Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa pohtimaan mistä ystäväni kummallinen käytös johtuu? Mt-ongelmat vai jotain muuta?
16.11.2017 |
Olemme tunteneen n. viiden vuoden ajan. Ennen näimme usein, mutta reilu vuosi sitten hänen käytöksensä alkoi muuttua. Jätti vastaamatta viesteihin tai vastaili nihkeästi, aikaa ei löytynyt enää tapaamisille, tai jos saatiin nihkeästi sovittua tapaaminen niin hän ehti nähdä vain lyhyen aikaa ja oli etäinen, usein melko tylysti perui tapaamiset viime tippaan. Päättelin, että seurani nyt ei vaan enää kiinnosta ja en sitten enää itse ottanut yhteyttä.
Kuitenkin kyseinen henkilö aina vähän väliä laittaa viestin tyyliin "Hei! Millon voitais nähdä?" - oon sitten aina vastannut tyyliin, että "Mulla olis ens viikolla vapaana nämä päivät, miltä sun aikataulus näyttää, löydettäiskö yhteinen päivä?" Ja joka kerta toistuu sama kaava. Tässä vaiheessa alkaa nihkeys. Ystävä lukee vastaukseni, ja vastaa siihen yleensä vasta parin päivän päästä tyylillä "Mikä tahansa noista päivistä käy". Sitten kun ehdotan vaikka tiistaita, niin vastaus on "Hmm kai se sopii..." Kun kysyn että mitä tehtäis ja mihin aikaan, vastaus "Ei oo väliä" tulee taas pitkällä viiveellä. Kun sitten ehdotan, että no mennäänkö kahville ja sovitaan aika tarkemmin sitten tiistaina viel, vastaus on myöntävä. Kaava on aina sama. Tapaamispäivään mennessä ystävästä ei kuulu mitään, joten minä olen se joka aina laittaa viestin, että niin moneltas nähdään? Ystävä lukee viestin, ja vastaa tyyliin kahden tunnin päästä "Hmm joo, tässä on kyllä kaikenlaisia kiireitä tänään..." Joskus peruu tapaamisen, joskus vain jättää asian auki tolla tyylillä, että kun on vähän kiirettä. Saatan sitten laittaa viestiä, että "Okei, voidaan toki nähdä joku muukin päivä jos et tänään ehdi. Ilmoittele kun sopii". Vastausta ei ikinä tule, paitsi taas 1-6 kk päästä se "Heei koskas voitas nähdä?!"
Tosiaan ei olla nähty nyt varmaan puoleen vuoteen. Hän aina noita tapaamisviestejä laittaa, mutta koskaan ei saada tavattua, koska hän aina peruu. Eikä koskaan oma-aloitteisesti ilmoita, että hei en ehdikään tänään nähdä, siirretäänkö päivää, vaan aina vasta kun laitan viestiä, että "no niin lähden tästä nyt ajamaan leffateatterille" niin sitten sanoo, että "hmm en oikeen tiiä kyllä ehinkö leffaan kun mulla olis saunavuoro parin tunnin päästä..."
Mistä oikein on kyse? Ymmärrän jos seurani ei kiinnosta ja en väkisin sitä tyrkytä, mutta miksi hän jatkuvasti ehdottaa uusia tapaamisia kun joka kerta peruu ne, usein melko epäkohteliaalla tavallakin? Olen miettinyt jotain masennusta tai muuta mt-ongelmaa syyksi. Olen myös miettinyt, voisiko hänellä olla jotain mt-ongelmiin liittyvää muistikatkosta? Kun niitä reippaita "Koskas nähdään!?"-viestejä tulee tasaisin väliaijoin ja tuntuu kuin hän ei muistaisi, mitä keskusteluja siinä välissä on käytyä. Ihan kuin hän olisi unohtanut sen, ettei siksi olla pitkään aikaan nähty koska hän peruu tapaamiset.
