Kun etsit ystävää... Niin miksi hän ei kelvannutkaan sinulle?

Kaverihullu taas? Eikö olis aika siirtyä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Kaverihullu taas? Eikö olis aika siirtyä eteenpäin?

Luin sikkujouluketjun ja ihmettelen, koska joka puolella ystäviä etsitään ja löydetään, mutta ilmeisesti kukaan ei lopulta kelpaa ystäväksi...

Itse etsin ystävää netistä, ja tutustuinkin ihan kivan oloiseen naiseen. Sovimme tapaamisen, mutta kun olin jo menossa ovesta ulos, tuli viesti, ettei hän jaksakaan lähteä. Ärsytti, mutta sovimme sitten uuden tapaamisen seuraavalle viikolle. Kun olin valmistautumassa lähtöön, tuli tältä naiselta taas viesti, että voitaisiinko sittenkin nähdä joku toinen päivä.

Lopetin yhteydenpidon. Olen mieluummin yksin kuin siedän tuollaista, ei ollut todellakaan lupaava alku ystävyydelle.

Mä olen jotenkin niin erikoinen ihminen, että en ole koskaan edes viitsinyt erityisesti ETSIÄ ystävää. Olisi niin epätodennäköistä että sopivia löytyisi kun tuntuu että yksi kymmenestätuhannesta on tarpeeksi omituinen sopimaan mun kanssa psyykkisesti yhteen. 

Enkä tarkoita sitä että olisin erityisen hankala ihminen, mutta mulla on tosi outo huumorintaju ja olen kiinnostunut omituisista asioista, enkä oikein ollenkaan sellaisista jutuista mistä suurin osa on. Ystävän kanssa pitäisi olla jotain yhteistäkin että se tuntuu ystävyydeltä eikä pakonomaiselta jonkun kanssa vaan pyörimiseltä koska yksinäisyys pelottaa.

On kokemusta siitä että ihminen tuntuu hyvältä, en siis etsi ystävää mutta tutustuuhan sitä töissä ja harrastuksissa ja kavereiden kautta. Tuntuu että on hyvä match ja meillä käyttää, kumpikin haluaa nähdä toista ja on kiinnostunut toisesta. Sitten jaetaan asioita ja tehdään yhdessä mukavia juttuja. Jossakin vaiheessa toinen aloittaa tempoilun eli alkaa pitämään itsestään selvyytenä. Ei ehdota yhteistä tekemistä ja jos katsot viestiketjuja puhelimesta huomaat että se olet aina sinä joka yrittää hoitaa ystävyyttä tapaamisilla. Toinen harvoin ehdottaa mitään oma-aloitteisesti ja torppaa sinunkin ehdotukset useimpina kertoina. Ei kysele kuulumisia oma-aloitteisesti, ei pyydä kylään, ei tarjoudu seuraksi kaupungille. Ei mitään mitä sinä yrität tehdä teidän ystävyyden hyväksi. Muille riittää aikaa mutta sinä saat kokea olevasti tylsä turhake joka on varalla niitä aikoja varten kun toinen tarvii kuuntelijaa. Eihän siinä ole vaihtoehtona kuin ottaa askelia taakse ja palauttaa suhde tuttava tasolle. Kaikkien kanssa vastavuoroinen, syvenevä ystävyys ei onnistu.

Ystävyys on vaativa suhde. Rikottua suhdetta ei saa ehjäksi. Jos toinen ei ole luotettava, joutaa mennä. Parmepi yksin kuin kateellisen ja epäluotettavan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jotenkin niin erikoinen ihminen, että en ole koskaan edes viitsinyt erityisesti ETSIÄ ystävää. Olisi niin epätodennäköistä että sopivia löytyisi kun tuntuu että yksi kymmenestätuhannesta on tarpeeksi omituinen sopimaan mun kanssa psyykkisesti yhteen. 

