormmoonit jotenkin tasaa tunteet niin että kaikki tuntui tasapaksulta sonnalta. Imetyksen loputtua ja hormonien tasaannuttua olin kuin uudesti syntynyt ja jälleen iloinen itseni. Tylsää kun näin on sillä haluaisin kolmannen lapsen mutta en tiedä miten oman jaksamisen käy :(
Kyllä mullakin etenkin alussa otti kaikki päähän, ihan kuin ois ollu tosi rajut ja pitkäkestoset pms oireet. Ja yleensä olen itse rauhallisuus.
Sitten se muuttui niin, että kaikki itketti.
Nyt puolivälissä alkaa olla aika rauhallinen olo, välillä alkaa itkettää ihan yllättäin mutta harvemmin enää.
Ja kokemuksesta tiedän, että ihan lopussa alkaa taas raivostuttaa kaikki.
Mutta sitten taas vauvan kun saa syliin niin on ihan rauhallinen, ja sitten luultavasti taas itkettää onnesta ja väsymyksestä.
Mutta on tämä sen arvoista, kuitenkin vain hetki koko elämän mittakaavassa.
Ihanaa kuulla että muillakin on samankaltaisia fiiliksiä ollut!☺️
Ap
Anyone?