Suhde psykologin/kasvatustieteilijän tms. kanssa, tuleeko siitä mitään kun toinen tietää käytöksestä "kaiken"
Kommentit (25)
Olen kasvatustieteilijä, mies on insinööri. Meillä ei riidellä nimenomaan siksi, että osaan analysoida sen riidan alkutekijöihinsä samantien.
Oletko kuullut sanonnan suutarin lapsella ei ole kenkiä?
Teoria ei tee terapeutista käytännön osaajaa... eroja tulee silti.
Ei kannata. Kun olet kertonut hänelle itsestäsi kaiken, hän osaa käyttää taitavasti kipupisteitäsi sua vastaan ja olla todella julma. Näin ainakin psyk.puolen ammattilaisen kanssa. Ja ikinä ei päällepäin uskoisi tyypistä moista, on työssään todella hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvatustieteilijä, mies on insinööri. Meillä ei riidellä nimenomaan siksi, että osaan analysoida sen riidan alkutekijöihinsä samantien.
Tätä just tarkoitin. Toinen osaa samantien sanoa miksi sua suututtaa (ja sitten suututtaa entistä enemmän!).
Hullu ajattelutapa. Kasvatustieteilijät eivät todellakaan ole mitään ihmisen käyttäytymisen asiantuntijoita, vaan opettamisen asiantuntijoita. Tosin jos jokainen kasvatustieteilijä olisi erinomainen, niin eihän meillä muuta olisikaan kuin kympin oppilaita koko maa täynnä ja huikeita innovaatioita ym. Onko näin? No ei ole.
Psykologit toki tietävät paljon teoriaa ihmisen käyttäytymisestä, mutta ei se tarkoita sitä, että psykologi osaisi aina tehdä oikeita ja aukottomia tulkintoja käytännössä + hoitaa tilanteen täydellisesti. Psykologitkin ovat ihmisiä, ja osalla on myös omia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvatustieteilijä, mies on insinööri. Meillä ei riidellä nimenomaan siksi, että osaan analysoida sen riidan alkutekijöihinsä samantien.
Tätä just tarkoitin. Toinen osaa samantien sanoa miksi sua suututtaa (ja sitten suututtaa entistä enemmän!).
Siis "osaa"... toisen ajatuksia ei voi lukea.
Tosin pitkässä parisuhteessa yleensä oppii tuntemaan kumppaninsa. Meillä pärjätään mainiosti DI koulutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Hullu ajattelutapa. Kasvatustieteilijät eivät todellakaan ole mitään ihmisen käyttäytymisen asiantuntijoita, vaan opettamisen asiantuntijoita. Tosin jos jokainen kasvatustieteilijä olisi erinomainen, niin eihän meillä muuta olisikaan kuin kympin oppilaita koko maa täynnä ja huikeita innovaatioita ym. Onko näin? No ei ole.
Psykologit toki tietävät paljon teoriaa ihmisen käyttäytymisestä, mutta ei se tarkoita sitä, että psykologi osaisi aina tehdä oikeita ja aukottomia tulkintoja käytännössä + hoitaa tilanteen täydellisesti. Psykologitkin ovat ihmisiä, ja osalla on myös omia ongelmia.
Aika vanhanaikainen näkemys, että oppiminen olisi vain lähinnä opettajasta kiinni. Ihminen oppii mitä vain halutessaan jos siis oppimiseen halut ja edellytykset ovat kunnossa. Opettajat ovat siinä vain hyödyllisiä avustajia.
Mitä Ihmettä? Olen keskustellut psykologin kanssa joka ei tajunnut minusta juuri mitään mutta ei uskonut olevansa niin väärässä. Parisuhteessa tuo tilanne olisi kaikkien riitojen räjäyttäjä ja ikuinen ylläpitäjä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvatustieteilijä, mies on insinööri. Meillä ei riidellä nimenomaan siksi, että osaan analysoida sen riidan alkutekijöihinsä samantien.
Olen laskentapuolen tradenomi ja mies KTM. Osaamme molemmat tuon saman.
Psykologiksi valmistunut kaveri on ainakin ihan pihalla, kun analysoi kaikkea, myös omia tunteitaan. Neljäs avoliitto menossa, en ihmettele miksei miehet kestä. Olen sanonut suoraa, että antaisi välillä olla ja rentoutuisi.. No, ei onnistu häneltä.
Ei todellakaan tiedä. Moni kirjailija/näyttelijä tietää paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Kun olet kertonut hänelle itsestäsi kaiken, hän osaa käyttää taitavasti kipupisteitäsi sua vastaan ja olla todella julma. Näin ainakin psyk.puolen ammattilaisen kanssa. Ja ikinä ei päällepäin uskoisi tyypistä moista, on työssään todella hyvä.
Mä uskon. Mulla myös kokemuksia tästä.
Täydellisesti toisia lukevia ihmisiä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Kun olet kertonut hänelle itsestäsi kaiken, hän osaa käyttää taitavasti kipupisteitäsi sua vastaan ja olla todella julma. Näin ainakin psyk.puolen ammattilaisen kanssa. Ja ikinä ei päällepäin uskoisi tyypistä moista, on työssään todella hyvä.
Äitini on jo eläkkeellä oleva psykiatrinen sairaanhoitaja. En todellakaan kerro hänelle kaikkea, koska en jaksa niitä hänen analyysejään.
Työssään oli varmasti hyvä, mutta parisuhteessaan tollo.
Kasvatustieteilijät ei kyllä ymmärrä käytöksen päälle. Psykologi on käyttäytymisen tutkimisen ja ymmärtämisen asiantuntija.
Mikään ei ole niin tollo kuin psykologi tai kasvatustieteilijä, joka on lukenut ammattiinsa siksi kun on itse niin täydellinen (=kunnollinen, kiltti, konservatiivinen). Elämänkokemus puuttuu kokonaan samoin kokemus pään temppuilusta esim. kriisien seurauksena. Tulee vääriä diagnooseja, hoitamatta jättämisiä, turhaa hoitamista.
Voi luoja. Jos pidät psykologeja jonain meedioina, jätä ihmeessä väliin.
Kaikki tuntemani oikeat psykologit on läpeensä kyllästyneitä siihen että jotkut pitävät heitä jonain selvänäkijöinä eivätkä normaaleina ihmisinä jotka haluavat etenkin vapaa-ajallaan tehdä normaaleja asioita eivätkä analysoida jokaista vastaantulijaa.
Parisuhteessa psykologi on ennen muuta normaali ihminen jolla on omat tunteet, historiansa jne. Oman kumppanin psykologiudesta on se ilo että hän yleensä haluaa ymmärtää minua eikä ala oikopäätä räyhäämään tai olettamaan. Hän on myös älykäs ja luonteeltaan empaattinen ja hyväntahtoinen. Ei
mitään pahaa sanottavaa.
psykologin kumppani
Ihmeellinen kysymys, voiko jollain oikeasti olla tuollainen käsitys?
Tavallisia ihmisiä ne on, omine kipukohtineen ja käyttäytymismalleineen. Kukaan ei voi lukea toisten ajatuksia.
Kokemukseni mukaan fiksuimmat psykologit ovat niitä, joita myös elämä on opettanut. "Täydellisen" elämän eläneet kirjaoppineet voivat olla rasittavia.
Eikä ammatti suojaa omilta tuhoisilta ajatuksilta/toiminnalta. Jonkun tutkimuksen mukaan psykologit/lääkärit/terapeutit ovat juurikin niitä akateemisista ammateista, jotka päätyvät useimmiten itsemurhaan.
Ootko tosissas?