Enkä tarkoita sitä että olisin erityisen hankala ihminen, mutta mulla on tosi outo huumorintaju ja olen kiinnostunut omituisista asioista, enkä oikein ollenkaan sellaisista jutuista mistä suurin osa on. Ystävän kanssa pitäisi olla jotain yhteistäkin että se tuntuu ystävyydeltä eikä pakonomaiselta jonkun kanssa vaan pyörimiseltä koska yksinäisyys pelottaa.

Kukaan ei koskaan kerro mitä erikoista hän luulee itsessään olevan, kaikki kuvittelevat olevansa erikoisia vaikka ovat ihan samanlaisia kuin joku toinen. Mutta kuvittele toki niin voit ylentää itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jotenkin niin erikoinen ihminen, että en ole koskaan edes viitsinyt erityisesti ETSIÄ ystävää. Olisi niin epätodennäköistä että sopivia löytyisi kun tuntuu että yksi kymmenestätuhannesta on tarpeeksi omituinen sopimaan mun kanssa psyykkisesti yhteen. 

Enkä tarkoita sitä että olisin erityisen hankala ihminen, mutta mulla on tosi outo huumorintaju ja olen kiinnostunut omituisista asioista, enkä oikein ollenkaan sellaisista jutuista mistä suurin osa on. Ystävän kanssa pitäisi olla jotain yhteistäkin että se tuntuu ystävyydeltä eikä pakonomaiselta jonkun kanssa vaan pyörimiseltä koska yksinäisyys pelottaa.

Kukaan ei koskaan kerro mitä erikoista hän luulee itsessään olevan, kaikki kuvittelevat olevansa erikoisia vaikka ovat ihan samanlaisia kuin joku toinen. Mutta kuvittele toki niin voit ylentää itsesi.

Minä haluaisin kuulla tästä erikoisesta ihmisestä enemmän. Millainen nuumori naurattaa ja mistä omituisesta olet kiinnostunut?

Nuumori naurattaa enemmän kuin huumori.

Yhdessäolon pitää olla vaivatonta. Jos toisen kanssa ei ole helppo olla, ei jaksa vääntää väkisin jotain kaveruutta. Tuollaista vaivatonta on aika harvan kanssa, siksi suurin osa tutuistani on jotain kavereiden kavereita ja nähdään isoissa porukoissa joissa on helpompi olla kuin kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jotenkin niin erikoinen ihminen, että en ole koskaan edes viitsinyt erityisesti ETSIÄ ystävää. Olisi niin epätodennäköistä että sopivia löytyisi kun tuntuu että yksi kymmenestätuhannesta on tarpeeksi omituinen sopimaan mun kanssa psyykkisesti yhteen. 

Enkä tarkoita sitä että olisin erityisen hankala ihminen, mutta mulla on tosi outo huumorintaju ja olen kiinnostunut omituisista asioista, enkä oikein ollenkaan sellaisista jutuista mistä suurin osa on. Ystävän kanssa pitäisi olla jotain yhteistäkin että se tuntuu ystävyydeltä eikä pakonomaiselta jonkun kanssa vaan pyörimiseltä koska yksinäisyys pelottaa.

Musta tuntuu samalta joten kiinnostaisi tietää, miten kuvailisit itseäsi. Koska kun mietin itse millainen olen, en osaa edes oikein sanoa, mutta mulla ei vain klikkaa monien kanssa jostain syystä.

Itselläni on taas se ongelma etten jaksa pitää yllä mitään ystävyyttä. Usein minua pyydetään illanviettoihin ja olen seurassa tosi puhelias ja nauravainen, ts. Se porukan viihdyttäjä joten ihmiset haluavat olla ystäviäni. Mutta tuo on raskas rooli.. Jotenkin muidenkin hauskanpito on minun vastuullani, "no, keksi nyt jotain hauskaa!" äh en jaksa aina.. Harvemmin jaksan. Istun mieluummin yksin kotona enkä edes kaipaa ihmisiä, en saa heiltä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Itse etsin ystävää netistä, ja tutustuinkin ihan kivan oloiseen naiseen. Sovimme tapaamisen, mutta kun olin jo menossa ovesta ulos, tuli viesti, ettei hän jaksakaan lähteä. Ärsytti, mutta sovimme sitten uuden tapaamisen seuraavalle viikolle. Kun olin valmistautumassa lähtöön, tuli tältä naiselta taas viesti, että voitaisiinko sittenkin nähdä joku toinen päivä.

