Voisitko perustella miksi " teit" lapsen/lapsia jos

Mitkä on ne perusteet, että teit lapsia vaikka erositte ja jokaisella lapsella on oikeus ydinperheeseen?



Omilla lapsillani on asiat erinomaisesti. He menivät päiväkotiin 11 ja 12 kk ikäisinä pk:iin, joissa heitä hoiti/hoitaa koulutuksen saaneet hoitajat.



Terv.

äiti, jonka oma äiti meni töihin kun olin 3 kk ja hotovastuun otti 16-vuotias kouluttamaton maalaistyttö.

mahdollisuutta olla töistä pois/tehdä lyhennettyä työpäivää. Mutta osa on ns. " Lindenejä" , eli hankitaan lapsi eikä sen anneta hidastaan työtekoa, haittasi se lasta tai ei:(



Joillakin lapsen hoitoon laittaminen johtuu yli varojen elämisestä, eli ei ola varaa jäädä lasten kanssa kotiin/lyhentää työpäivää koska velat painavat niskaan.



Joillekkin taas ura on kaikki kaikessa. Kuulin esim. että Dannyn&Liisan lapset olivat puhuneet kotihoitastaan " äitinä" pieninä olleessaan (en ole varma jutun todenperäisyydestä...) eli ura on se " lapsi" mihin uhrataan eniten aikaa ja voimavaroja.



Jotkut taas eivät ehkä ymmärrä, mitä lapsi tarvitsee. Eli lasta pidetään minikokoisena aikuisena, joka kyllä pärjää hoidossakin.



Joka tapauksessa, on väärin sanoa ettei vaihtoehtoja ole. Ehkä 1% aloista niitä ei ole, mutta yleensä on. Jos oma työaika ei jousta, niin lapsen kanssa voi olla kodinhoidonntuella JA tehdä iltaisin miehen kotiutuessa töistä jotakin ilta/v-loppu työtä. Työn ei edes tarvitse olla omaa alaa, pari vuotta sitä tekee muutaman tunnin illassa vaikka mitä työtä:)

(Tosin YH:lla ei tietenkään tuota mahdollisuutta yleensä ole...)

Naisilla ja miehillä löytyy molemmilla niiin paljon syitä, miksi mies ei voisi olla se, joka joustaa lapsen ja perheen edun eteen.



Esikoiseni aloitti aikoinaan hyvin pienenä pk:ssa, mutta mieheni oli alussa osittaisella hoitovapaalla (työaika 4 pv/vko), jotta kotipäiviä oli kuitenkin 3/7 viikosta.



Niin ja mieheni oli tuolloin metalliteollisuudessa töissä. Jos tuossakin miehisessä linnakkeessa onnistuu miehen ositt. hoitovapaa, niin onnistuu se ihan missä vaan, uskallan sanoa.

Vierailija:

Joka tapauksessa, on väärin sanoa ettei vaihtoehtoja ole. Ehkä 1% aloista niitä ei ole, mutta yleensä on. Jos oma työaika ei jousta, niin lapsen kanssa voi olla kodinhoidonntuella JA tehdä iltaisin miehen kotiutuessa töistä jotakin ilta/v-loppu työtä. Työn ei edes tarvitse olla omaa alaa, pari vuotta sitä tekee muutaman tunnin illassa vaikka mitä työtä:)

(Tosin YH:lla ei tietenkään tuota mahdollisuutta yleensä ole...)

Milloin aikaa jää koko perheelle? Onko lasta kohtaan sekään oikein että äiti lähtee kun isä tulee? Entä milloin vanhempi saisi sitä omaakin aikaa? Sekin on tärkeää oman jaksamisen kannalta.

Mietin esim. opettajaa. Harvalla on mahdollisuus tehdä sitä osa-aikaisesti (etenkin jos on virka), sillä jokuhan täytyy palkata opettamaan ne puuttuvat tunnit. Se on kallis ratkaisu kunnalle.

Työaikahan ei jousta. Tunnit on aloitettava ja lopetettava lukujärjestyksen mukaan.

Jossakin välissä ne tunnit olisi valmisteltava ja ainakin oma valmistelutyöni ei ollut parhaimmillaan myöhään iltaisin ja öisin.

Kannatan lämpimästi osa-aikatyötä, mutta sen todelliset mahdollisuudet Suomessa ovat varsin vähäiset.

Taannoin oli Hesarissakin tästä juttua ja että tähän pulmaan ollaan myös heräämässä. Mallia haetaan (jälleen kerran) Ruotsista.

Kertokaapa nyt mulle. Ja ei kiitos puhelinmyyntiä. Ei taida kovin helposti löytyä. En ole ainakaan nähnyt ilmoituksia moisesta! Ja kuten Morre sanoi, niin missä on perheen yhteinen aika, jos äiti lähtee duuniin kun isä tulee kotiin?



Niin ja vielä sellainen, että mulla on valtion virka ja todella tarkkaa on se, mitä sivutyötä saa tehdä. En todellakaan irtisanoudu virasta sen takia, että saisin tehdä kotihoidontukiaikana jotain iltatyötä! Todellisuudessa saisin tehdä vain jotain todellakin eri alan työtä kuin mihin mulla on koulutus ja pätevyys. Se ei saisi liipata läheltäkään sitä, mitä oikeasti osaan. Ok, siivoamaan saisin mennä, mutta olen käsittänyt sen, ettei siivoamaankaan oteta tänä päivänä ketä tahansa, vaan siihenkin pitää olla koulutus.