Itse en siis häneen enää pidä yhteyttä. Vähän aikaa sitten ehdotti taas tapaamista, edellinen tapaaminen taisi olla joskus kesällä. Vastasin tyyliin, että käviskö viikonloppuna ja kysyin kuulumisia. Hän luki viestini, muttei vastannut koskaan mitään.
Kommentit (36)
Ehkä lakkaisin pitämästä yhteyttä jos kaikki on kaverin puolelta noin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaa turhauttaa toisia ja kontrolloida. Hänellä on ongelmia etkä ole niihin syypää. Taoaamiset hoituvat normaalisti muuten ellei ole noita ongelmia. Piiloaggressiivinen tyyppi on.
Mä tekstaisin koska voitais nähdä kyselyn jälkeen joka kerta, että päätä sä koska ja missä. Enkä kyselisi perään.
Joko on veemäinen ja manipuloiva ihminen tai sitten taustalla jokin muistihäiriö josta hän ei välttämättä itse ole tietoinen (lääkäri olisi kyllä tarpeen). Niin tai näin, sinuna vastaisin Hei millon nähtäs -aloituksiin vain jotain ympäripyöreää. Esim "Mulla on tulevat viikot aika väljiä, kerro vaan itse milloin sulle sopii". Todennäköisesti mitään vastaehdotusta ei tule.
Ei oikeasti halua tavata, mutta kokee siitä jonkinlaista syyllisyyttä, ja siksi laittaa noita yleisiä viestejä.
Itse tulee tehtyä niinkin, että kun tapaa jonkun ihan kivan ihmisen, jota harvoin näkee, tulee sanottua, että olisi tosi kiva tavata, mutta ikinä ei tule otettua sitten yhteyttä. Olisi ihan oikeasti kiva tavata, mutta on vaan niin paljon kaikkea muuta, että se jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa outoa, en ole tuollaiseen käytökseen itse törmännyt. Masennus voisi ainakin sopia kuvaan: jossain vaiheessa on positiivisempi fiilis ja laittaa viestiä näkemisestä. Sitten, kun sitä pitää alkaa sopia, kokeekin sen jotenkin raskaaksi ja ahdistavaksi. Ei kuitenkaan osaa peruakaan ja ajattelee, että tuollainen viime hetken feidaaminen on järkevämpää/helpompaa kuin sanoa suoraan, että en nyt vaan haluakaan nähdä.
Suosittelisin samaa kuin aiemmat eli vastaisin ympäripyöreästi, jos taas laittaa viestiä. Sivuuttaisin vaikka jopa tuon kysymyksen, milloin voitaisiin nähdä, ja vastaisin esim. ”Moikka! Joo olisi kiva nähdä! Mitä kuuluu?” ja katsoisin, vastaako mitään.
Ja jos päädyt taas sopimaan hänen kanssaan tapaamisesta ja hän peruu viime tingassa, kertoisin kyllä, miten kurjaa on, kun toinen peruu viime hetkellä. Yksittäiskerta on eri asia, mutta jos toinen jatkuvasti feidaa tuolla tavalla, ottaisin sen kyllä merkkinä siitä, että ei arvosta minua ja aikaani kovinkaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, ettei oikeasti haluaisi enää tavata, mutta tavallaan kokee sen jollain tavalla velvollisuudekseen, että ainakin yrittää pitää yhteyttä.
Noista perumisista ja tapaamisten lyhyydestä tuli kuitenkin mieleen eräs ystäväni, joka muuttui yhtäkkiä tuollaiseksi. Ehdotti tapaamista, mutta sitten joutui perumaan sen. Tai suunnitteli jotain yhteistä tekemistä, mutta sitten jättikin tulematta. Jopa yhden yhteisen risteilyn jätti väliin niin, ettei vain tullut paikalle eikä vastannut puhelimeen. Ja silloin harvoin kun tapaaminen onnistui, niin kaveri vilkuili jatkuvasti kelloa tai puhelintaan eikä oikein kertonut asioistaan mitään ja lähti aikaisin. Vasta pari vuotta myöhemmin minulle selvisi, että syy tuohon oli helvetin kontrolloiva seurustelukumppani, joka ei olisi halunnut päästää ystävääni enää mihinkään ja jolle ystäväni piti raportoida kaikki menemisensä, ja joka vahti ystäväni puhelinta ja välillä jopa vei sen häneltä. Eikä tuollaista tietenkään ole helppo myöntää, etenkin kun tuossa tilanteessa uhri helposti syyttää itseään. Sain kuulla näistä jutuista vasta kun ystäväni pääsi eroon tuosta suhteesta.