Lopetin yhteydenpidon. Olen mieluummin yksin kuin siedän tuollaista, ei ollut todellakaan lupaava alku ystävyydelle.

Mistä löysit kyseisen naisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jotenkin niin erikoinen ihminen, että en ole koskaan edes viitsinyt erityisesti ETSIÄ ystävää. Olisi niin epätodennäköistä että sopivia löytyisi kun tuntuu että yksi kymmenestätuhannesta on tarpeeksi omituinen sopimaan mun kanssa psyykkisesti yhteen. 

Enkä tarkoita sitä että olisin erityisen hankala ihminen, mutta mulla on tosi outo huumorintaju ja olen kiinnostunut omituisista asioista, enkä oikein ollenkaan sellaisista jutuista mistä suurin osa on. Ystävän kanssa pitäisi olla jotain yhteistäkin että se tuntuu ystävyydeltä eikä pakonomaiselta jonkun kanssa vaan pyörimiseltä koska yksinäisyys pelottaa.

Kukaan ei koskaan kerro mitä erikoista hän luulee itsessään olevan, kaikki kuvittelevat olevansa erikoisia vaikka ovat ihan samanlaisia kuin joku toinen. Mutta kuvittele toki niin voit ylentää itsesi.

Mä en ainakaan ylennä itseäni vaan kärsin itse "erikoisuudestani". En tiedä mikä se ratkaiseva tekijä on olevinaan etten osaa olla muiden kanssa joten en voi kuvailla asiaa. 

Toki joskus tulen hyvinkin toimeen joidenkin ihmisten kanssa ja usein he vaikuttavat olevan aivan erilaisia ja erilaisista asioista kiinnostuneita kuin minä, eikä oikein ole hajua mikä meitä pohjimmiltaan yhdistää.

Löysin ja hylkäsin koska kyseinen tyyppi. No on kiinnostunut samoista asioista. Mutta. Leikkii kotona äitiä ja myös luulee olevansa minun äiti. Lisäksi on minua nuorempi ja koulutukseltaan matalampi. Ei arvosta koulutustasoani eikä myöskään arvosta itsenäisyyttäni eikä myöskään arvosta työtäni. Itse on parisuhteessa ja huonopalkkaisessa työssä. Minä olen sinkku ja hyväpalkkaisessa työssä. Yritti yksinkertaisesti tehdä minusta samanlaista kun itsestään. Ei käsittänyt etten tarvitse välttämättä miestä tai minun ei välttämättä tarvitse jakaa tapailemani miehen asioita hänen kanssaan. Riita siitä tuli ja vittuilu alkoi. Mm yksi lause oli hyvä "oletko kateellinen minulle" . Kuka ystävä kysyy tuommoista? Ja en todellakaan ollut kateellinen. Näkyyhän se näistä minun kirjoituksissakin jo että olen parempi mielestäni. Mutta en todellakaan näitä asioita koskaan hänelle sanonut enkä koskaan vähätellyt hänen työtään tai miestään.

Vierailija kirjoitti:

Löysin ja hylkäsin koska kyseinen tyyppi. No on kiinnostunut samoista asioista. Mutta. Leikkii kotona äitiä ja myös luulee olevansa minun äiti. Lisäksi on minua nuorempi ja koulutukseltaan matalampi. Ei arvosta koulutustasoani eikä myöskään arvosta itsenäisyyttäni eikä myöskään arvosta työtäni. Itse on parisuhteessa ja huonopalkkaisessa työssä. Minä olen sinkku ja hyväpalkkaisessa työssä. Yritti yksinkertaisesti tehdä minusta samanlaista kun itsestään. Ei käsittänyt etten tarvitse välttämättä miestä tai minun ei välttämättä tarvitse jakaa tapailemani miehen asioita hänen kanssaan. Riita siitä tuli ja vittuilu alkoi. Mm yksi lause oli hyvä "oletko kateellinen minulle" . Kuka ystävä kysyy tuommoista? Ja en todellakaan ollut kateellinen. Näkyyhän se näistä minun kirjoituksissakin jo että olen parempi mielestäni. Mutta en todellakaan näitä asioita koskaan hänelle sanonut enkä koskaan vähätellyt hänen työtään tai miestään.

