Voisitko perustella miksi " teit" lapsen/lapsia jos

ei hoitopäivää saa mitenkään typistettyä alle 8 tuntiin. Eli 8,5 tuntia tulee väkisinkin.

Minä en tehnyt lasta sitä varten, että kolme vuotta eläisin symbioosissa hänen kanssaan ja sitten työntäisin ulkomaailmaan. Minä sain lapsen rakastaakseni jahäntä ja pitääkseni hänestä huoltä yhdeeä isän kanssa - koko hänen loppuelämänsä.

Vein toisen lapsen hoitoon 11-kk, toisen 1vee 3kk vanhana. Tein lapsia, koska haluan perheen. Haluan vauva-ajan, haluan taapero-ajan, haluan kouluajan, ja kyllä, jopa murrosiän. Lisäksi haluan lapsenlapsia. Haluan myös käydä töissä, ja harrastaa, siksi isä on illan viikossa lasten kanssa keskenään. Haluan myös kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa, siksi mummot hoitavat lapsia välillä, n. 1 yö/kk. Olisiko lasteni paremipi olla syntymättä, sinä ääliö?

ovat ap:n mainitseman pituisia. Vanhemmuus on hukassa jos vanhempainlomalta laitetaan lapsi noin pitkille päiville :(

Vierailija:

ovat ap:n mainitseman pituisia. Vanhemmuus on hukassa jos vanhempainlomalta laitetaan lapsi noin pitkille päiville :(

että ekaluokkalaisen koulupäivä on 4-5h pitkä, verrattuna sitten niihin alle 2-vuotisiin rassukoihin, jotka tekee pitempää päivää tarhassa osoittaa jo jotain.

Me emme ole muurahaisia, lapsemme eivät kuulu yhteiskunnalle vaan meidän vanhempien hoidettaviksemme. On täysin selvää, että jotkut hankkivat lapsen, jotta lapsi tuo jotain HEIDÄN elämäänsä, mutta lapsen oikeisiin tarpeisiin ei haluta vastata jos se häiritsee aikuisen omia tarpeita (uraa, vapaa-aikaa tms.) Uskomattoman monet vanhemmat ovat itsekeskeisiä ja mukavuudenhaluisia ja lapset siitä kärsivät.



Lisäksi meillä Suomessa on huono vanhemmuudenmalli (juuri tämä, että kaikki tekevät täyttä työpäivää ja lapset on reservissä) ja me vain jatkamme tätä pahoinvoinnin kehää. Siitäkin huolimatta, että melkein kaikilla olisi mahdollisuus olla pitkään lapsensa kanssa kotona. Rahallisesti tekee tosi tiukkaa, tiedän sen itse, mutta lapset ovat sen arvoisia.

Laita asiat tärkeysjärjestykseen! Ei kai lapsesi ole viimeinen?

Vierailija:

On täysin selvää, että jotkut hankkivat lapsen, jotta lapsi tuo jotain HEIDÄN elämäänsä, mutta lapsen oikeisiin tarpeisiin ei haluta vastata jos se häiritsee aikuisen omia tarpeita (uraa, vapaa-aikaa tms.) Uskomattoman monet vanhemmat ovat itsekeskeisiä ja mukavuudenhaluisia ja lapset siitä kärsivät.

.

Tämä oli varmaan kohdistettu minulle? Uskon kyllä että lapseni ovat onnellisia, vaikka ovatkin hoidossa. Me rakastamme lapsiamme, tarjoamme heille hyvän elämän, ja jos mielestäsi hyvän vanhemman kriteeri on se, ettei vie lasta hoitoon ennen 3:tta ikävuotta, olet hakoteillä. Ihannemaailmassa minäkin olisin vielä kotona 3- ja 4-vuotiaideni kanssa, mutta se vaan on mahdotonta, tai käytännössä haitta olisi hyötyä suurempi. On niin monta seikkaa joita vaaditaan hyvään vanhemmuuteen, se ei anna sinulle sen kirkkaampaa kruunua että olet pidempään kotiäiti.

T.4

Sillä teetpä sitten miten päin tahansa, niin koskaan et saa olalle taputtelua.



Tuolla ulkomaailmassa en ole KOSKAAN saanut mitään palautetta (en hyvää enkä huonoa) siitä, että hoidan lapsiani sen 3 vuotta kotona (eli siis siihen asti, kunnes kuopus on 3v., eli yhteensä kotiäitivuosia tulee hieman vajaa 6 vuotta yhtä kyytiä). Eikä myöskään mitään palautetta ole saaneet nekään äidit, jotka aikovat palata töihin esim. heti vanhempainvapaan päätyttyä.