Mä myönnän olleeni tämä tyyppi. Yleensä vaan väsy rupee painaa päälle ja haluaisi vain nukkua. Voi olla masennusta. Ehkä haluaa tarkistaa näin oletko ystävänä ns. saatavilla ja tyytyy siihen tietoon. Ehkä myös salaa saa mielihyvää siitä että joku tosiaan haluaa nähdä. Tällaista oon itsestäni tajunnut.. ruma tapahan se on. Koitan jatkossa sopia jotain vain jos todella olen pystyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hän itse sanoo käytöksensä syyksi kun kysyt?
Kyky häneltä suoraan miksi tekee näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeasti halua tavata, mutta kokee siitä jonkinlaista syyllisyyttä, ja siksi laittaa noita yleisiä viestejä.
Itse tulee tehtyä niinkin, että kun tapaa jonkun ihan kivan ihmisen, jota harvoin näkee, tulee sanottua, että olisi tosi kiva tavata, mutta ikinä ei tule otettua sitten yhteyttä. Olisi ihan oikeasti kiva tavata, mutta on vaan niin paljon kaikkea muuta, että se jää.
Mielenkiinnosta kysyn, millaista syyllisyyttä voi kokea siitä, että ei pidä jotain niin kiinnostavana, että haluaisi viettää hänen kanssaan aikaa? Voisin ymmärtää tämän ehkä sellaisessa tilanteessa, että toinen pitää yhteyttä ja kokee velvollisuudeksi tulla tässä vastaan, mutta jos toisestakaan ei kuulu, niin miksi silti ylläpitää kaveruutta/ystävyyttä ottamalla yhteyttä?
Pohdi mieluummin, miksi lähdet tuohon mukaan kerta toisensa jälkeen. Luulisi jo ekan kerran jälkeen olevan sen verran itsekunnioitusta, ettet enää alkaisi ehdottelemaan. Jos nyt jostain syystä haluat vielä tyyppiä roikottaa tuttavapiirissä (en kyllä oikein keksi, että miksi), niin ainoa tapa on palauttaa "pallo" aina sille ns. kaverille. Älä kysy häneltä yhtään mitään, vastaat vain. Tuossa esimerkissäsikin SINÄ otit vastuun heti alkamalla kysellä mikä päivä kaverille sopii, kun pelkkä "Joo niin ois, mulle kävis maanantaina tai tiistaina" olisi riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvä masennus
Itse kyllä masennuksen kokeneena taas sanoisin, että taustalla on jokin muu ko. henkilön ongelma, sillä masentuneena en tehnyt lainkaan aloitteita sosiaalisten kontaktien saamiseksi edes tuollaisten viestien vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Pohdi mieluummin, miksi lähdet tuohon mukaan kerta toisensa jälkeen. Luulisi jo ekan kerran jälkeen olevan sen verran itsekunnioitusta, ettet enää alkaisi ehdottelemaan. Jos nyt jostain syystä haluat vielä tyyppiä roikottaa tuttavapiirissä (en kyllä oikein keksi, että miksi), niin ainoa tapa on palauttaa "pallo" aina sille ns. kaverille. Älä kysy häneltä yhtään mitään, vastaat vain. Tuossa esimerkissäsikin SINÄ otit vastuun heti alkamalla kysellä mikä päivä kaverille sopii, kun pelkkä "Joo niin ois, mulle kävis maanantaina tai tiistaina" olisi riittänyt.
