Jos kirjoittaisin kirjan, en kiittäisi esipuheessa ketään

Älä kirjoita kirjaa. 

Tai mieheni on kyllä tukenut minua, mutta ei siksi, että tukemiseni olisi hänelle elämäntehtävä, josta pitää kiittää, vaan hän tukisi ketä hyvänsä, josta välittää. Pitäisikö minun siis kiittää häntä siitä, että hän välittää minusta? Tuskinpa hän välittää minusta siksi, että mä siitä saisin jotain, vaan koska hän itse saa. Ja jos hän ei saa siitä itse mitään, niin hän on tukenut väärää ihmistä sitten.

Sinun kanssasi ei voi onnistua, kukaan koskaan yhtään. 

Minusta se olisi jotenkin alentuvaa: "kiitos mieheni, että välität minusta". Mikä se toinen vaihtoehto sitten olisi? Harmi, ettet välitä minusta? Eiks niin.

Kiität vanhempia siitä, että heidän ansiostaan olet kirjoittanut kirjasi. Eihän tämän ansion tarvitse olla positiivinen. Oma lapsuuteni oli myös kamala, siksi olen nykyään mikä olen. JOs kirjoittaisin kirjan, kiittäisin menneisyyteni ihmisiä, sillä ilman heidän pahuuttaan ei kirjaa olisi koskaan edes kirjoitettu. Sulla sentäöän puoliso on tukenasi. Mulla ei. Valitsin tietenkin puolison väärin, koska lapsuus.

Ei sillä, ettenkö mä ois kiitollinen tuesta ja avusta jota mä olen saanut, mutta mä olen siitä kiitollinen ennemminkin jollekin taivaalle tms taholle. Eivät ne ihmiset, jotka ovat mua auttaneet ole muuta kuin eläneet omaa elämäänsä, en tiedä mistä kukaan heistä olisi luopunut, josta jo voisikin kiittää, auttaakseen tai tukeakseen minua?

Kiitoksen onkin tarkoitus olla vilpitön. Jos ei siihen tunne tarvetta tai pysty niin ei sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Kiität vanhempia siitä, että heidän ansiostaan olet kirjoittanut kirjasi. Eihän tämän ansion tarvitse olla positiivinen. Oma lapsuuteni oli myös kamala, siksi olen nykyään mikä olen. JOs kirjoittaisin kirjan, kiittäisin menneisyyteni ihmisiä, sillä ilman heidän pahuuttaan ei kirjaa olisi koskaan edes kirjoitettu. Sulla sentäöän puoliso on tukenasi. Mulla ei. Valitsin tietenkin puolison väärin, koska lapsuus.

Niin t a v a l l a a n, äitini ansiosta kirjoittaisin sen kirjan, mutta mieluiten en siinä tilanteessakaan kirjoittaisi sitä kirjaa, en haluaisi olla tiennyt sadismista mitään, jos äitini ois ollut ihana mulle oisin ehkä drinksulla Bahamalla ja onnellinen siinä.

Onneksi riski kirjan julkaisemiselle on hyvin vähäinen.

Kirjoittaisin sen kirjan vain lähinnä ehkä saadakseni asian ulos itsestäni ja että joku toinen havahtuisi minua aiemmin miten ehkä saa apua itselleen. Ihan kuvitteellinen tilanne tosin, en tällaista opusta varmaankaan ikinä kirjoita, mutta osaanpahan nyt vain kuvitella /haaveilla kirjoittavani. Mutta oikeat haaveeni ovat ihan muuta. Tuo olisi vain sellaista kakan ulostamista, joskus ihmiselle sekin tärkeää.

Itseäni olen kiittänyt ja kiitosta on riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi riski kirjan julkaisemiselle on hyvin vähäinen.

Niin, sekin on totta, ja tavallaan hyvä niin. Koska jos se julkaistaisiin, voisin ajatella, ettei se ehkä olisi ihan läpikotaista skeidaa.

Tai voihan sen kirjoittaa omakustanteenakin, kuitenkin, eli tuo julkaisuhomma ei ole esteenä. Sitten vain levitys on toki kysymysmerkki.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni olen kiittänyt ja kiitosta on riittänyt.

Jos itseä kiittäisi, niin ihmiset ois heti että on se itserakas. Enkä mä kyllä kokisi oleelliseksi kiittää siitäkään itseäni, että oisin elänyt sellaisen elämänvaiheen läpi, että kirjoitan kirjan siitä tuskasta ja avusta, jolla se parani. En ainakaan vielä. Kirjan aineksetkaan eivät olisi tosin nyt vielä kasassa, enhän ole vielä parantunut.

Jos jostain kiittäisin itseäni, niin siitä, etten luovuttanut (jos en tule luovuttamaan), mutta sekin toisaalta poikii niin hyviä asioita elämääni, etten luovuta, ettei kiittäminen mitenkään lisää arvoa sille enempää. Yhtään. Ihan sama kuin ois saanut ei sisua vaan timanttisormuksen, ja kiittäisi itseään sen käyttämisestä.

Että kun kriittisesti miettii, niin en kyllä keksi, miksi ne jenkit tms kiittää toisia, että he ovat kirjoittaneet kirjan? Tai on kirjoja, joissa sen ymmärrän, ja joissa sekin, että se on julkaistu, tai kirjasta tulee mieletön best-seller on voitto, jonka saannista tavallaan kiitetään, mutta miksi se on levinnyt ikään kuin tavaksi, jota ilman joku jenkkikirja ei voi alkaa? Teinpä kirjan Guns N' Rosesista, kittän vaimoani. Wtf? Lakaisinpa lattian, ja joku siis palkkasi minut tätäkin tekemään, kiitän siitä kumppaniani.

Siivoajankin siis oikeastaan kuuluisi miettiä, että sain työpaikan ja teen tässä töitä, kiitänpä kumppaniani.

Minä puolestaan en lue muita kirjoja, kuin sellaisia joissa kiitetään esi- tai jälkipuheessa muita.

Vierailija kirjoitti:

Minä puolestaan en lue muita kirjoja, kuin sellaisia joissa kiitetään esi- tai jälkipuheessa muita.

Vaikeaa se onkin kun ei niitä oikein ole.

Vierailija kirjoitti:

Minä puolestaan en lue muita kirjoja, kuin sellaisia joissa kiitetään esi- tai jälkipuheessa muita.

Kiitätkö myös omasta työstäsi ja paikan saannista omaa kumppaniasi, äitiäsi ja lapsiasi, että jaksat siellä käydä? Entäs jos juuri näiden ihmisten takia ei oikein jaksaisi?

Enkä minä tiedä miksi olisin kiitollinen äidilleni siitä, että hänen sadistisuutensa muokkasi elämääni? Olen aivan varma, että elämäni ois ollut parempaa ilman sitä, tai jos olisin saanut apua siihen muilta ihmisiltä. Minulla on oikeastaan kaikki syyt vihata kaikkia, kun eivt ymmärtäneet, eivätkä auttaneet eivätkä tukeneet. Mies ja auttaneet terapeutit ovat ainoastaan tehneet sen, mitä kaikkien muittenkin olisi kuulunut tehdä, jotta en vihaisi heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puolestaan en lue muita kirjoja, kuin sellaisia joissa kiitetään esi- tai jälkipuheessa muita.

Kiitätkö myös omasta työstäsi ja paikan saannista omaa kumppaniasi, äitiäsi ja lapsiasi, että jaksat siellä käydä? Entäs jos juuri näiden ihmisten takia ei oikein jaksaisi?

Onkos sinulla joku vamma tai muu ongelma?