Kukaan ei sano koskaan mihinkään mitään, kun puhutaan töihinpaluun ajankohdasta yms.



Joten miksi siitä sitten jauhetaan täällä? Kun kumpaakaan ei arvosteta toistaan enempää.

Jos aiotte ehdottaa irtisanoutumista työstä, niin kertokaa myös, miten siitä seuraavat ongelmat tulisi käytännössä hoitaa.



Ei siis yleismaailmallista diipadaapaa, vaan selkeät ja toimivat ohjeet. Luulisi sellaisia irtoavan, kun tiedätte toisten asiat muutenkin niin hyvin.



7

1) Onko todella molemmat vanhemma töissä 8-16, eikö kummallakaan ole liukuvaa työaikaa ? Liukumalla voisi hoitaa siten, että toinen vanhemmista lähtee aikaisin työhön ja myöhempään lähtevä veisi lapsen hoitoon. Vastaavasti iltapäivällä aikaisin aamulla töihin mennyt pääsee aikaisemmin työstä hakemaan lapsen pois hoidosta.



2) Vanhemilla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, kunnes lapsi on 8-vuotias. Työaikaa siis lyhennetään vaikka 60-80 %:iin normaalista työajasta. Molemmat vanhemmat voivat olla samaan aikaan osittaisella hoitovapaalla esim. kohdassa 1 mainitun tapaisen hoitojärjestelyn vuoksi. Toinen vanhemmista lyhentää työaikaa aamusta ja toinen illasta.

Lapsi on hoidossa ehkä kerran kuussa 8h tai yli. Muuten päivät ovat noin 5-6h, 6-10 pvää/kk.



Ihan siksi että halusimme lapsia. Halusimme elää lapsiperheen elämää.

Meillä ei vaan ole varaa että jompikumpi jäisi kotiin.

Henkilökohtaisesti en niistä ota onkeen koska ne eivät minua koske. Mutta tiedän että monilla perheillä on tuo tilanne, siksi halusinkin kuulla " kunnon" ohjeita eikä mitään älyvapaata moralisoivaa blaablaata.



7

Lyhennetttyä työaikaa ei saa ihan noin vain, eikä läheskään kaikissa töissä ole mitään liukumaa.

sekä minä että mieheni olemme töissä aloilla, joilla ei ole liukuvaa työaikaa EIKÄ ainakaan minun tehtävissäni voi saada osittaista hoitovapaata, vaikka se teoriassa lakisääteinen oikeus olisikin. Rahoitus on nimittäin vuosibudjettiin sidottu, mikä tarkoittaa, että rahoituskautta ei voi pidentää siirtämällä osittaisen hoitovapaan palkkaa ja töitä ensi vuodelle. Töitä osittaisen hoitovapaan ajalle tekemään taas ei voida palkata ketään muuta, koska sivukulut olisivat melkein kaksinkertaiset, eli budjetissa tarkoitukseen annettu raha ei riittäisi töiden tekemiseen. Ei mene kirjanpidossa läpi, eikä hallintojärjestelmä (siis ihan se tietokoneohjelma joka palkkoja laskee ja sopimuksia tekee) anna kirjoittaa sellaista sopimusta. Juu, ja olen valtiolla töissä.



Työnantajan ei muuten ole pakko myöntää osittaista hoitovapaata.

En kuulu kohderyhmääsi. Lapseni ovat kyllä aloittaneet hoidossa alle 2-vuotiaina, mutta olen tehnyt lyhennettyä työviikkoa. Silti mua oksettaa tuollainen ajattelu!!!



Ei lapsia tehdä omaa egoa pönkittämään, siksi että halutaan näyttää maailmalle miten helkutin hyviä vanhempia ollaan kun kotona lapset hoidetaan. Voi olla hyvä vanhempi, vaikka lapsi olisi päivähoidossa. Voi olla PALJON PAREMPI vanhempi tuolloin, kuin iso osa kyrpiintyneistä ja tylsistynestä kotiäideistä, jotka asuttaa ahdasta kerrostalokolmiota 4 lapsen kanssa, jotka huutaa lapsilleen, ostaa heille epäterveellistä (halpaa) ruokaa, ei jaksa mitään ja on koko ajan ahdistuneita siitä, kun konkurssi uhkaa eikä mihinkään ole varaa.



Revi ap nyt nuo mustavalkoiset lasit päästäsi ja katso ympärillesi. Ehkä näet jotain muutakin kuin vain oman erinomaisuutesi.