Tämä. Oletko muutenkin ihmissuhteissasi se, joka kokee velvollisuudekseen olla huomioonottava, joustava ja anteeksiantava, vaikka sinua kohdeltaisiin huonosti, ap? Minusta kuulostaa, että olet luonteeltasi aivan liian kiltti ja vastuuntuntoinen, koska tosiaan toistat tuota samaa käytöstä ja pohdit vielä täälläkin tuttusi käytöksen syitä. Sinuna ottaisin henkisesti etäisyyttä koko tilanteeseen ja heittäisit pallon tuolle vastapuolelle kuten täällä on jo useassa kommentissa neuvottu.
Voi olla masennusta ym. Esim. haluaa ylläpitää ystävyyttänne ja on toiveikas, että tapaaminen onnistuu mutta sitten tapaamishetkellä haluaakin perua, koska ei ole voimia nähdä. Eihän se tietystikään reilua sinua kohtaa ole. Mutta mikset kysy suoraan? Jos vastaa jotakin epämääräistä niin ehkä jättäisin hänet rauhaan, enkä kyselisi enää minnekään. Vaihtoehtoisesti voisi suoraan sopia päivän, jolloin tapaatte niin ei olisi tolalsta turhaa vekslaamista.
Vierailija kirjoitti:
Pohdi mieluummin, miksi lähdet tuohon mukaan kerta toisensa jälkeen. Luulisi jo ekan kerran jälkeen olevan sen verran itsekunnioitusta, ettet enää alkaisi ehdottelemaan. Jos nyt jostain syystä haluat vielä tyyppiä roikottaa tuttavapiirissä (en kyllä oikein keksi, että miksi), niin ainoa tapa on palauttaa "pallo" aina sille ns. kaverille. Älä kysy häneltä yhtään mitään, vastaat vain. Tuossa esimerkissäsikin SINÄ otit vastuun heti alkamalla kysellä mikä päivä kaverille sopii, kun pelkkä "Joo niin ois, mulle kävis maanantaina tai tiistaina" olisi riittänyt.
Olen sinällään samaa mieltä, että on hyvä pitää omia puoliaan, mutta en ymmärrä, miksi ap:n pitäisi erityisemmin pohtia tässä omaa käytöstään. Hän on kuitenkin huomannut, että asiat eivät mene järkevästi, ja kysyykin nyt muiden näkemyksiä asiaan.
Minusta olisi hienoa, jos ihmiset eivät aina keskittyisi vain omaan kokemukseensa, vaan voisivat ymmärtää, että myös muilla voi olla asioita elämässään meneillään. Jos tämä ystävä ei vain jaksa nähdä, niin ei siinä mitään, mutta taustalla voi tosiaan olla muutakin. Se on sitten jokaisen ihmisen päätettävissä, kuinka paljon on valmis tekemään muiden puolesta. Itse ainakin koen todella vaikeaksi ylittää sen tietyn rajan: auttaa toista silloin, kun hän ei osaa edes apua pyytää.
Meni vähän aiheen vierestä, mutta olisi maailma vain niin paljon parempi paikka, jos kaikki auttaisivat toisiaan vähän enemmän.
Itselläni kiireinen elämäntilanne ja siihen päälle traumatisoivan tapahtuman kokeminen opiskelujen keskellä aiheutti sen että en ole tavannut ystäviäni juuri ollenkaan. Psyk.tutkimukset tulossa, ehkä masennuslääkkeetkin. Koko ajan taustalla ollut paha mieli kun en ole jaksanut kysellä ystävien kuulumisia saati nähdä ketään. Osa heistä sitten vaan tuli mun luokse, mikä oli ihanaa heiltä. He välittävät selvästi aidosti. Ja uskon heidän ymmärtävän kun aikanaan pystyn asioistani puhumaan heillekin
Onpa outoa. Yksi ystäväni ehdottaa säännöllisesti tapaamisia ja peruu niitä usein, mutta hänellä onkin erittäin kivulias pitkäaikaissairaus (on sen takia sairaseläkkeellä) ja kunto voi vaihdella todella paljon muutaman päivänkin sisällä. Tämä on minusta ihan ymmärrettävä syy perua.
Any ideas?