:,D no sinäpä kuulostat tosi kivalta kaverilta.. "ei arvostanut korkeaa koulutustani!" miten käytännössä toivot että kaverisi arvostavat koulutustasi? Minulle on ainakin yks hailee mikä koulutus ystävilläni on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse etsin ystävää netistä, ja tutustuinkin ihan kivan oloiseen naiseen. Sovimme tapaamisen, mutta kun olin jo menossa ovesta ulos, tuli viesti, ettei hän jaksakaan lähteä. Ärsytti, mutta sovimme sitten uuden tapaamisen seuraavalle viikolle. Kun olin valmistautumassa lähtöön, tuli tältä naiselta taas viesti, että voitaisiinko sittenkin nähdä joku toinen päivä.

Lopetin yhteydenpidon. Olen mieluummin yksin kuin siedän tuollaista, ei ollut todellakaan lupaava alku ystävyydelle.

Mistä löysit kyseisen naisen?

En enää muista tarkemmin, olen tutustunut niin moniin ihmisiin netissä. Aika harvojen kanssa on pidempää ystävyyttä syntynyt, eri syistä. Tuo nyt tuli mieleen mainita, kun tuo nainen loukkaantui niin kovasti kun lopetin yhteydenpidon, eikä yhtään tajunnut miksi sen tein. Varmaan hänkin ihmetteli vain miten ei kelvannutkaan ystäväksi, kun sellaista kaipasin. Mutta en ole niin epätoivoinen, että huolisin ystäväksi kenet tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin ja hylkäsin koska kyseinen tyyppi. No on kiinnostunut samoista asioista. Mutta. Leikkii kotona äitiä ja myös luulee olevansa minun äiti. Lisäksi on minua nuorempi ja koulutukseltaan matalampi. Ei arvosta koulutustasoani eikä myöskään arvosta itsenäisyyttäni eikä myöskään arvosta työtäni. Itse on parisuhteessa ja huonopalkkaisessa työssä. Minä olen sinkku ja hyväpalkkaisessa työssä. Yritti yksinkertaisesti tehdä minusta samanlaista kun itsestään. Ei käsittänyt etten tarvitse välttämättä miestä tai minun ei välttämättä tarvitse jakaa tapailemani miehen asioita hänen kanssaan. Riita siitä tuli ja vittuilu alkoi. Mm yksi lause oli hyvä "oletko kateellinen minulle" . Kuka ystävä kysyy tuommoista? Ja en todellakaan ollut kateellinen. Näkyyhän se näistä minun kirjoituksissakin jo että olen parempi mielestäni. Mutta en todellakaan näitä asioita koskaan hänelle sanonut enkä koskaan vähätellyt hänen työtään tai miestään.

:,D no sinäpä kuulostat tosi kivalta kaverilta.. "ei arvostanut korkeaa koulutustani!" miten käytännössä toivot että kaverisi arvostavat koulutustasi? Minulle on ainakin yks hailee mikä koulutus ystävilläni on!