Kaikki syyt lasten saantiin ovat itsekkäitä, onko siinä jotain uutta sinulle ap?



Meillä molemmat menny hoitoon 1,5 -vuotiaina, eivätkä näyttäisi kieroon kasvaneen. Me emme olisi tulleet taloudellisesti toimeen mieheni palkalla, joten myös minun piti aloittaa työt varhain (olen yrittäjä).

Minä sain esikoiseni 21-vuotiaana ja olin kotona hänen kanssaan ainoastaan 6kk. Mieheni jätti minut, kun poika oli 3kk, silloin lähdettiin ulkomaille vanhempieni luokse pariksi kk ja hain samalla töitä Suomesta. Sain unelmieni työpaikan ja aloitin sen palattuamme Suomeen. Äitini tuli mukana hoitamaan poikaani. Kun poika oli 10kk meni hän tarhaan. IKINÄ ei ole ollut mitään ongelmia. Minulla duunipäivät olivat siinä vaiheessa 8-16.



Kun poika oli 3-vuotias päätin mennä opiskelemaan korkeakouluun ja otin töistäni loparit. Tapasin siellä nykyisen mieheni, jota poikani rakastaa yli kaiken ja nyt, kun odotan toista olen onneni kukkuloilla. Valmistuin koulusta vuosi sitten. Niin, eli mitä hemmettiä minä olen tehnyt väärin? Olisiko pitänyt kituuttaa kotona lapsen kanssa ilman työpaikkaa ja rahaa?

Halusin myös muutakin elämääni. Halusin sekä lapset että työn ja sopivan tasapainon niiden välille.

Minä olen töissä 8.30 - 16.30, mieheni käytännössä kahdeksasta kuuteen tai seitsemään (tai vielä myöhempään). Asumme Helsingin ulkopuolella, mutta käymme töissä Hgissä. Lapset ovat yksityisessä päiväkodissa, koska emme ehtisi viideksi hakemaan heitä kotipaikkamme päiväkodista. Pääsen siis töistä puoli viideltä ja ehdin juuri ja juuri viideksi hakemaan lapset. Aiemmin en voi lähteä. Lähden nytkin jo kotoa seitsemältä, jotta ehdin töihin, sitä aiemmin en yksinkertaisesti jaksa nousta (siis että ehtisin töihin esim. kahdeksaksi, mikä ei kuitenkaan auttaisi, kun en voi lähteä ennen puoli viittä). Miehelläni on usein asiakastapaamisia tai kokouksia, joiden vuoksi hän ei voi hakea lapsia. Jos hän hakisi heidät aikaisemmin, jotta hoitopäivä jäisi lyhyemmäksi, hänet pitäisi tehdä tekemättä jääneet työt kotona illalla ja yöllä lasten mentyä nukkumaan, mikä taas ei pidemmän päälle ole toimiva ratkaisu, silloin tällöin niin voimme toki tehdä.

Yritin järjestää osittaista hoitovapaata, olisin saanut aamut vapaaksi, mikä ei olisi kokonaisuuden kannalta auttanut mitään: joka aamu olisi kuitenkin täytynyt lähteä ja aamun ylimääräiset tunnit olisivat menneet aamupalan syömiseen ja lähtöajan kyttäämiseen. En voi lyhentää päivääni loppupäästä (työnantaja ei suostu) enkä tehdä nelipäiväistä viikkoa (työnantaja ei suostu).

Millä keinolla tästä lyhennät hoitopäivää? Olen parhaillaan hakemassa uutta työtä, joka olisi lähempänä kotia, ja jos työnhaku onnistuu, tilanne on tietysti aivan toinen. Mutta tällä hetkellä tilanne on tämä ja sen kanssa on vain elettävä.

Vierailija:

1) Onko todella molemmat vanhemma töissä 8-16, eikö kummallakaan ole liukuvaa työaikaa ? Liukumalla voisi hoitaa siten, että toinen vanhemmista lähtee aikaisin työhön ja myöhempään lähtevä veisi lapsen hoitoon. Vastaavasti iltapäivällä aikaisin aamulla töihin mennyt pääsee aikaisemmin työstä hakemaan lapsen pois hoidosta.

2) Vanhemilla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, kunnes lapsi on 8-vuotias. Työaikaa siis lyhennetään vaikka 60-80 %:iin normaalista työajasta. Molemmat vanhemmat voivat olla samaan aikaan osittaisella hoitovapaalla esim. kohdassa 1 mainitun tapaisen hoitojärjestelyn vuoksi. Toinen vanhemmista lyhentää työaikaa aamusta ja toinen illasta.