Lue keskustelun säännöt.
Ystävä kohtelee esikoistaan kurjasti
16.11.2017 |
Mun hyvä ystävä kohtelee 8-v esikoistaan tosi kurjasti, enkä tiedä kuinka asiaan pitäisi puuttua.
Heillä on perheessä kaksi lasta, joista tää vanhempi on sellainen mietteliäs, tosi fiksu, ehkä vähän ujo kaveri. Nuorempi taapero sitten taas suloinen ja sosiaalinen naantalinaurinko.
Kuopus tuntuu perheessä saavan kaiken hellyyden ja hyvän huomion ja vanhempien ajan osakseen, vanhempi lapsi lähinnä jatkuvia moitteita ja huutoa "hankaluudestaan". Ei syö tarpeeksi, ei pue päälleen oikeita vaatteita.. siis tällaisista naurettavista asioista hirveitä valtataisteluja ja huutoriitoja kotona. Olen koittanut sanoa, että eikö tokaluokkalaiselle voisi jo sanoa, että käy kokeilemassa ulkona onko kylmä ja päätä sitten itse laitatko esim. kaulahuivin (tälläinen vastuuttaminen ja se, ettei aikuinen lähde enpäs laita-laitatpas -leikkiin ollenkaan mukaan tehoaa ainakin meidän lapsiin erittäin hyvin), mutta kaverini on sitä mieltä, että aikuinen määrä ja sitten syödään / puetaan vaikka väkisin ja itkien. Toisaalta taas 8-vuotiaalla on aivan liikaa itsenäisyyttä siten, että muun perheen lähtiessä vaikka johonkin tapahtumaan tai puistoon tai retkelle, tämä tokaluokkalainen jää yksin kotiin tai kavereiden kanssa pihaan pyörimään. Hän saa myös katsoa mitä tahansa väkivaltaa ja kauhua, ikärajoista viis, ja ystäväni vaan toteaa lapselle, että "katso jos uskallat". Minusta outoa!
Me ollaan perheen kanssa aika paljon tekemisissä, enkä ole ikinä (!) nähnyt, että ystäväni halaisi tai sylittelisi tai ylipäätään koskisi vanhempaa lastaan. He eivät myöskään ikinä tee vanhemman lapsen kanssa kaksistaan mitään, vaikka lapsi minusta kaikessa hankaluudessaan nimenomaan kaipaisi vanhempien positiivista huomiota.
En ole kaveripiirissä ainoa, joka on kiinnittänyt tähän huomiota. Mitä voi tehdä, kuinka ottaa arka asia puheeksi?
Kommentit (7)
Mitäs jos ottaisit jonkun toisen mukaasi, siis kun totesit, että et ole ainoa, joka on asiaan kiinnittänyt huomiota, ja menisit käymään ja juttelemaan näiden vanhempien kanssa? Puhut vaan äidistä, mutta eiköhän tuo ole tuon lapsen isänkin asia? Ja ehdota, että vanhemmat hakevat apua vaikka koulukuraattorin kautta, jos eivät itse osaa muuttaa käytöstään, ja vaikeaa se yleensä onkin itsekseen, ilman ohjausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kamalaa sille lapselle! :(
Mä oo huomannut, että joskus vaikeiden asioiden puheeksi ottamisessa helpottaa vilpitön kysymys: Miksi teet noin, miltä se susta tuntuu, miltähän toi lapsesta tuntuu...? Voisi havahduttaa ystävääsi huomaamaan oman käytöksensä.
En tiedä. Minulla on kaksi ystävää, joista pöyristyn välillä siitä, miten kohtelevat lapsiaan. Ei tuollaista osannut edes odottaa, kun tutustuimme ennen lapsia. En ole rohjennut puuttua toiseen mitenkään muuten kuin olemalla mahdollisimman kiva ja reilu lapsille ja toiselle ystävälle olen yrittänyt antaa joskus jotain uusia näkökulmia vaivihkaa, mutta eipä niistä ole tainnut hirveästi olla apua.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos ottaisit jonkun toisen mukaasi, siis kun totesit, että et ole ainoa, joka on asiaan kiinnittänyt huomiota, ja menisit käymään ja juttelemaan näiden vanhempien kanssa? Puhut vaan äidistä, mutta eiköhän tuo ole tuon lapsen isänkin asia? Ja ehdota, että vanhemmat hakevat apua vaikka koulukuraattorin kautta, jos eivät itse osaa muuttaa käytöstään, ja vaikeaa se yleensä onkin itsekseen, ilman ohjausta.