. Todellakin puhut asiaa. Minulla on kaveri joka on siivooja ilman mitään koulutusta. Han on minun todella hyvä ystävä. Tosin hänen elämässä menee joskus huonosti ja autan häntä henkisesti todella paljon. Se että hän tietää että olen lukenut ja asia on minulle tärkeä. Hän ei vähättele lukemistani mm. Eikä koskaan todellakaan mieti minun koulusta vertailemalla omaansa. Hän tietää sen ja se riittää minulle. Hän ei koita olla parempi niissä asioissa eikä varsinkaan leiki mitään äitiä minulle. Hän on minun ystäväni ja minun koulutus ei millään tavalla liity ystävyytemme. Toisella tavalla jos miettii hän toivoo minulle onnellisuutta niin kuin minä hänelle. Hän ei koskaan kersku asioilla niin kuin en minäkään. Tosin me ei olla hirveästi kiinnostuneita samoista asioista. Mutta silti juttelemme ja olemme aika monesta asiasta samaa mieltä. Hän ei koskaan hauku esimerkiksi työttömyydestä tai siitä että minun pitäisi tehdä asioita eri tavalla. Ero tuohon katkaistiin ystävään on se, hän yrittää hallita elämääni ja tehdä minusta erilaista. Kerskuu miehensä ostavan hänelle sitä ja tätä. Leikkii äitiä ja sanoo ettei ikinä halua lapsia. Kuuntelen kyllä tuommoisia asioita mutta miksi se minuun liittyy haluaako hän lapsia vai ei. Tai ostaako miehensä hänelle kukkia. Olen hänen kanssaan ihan muista syistä. Mm siitä että nautitaan yhdessä olosta ja emme jaa mitään oman parisuhteen ongelmia tai tulevaisuuden suunnitelmia. Kunhan saan olla vierellä ja vaikka katsoa leffaa tai vaikka käydä kiipeilemässä tai matkoilla tai illan istujaisissa. Muuten arkeni on töitä ja varsinkin se että sanoin tapailevani miestä jolla on kallis auto. Taisi sitten herättää mielenkiinnon hänellä ja kun en kertonut siitä sitten enempää tai että suhde on avoin eikä ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia taisi sitten ystävä siinä loukkaantua. Olen ihmisenä hyvin sponttaani, enkä halua muuttaa ihmisiä enkä varsinkaan halua kuin onnellisuutta. Onko se paljon vaadittu? Jos mies tai nainen ei voi sitä antaa niin minun puolesta en sellaista tarvitse elämääni. Lisäksi en luota kovin helposti ihmisiin. Jaan sydän asiat kun haluan. Kukaan ei minua pakota tai kerro minulle miten minun pitäisi tehdä tai varsinkaan rupea minun juomistahdistani loukkaantumaan. Tämä myös suuttui kun juon yhden juoman kun hän on juonut neljä kaljaa. Joko ymmärrätte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin ja hylkäsin koska kyseinen tyyppi. No on kiinnostunut samoista asioista. Mutta. Leikkii kotona äitiä ja myös luulee olevansa minun äiti. Lisäksi on minua nuorempi ja koulutukseltaan matalampi. Ei arvosta koulutustasoani eikä myöskään arvosta itsenäisyyttäni eikä myöskään arvosta työtäni. Itse on parisuhteessa ja huonopalkkaisessa työssä. Minä olen sinkku ja hyväpalkkaisessa työssä. Yritti yksinkertaisesti tehdä minusta samanlaista kun itsestään. Ei käsittänyt etten tarvitse välttämättä miestä tai minun ei välttämättä tarvitse jakaa tapailemani miehen asioita hänen kanssaan. Riita siitä tuli ja vittuilu alkoi. Mm yksi lause oli hyvä "oletko kateellinen minulle" . Kuka ystävä kysyy tuommoista? Ja en todellakaan ollut kateellinen. Näkyyhän se näistä minun kirjoituksissakin jo että olen parempi mielestäni. Mutta en todellakaan näitä asioita koskaan hänelle sanonut enkä koskaan vähätellyt hänen työtään tai miestään.

:,D no sinäpä kuulostat tosi kivalta kaverilta.. "ei arvostanut korkeaa koulutustani!" miten käytännössä toivot että kaverisi arvostavat koulutustasi? Minulle on ainakin yks hailee mikä koulutus ystävilläni on!

