Mitä omaa rauhaa on "postimerkkitontista"
Ihan järjetöntä rakentaa pikkutontille jossa on taloja vieri vieressä. Pidät sälekaihtimet isoissa ikkunoissa ja naapuri kyttää muutaman metrin päässä. Saat juu pestä öisin pyykkiä mutta siihen ne edut jäävät. Missä on oma rauha jota yleensä omakotitalossa asuja kaipaa?
Kommentit (18)
Oon tätä kans miettiny. Ihmetyttää mm. ne pastellitalohelvetit, joita rakennettaan keskelle jotain peltoa.
Naapureita puhematkan päässä. Omakotitalon maksut, vastuut ja huollot, muttei omakotiasujan rauhaa ja vapautta.
En ymmärrä. Tossahan saa kaikki huonot puolet, muttei yhtään hyviä.
Meillä on postimerkkitontti, koska haluan: asua omakotitalossa (ei seinänaapureita kolistelemassa keskellä yötä), grillailla kesällä pihalla melkein joka päivä, laittaa lapsille uima-altaan jne. Toisaalta haluan että koti on lyhyen pyörämatkan päässä keskustasta enkä piittaa puutarhatöistä. Ratkaisu on postimerkkitontti! Kaikille omakotitalon hankinta ei tarkoita sitä, että tarttisi olla useampi hehtaari omaa rauhaa..
Pienelläkin tontilla voi kasvattaa kukkia ja yrttejä.
Postimerkkitontti on olemattoman pieni mutta kuitenkin erillään muista toisin kuin rivi- tai paritalossa. Kukaan ei niissä tai kerrostalossa itke kun toinen katsoo suoraan olkkarista sisään?? Seinänaapureita omalla tontilla ei ole. Rajoille vain puita ja pensaita niin näkyvyys häviää muutamassa vuodessa.
Aina ei voi valita. Kaikki eivät ole kroisoksia (rikkaita)
Jos olisi varaa omakotitaloon niin ryhtyisin varmaan "postimerkkeilijäksi", sillä en halua jättimäistä pihaa. Meikäläinen ei ole yhtään viherpeukalo-tyyppiä ja puutarhan, niin viehättäviä kuin ovatkin, hoitaminen rasittaa jo ajatuksen tasolla. Vanhempieni kotitalo sijaitsee tosi isolla tontilla ja sain teininä aivan tarpeekseni sen huoltamiseen liittyvistä tehtävistä. Lukuisat marjapensaat ja hedelmäpuut ja mansikkamaa ovat ihan jees (kun pääsee nauttimaan antimista), mutta niiden hoitaminen ei :D
Postimerkkipihaakaan ei kaikki jaksa hoitaa mitenkään
Näyttää, ettei ihmisiä enää kiinnosta puutarhan hoito. Piha on kivetty tai pelkkää patiota, jotta ei tarvi edes nurmikkoa leikata. Pari kasvia voi olla laatikoissa, joiden hoito on helppoa.
Miksi se häiritsee ap:ta? Kukaan ei varmaankaan ole estänyt sinua asumasta, siellä missä nyt ikinä satutkin asumaan? Jos haluat rauhaa ja hiljaisuutta, olet varmaan hankkinut yksinäisen tontin keskeltä metsää, ja olet siellä onnellinen? Miksi kuvittelet, että kaikkien muidenkin tulisi haluta asua juuri samoin?
Mä en halua isoa pihaa. En tee sillä mitään. Mulle iso piha on vain lisää työtä, ei mitään iloa. Meillä on rivitaloasunto, jossa on juuri tuollainen postimerkin kokoinen piha. Pihalla on ruokailuryhmä, sadekatos pyörille, istutuslaatikko ja aurinkotuoli. Juuri sen verran tilaa, mitä haluan ja juuri sen verran hoidettavaa, mitä jaksan.
Jos haluan enemmän luontoa, menen metsään tai pelloille kävelemään, niitäkin löytyy Helsingissä.
Kyse ei ole rahasta. Meidän rivitalohuoneisto maksoi neljä vuotta sitten meille 650 000 euroa. Oltaisiin siis todellakin saatu iso omakotitalo, mutta ei haluttu. Kerrostaloon muutetaan keskustaan tasan sinä päivänä takaisin, kun nuorinkin lapsi lähtee pois kotoa.
Ihmeellistä tässä on ainoastaan se, ettei joku käsitä sitä, että ihmiset haluavat asua eri tavoilla. Kaikki ei ole omakotitaloihmisiä. Tai edes pihaihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää, ettei ihmisiä enää kiinnosta puutarhan hoito. Piha on kivetty tai pelkkää patiota, jotta ei tarvi edes nurmikkoa leikata. Pari kasvia voi olla laatikoissa, joiden hoito on helppoa.
Miksi se häiritsee ap:ta? Kukaan ei varmaankaan ole estänyt sinua asumasta, siellä missä nyt ikinä satutkin asumaan? Jos haluat rauhaa ja hiljaisuutta, olet varmaan hankkinut yksinäisen tontin keskeltä metsää, ja olet siellä onnellinen? Miksi kuvittelet, että kaikkien muidenkin tulisi haluta asua juuri samoin?
Aamen.
Eli miksi sitten pitää maksaa omakotitalosta jos ei kaipaa pihaa?
Vierailija kirjoitti:
Eli miksi sitten pitää maksaa omakotitalosta jos ei kaipaa pihaa?
Ei ole olemassa mitään "omakotitalolisää" vaan kohteiden arvo määräytyy haluttavuuden perusteella. Iso omakotitalo jossain korvessa maksaa paljon vähemmän kuin kerrostaloasunto ison kaupungin keskustassa. Nämä eivät ole mitään vaihtoehtoja koska vierekkäin ei ole keskustan kerrostaloa ja isoa omakotitaloa.
Jokainen maksaa asunnostaan tai talostaan sen joka itselle sopii.
Rakensimme juuri omakotitalon itsellemme. Meillä ei ole isoa pihaa, mutta talossa on neliöitä 150 yhdessä tasossa. Lainan kuukausierä on paljon pienempi kuin vastaavankokoisella vuokrakämpällä. Helsingin keskustaan on 15 km. Oon oikein tyytyväinen pikkupihaani, josta suurin osa on terassia ja istutuksia. Toki lasten takia jätettiin pieni nurtsialue. Mua ei häiritse naapurit lähellä. Saimme itse suunnitella omakotitalomme, päättää huonejaot, ikkunoiden koon ja määrän, pintamateriaalit ja talon ulkoasun. Pihalle voimme laittaa mitä huvittaa eikä keneltäkään tartte kysyä lupaa. Se on se vapaus <3
Näissä kauheinta on se naapurien öinen pihajuhlinta ja trampoliiniäänet päivisin.
Kaikki naapurista kuuluu ja näkyy, ja toisia ei oteta huomioon koska ”asumme omakotitalossa”.
Kuulin että trampoliini vaurioittaa aivoja.
No se onkin sitä rauhaa, että asunnon sisällä saa melskata melko rauhassa, koska seinänaapuria ei ole.
Ja saa päättää itse omaa taloaan koskevata asiat, asemakaavasäännösten puitteissa toki.
Mutta joo, aika piskuisia tontteja nykyään. Jos kuitenkin luonnon kannalta ajatellaan, niin tiivis rakentaminen on luontoystävällisempää (pienemmät etäisyydet ja vähemmän autoilua) ja taloudellisempaa (yhteiskuntarakenteen eli teiden, katujen, viemäreiden, sähkölinjojen yms. vetäminen halvempaa).