Naurattaa oikein kun täällä tarjotaan aina näitä ratkaisuja, jotka käy _kaikille_. Yhtään ei oteta huomioon perheiden tilannetta ja arvostuksia. Jotkut nyt vaan haluaa mieluummin tehdä sitä missä ovat hyviä ja millä maksaa laskut ja lainat sekä viettää vapaa-ajan yhdessä perheenä, eikä niin että lapset hoidetaan puokkiin kotona, eikä ikinä ole aikaa olla yhdessä puolisoina ja perheenä.

Säästät ruokamenoissa kun vielä hyödynnät henkilökunta alennuksen.

Vierailija:

ovat ap:n mainitseman pituisia. Vanhemmuus on hukassa jos vanhempainlomalta laitetaan lapsi noin pitkille päiville :(

Minä vein hoitoon, koska elämäntilanne muuttui, luulin eläväni perheessä, jossa on kaksi vanhempaa, en osannut ennustaa leskeytyväni 32 -vuotiaana

ja on hoidossa yleensä klo 7.45-16 eli vähän yli 8 tuntia. Syy tähän on lähinnä siinä, että mieheni opiskelee, eikä mun mitenkään päin laskemalla ollut mahdollista tehdä lyhennettyä päivää. Toisaalta opiskelussa on se hyvä puoli, että välillä tulee myös lyhyempiä päiviä ja joululomat ovat pitkiä. Ja tosiaan, lapsen halusimme tehdä nyt, koska ikää rupeaa olemaan molemmilla ja toiveissa on vielä useampikin lapsi kuin tämä ainokainen.

kun toinen vaihtoehto olisi ollut abortti?



Olemmeko todella sellaisessa tilanteessa, että päivähoito on perheiden ja etenkin lasten vihollinen eikä kasvatuskumppani? Että lapsia ei pitäisi tehdä, jos ne joutuu lapsuudessaan käyttämään päivähoidon palveluja?

mutta silti ihmetyttää miten tällä palstalla jaksetaan joka päivä " kivittää" lapsensa päivähoitoon vieviä vanhempia...

Läheskään kaikki kotona hoidetut lapset eivät voi hyvin eivätkä päivähoidossa olevat huonosti. Tuttavapiirissäni on sekä kotihoidettuja että 1-v. alk. päivähoidossa olleita ja hyvin samanoloisia lapsia ovat kaikki, eipä ole mitään dramaattisia eroja heidän hyvinvoinnissaan ilmennyt.

Ehkäisy petti. Mulle lapsi on vain lainaa. Ura kestää 65- vuotiaaksi. Hoidossa (pph) lapseni on 8-17.30 yleensä. Mies tekee uraa ulkomailla. Meillä menee ihan hyvin. On rahaa matkustella, asua hyvin, viettää laatuaikaa ja ostella juttuja.

Oma lapseni menee 1.5v hoitoon, kun palaan takaisin työelämään. Voisin mennä jo nyt (vauva 6kk), mutta aion sinnitellä suurin piirtein tuohon 1.5v. Sinnittely ei johdu rahasta vaan siitä, että tylsistyn kotona. En jaksa olla lapselle hyvä äiti, jos en jossain vaiheessa pääse töihin ja tekemään sitä mitä olen opiskellut. Uskon, että lapseni saa päiväkodissa hyvää hoitoa ja virikkeitä. Ehdotetut ratkaisut ei meillä tule toimimaan, sillä kummankaan työssä lyhennetty työpäivä ei onnistu. Pääasia on tehdä hommat ja en viitsi tehdä 4 päivässä 5 päivän töitä ja saada vähemmän palkkaa. Mieluiten teen normaalia päivää. Mieheni taas on paljon työmatkoilla ja tekee muutenkin pitkää päivää isossa firmassa. Hän varmasti tulee viemään lapset, jos on paikalla ja minä haen viimeistään viideltä hoidosta. Itse menin myös hoitoon tuon ikäisenä ja ei ole mitään traumoja jne. Uskon, että lapsestani kasvaa myös hyvä ihminen vaikka olen töissä.

Ei hoitoon viemisestä!

sillä kaavalla ei pääse alle 8h:n päiviin, vaikka tekisi lyhennettyä työaikaa

...ei jakseta enää tästä, eihän?

äiti on ensisijaisesti kotona omista tarpeistaan, ei lasten tarpeista lähtöisin. Vai luuletko todella, että asiasta olisi muutoin tällainen haloo? Hirveästi tarvitsee puolustella ja korostaa ratkaisuaan olla kotona, miksiköhän?



Niinpä. Valinnoistaan epävarmat ihmiset tuomitsevat muita ja samalla peittävät omaa epävarmuuttaan ja todellisia motiiveja.

Miksi ihmeessä tämä keskustelu menee AINA kotiäiti vs. työäiti linjalle? Ihan typerää jargonia samoilla lauseilla...Fakta on, että Suomessa perhe tarvitsee usein kaksi palkansaajaa, joten eikö työn ja perheen tulisi olla paremmin yhdistettävissä?



Esim. osa-aikatyö ei kannata suurten päivähoitomaksujen takia. Päivähoidon laatu on epätasaista ja osittain huonoa. Lapsen ikä vaikuttaa pärjäämiseen päivähoidossa jne...



T. osa-aikatyötä tekevä äiti

Suomessa koko äitiys (huom, ei isyys) on yhtä naisten syyllistämistä. Ironisinta on, että syyllistäjät ovat itse äitejä.

sulle yhtään mitään, en kai mä nyt sulle ainakaan ole elämäni valinnoista vastuussa?



Herää liimaletti ja hanki oma elämä, äläkä aina kyylää meitä muita kauniimpia ja onnellisempia!



Sua on kiva kiusaa kun et osaa muodostaa kun sen yhden surkean mielipiteen.