. Todellakin puhut asiaa. Minulla on kaveri joka on siivooja ilman mitään koulutusta. Han on minun todella hyvä ystävä. Tosin hänen elämässä menee joskus huonosti ja autan häntä henkisesti todella paljon. Se että hän tietää että olen lukenut ja asia on minulle tärkeä. Hän ei vähättele lukemistani mm. Eikä koskaan todellakaan mieti minun koulusta vertailemalla omaansa. Hän tietää sen ja se riittää minulle. Hän ei koita olla parempi niissä asioissa eikä varsinkaan leiki mitään äitiä minulle. Hän on minun ystäväni ja minun koulutus ei millään tavalla liity ystävyytemme. Toisella tavalla jos miettii hän toivoo minulle onnellisuutta niin kuin minä hänelle. Hän ei koskaan kersku asioilla niin kuin en minäkään. Tosin me ei olla hirveästi kiinnostuneita samoista asioista. Mutta silti juttelemme ja olemme aika monesta asiasta samaa mieltä. Hän ei koskaan hauku esimerkiksi työttömyydestä tai siitä että minun pitäisi tehdä asioita eri tavalla. Ero tuohon katkaistiin ystävään on se, hän yrittää hallita elämääni ja tehdä minusta erilaista. Kerskuu miehensä ostavan hänelle sitä ja tätä. Leikkii äitiä ja sanoo ettei ikinä halua lapsia. Kuuntelen kyllä tuommoisia asioita mutta miksi se minuun liittyy haluaako hän lapsia vai ei. Tai ostaako miehensä hänelle kukkia. Olen hänen kanssaan ihan muista syistä. Mm siitä että nautitaan yhdessä olosta ja emme jaa mitään oman parisuhteen ongelmia tai tulevaisuuden suunnitelmia. Kunhan saan olla vierellä ja vaikka katsoa leffaa tai vaikka käydä kiipeilemässä tai matkoilla tai illan istujaisissa. Muuten arkeni on töitä ja varsinkin se että sanoin tapailevani miestä jolla on kallis auto. Taisi sitten herättää mielenkiinnon hänellä ja kun en kertonut siitä sitten enempää tai että suhde on avoin eikä ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia taisi sitten ystävä siinä loukkaantua. Olen ihmisenä hyvin sponttaani, enkä halua muuttaa ihmisiä enkä varsinkaan halua kuin onnellisuutta. Onko se paljon vaadittu? Jos mies tai nainen ei voi sitä antaa niin minun puolesta en sellaista tarvitse elämääni. Lisäksi en luota kovin helposti ihmisiin. Jaan sydän asiat kun haluan. Kukaan ei minua pakota tai kerro minulle miten minun pitäisi tehdä tai varsinkaan rupea minun juomistahdistani loukkaantumaan. Tämä myös suuttui kun juon yhden juoman kun hän on juonut neljä kaljaa. Joko ymmärrätte?

Eli sinä saat "kerskua" tapailevasi miestä jolla on kallis auto, mutta kaveri ei saa edes mainita hänen miehensä ostaneen hänelle kukkia ..? Sinusta se on loukkaavaa koska. .?

Puhui lähinnä itsestään ja jos koitin puhua omista asioistani tai sit kertoa omaa kokemustani tai näkemistäni johonkin hänen aloittamaan juttuun, hän saattoi yhtäkkiä vaieta kuin veitsellä leikaten ja sitten oltiin hiljaa eikä juttu enää jatkunut. Tavattoman kiusallista. Hän oli rahallisesti velkaa jonkun summan ja hän valitti että kun kaikenlaista menoa on ja tiukkaa tekee. Annoin maksulle aikaa, mutta siinä vaiheessa lopahti viimeinen kiinnostus tähän tyyppiin kun hän avoimesti kehuskeli hankinnoillaan jotka ensinnäkin olivat ihan turhia, ja toiseksi sillä summalla olisi maksettu ne minun saatavat jo monta kertaa takaisin. Eli varaa oli mutta ei kiinnostusta maksaa takaisin.

On pyydellyt kylään mutta antaapa olla.