Tällaisen porukalla tehdyn intervention jälkeen saisi varmaan ystävyydelle heittää hyvästit. Aika rajulta toimelta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos ottaisit jonkun toisen mukaasi, siis kun totesit, että et ole ainoa, joka on asiaan kiinnittänyt huomiota, ja menisit käymään ja juttelemaan näiden vanhempien kanssa? Puhut vaan äidistä, mutta eiköhän tuo ole tuon lapsen isänkin asia? Ja ehdota, että vanhemmat hakevat apua vaikka koulukuraattorin kautta, jos eivät itse osaa muuttaa käytöstään, ja vaikeaa se yleensä onkin itsekseen, ilman ohjausta.
Tällaisen porukalla tehdyn intervention jälkeen saisi varmaan ystävyydelle heittää hyvästit. Aika rajulta toimelta kuulostaa.
No, kuka arvostaa mitäkin, mulle tuommoisen äidin ystävyys ei paljoa painaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos ottaisit jonkun toisen mukaasi, siis kun totesit, että et ole ainoa, joka on asiaan kiinnittänyt huomiota, ja menisit käymään ja juttelemaan näiden vanhempien kanssa? Puhut vaan äidistä, mutta eiköhän tuo ole tuon lapsen isänkin asia? Ja ehdota, että vanhemmat hakevat apua vaikka koulukuraattorin kautta, jos eivät itse osaa muuttaa käytöstään, ja vaikeaa se yleensä onkin itsekseen, ilman ohjausta.
Tällaisen porukalla tehdyn intervention jälkeen saisi varmaan ystävyydelle heittää hyvästit. Aika rajulta toimelta kuulostaa.
No, kuka arvostaa mitäkin, mulle tuommoisen äidin ystävyys ei paljoa painaisi.
Ei asiat ole niin mustavalkoisia. Kuten joku tossa kirjoittikin, sinänsä ihanista ja fiksuista ihmisistä voi vanhempina paljastua aivan ihmeellisiä piirteitä, sellaisia joita ei ikinä olisi osannut odottaa ennen lapsia. Mäkin tiedän miehen, joka on tosi lämmin ja lempeä ja fiksu noin muuten, mut pojalleen usein tosi ankara, jatkuvasti viemässä jäähynurkkaan ja karjuu tosi rumasti. Rauhallinen isä vaan ei kestä ja jaksa vilkkaan pojan (adhd?) sähellystä. Ja mun entinen pomo oli töissä tosi pidetty, oikein hyvä, selkeä ja napakka nainen, mutta kun ovat perhetuttuja, niin tiedän että on nyt jo teini-ikäiselle lapselleen ollut ihan kauhee mutsi - siis tämmöinen aivan hysteerisen ylihuolehtiva ja lapsella kauhee määrä aivan omituisia sääntöjä ja sanktioita, ei oo saanut esim. leikkiä muiden lasten kanssa juuri lainkaan jne.. lapsi onkin tosi vetäytynyt, hermostunut ja vihamielinen ja erakkomainen ja erikoinen tyyppi nyt.
Aloittajalle: Voisko ottaa yhteyttä ihan vaikka nimettömänä koulukuraattoriin tai vaikka lastensuojeluun? Jos ns. virallisten tahojen puuttuminen asiaan auttaisi. Jotain apujahan toi perhe selkeesti tarvii.
Vaikea tilanne. Tuollaisen tilanteen läheltä nähneenä toivon todella, todella että tilanteeseen olisi taitoa ja voimia jollakin läheisellä puuttua. Jäljet tulevat näkymään tuon syrjityn lapsen elämässä koko loppuiän.
Syitä tuohon johtaneisiin asioihin on mahdotonta määritellä; lukemistani artikkeleista on käynyt ilmi mm., että joku lapsi voi muistuttaa vanhempaansa alitajuisesti juuri vanhemman huonoista puolista ja siksi saa tuon syrjimisen osakseen. Tämä vain yksi mahdollisuus. Mutta jäljet pelottavat...