Suhde psykologin/kasvatustieteilijän tms. kanssa, tuleeko siitä mitään kun toinen tietää käytöksestä "kaiken"

Mun ystävä on psykologi. Lähinnä käyttää itsensä reflektoimiseen osaamisaan, ei tee meidän läheisten käyttäytymisestä diagnooseja. Sitä paitsi ihan normaaleja ihmisiä he ovat - omat ongelmansa heilläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä on psykologi. Lähinnä käyttää itsensä reflektoimiseen osaamisaan, ei tee meidän läheisten käyttäytymisestä diagnooseja. Sitä paitsi ihan normaaleja ihmisiä he ovat - omat ongelmansa heilläkin. 

Psykologit ei muutenkaan tee mitään diagnooseja, vain lääkärit voivat tehdä diagnooseja.

Tunnen psykologin joka ihan pihalla. Hyvässä työssä on mutta kaikki liitot päättyy muutamassa vuodessa. Lapsiakaan ei nää säännöllisesti. Eli suutarin lapsella ei välttämättä ole kenkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvatustieteilijä, mies on insinööri. Meillä ei riidellä nimenomaan siksi, että osaan analysoida sen riidan alkutekijöihinsä samantien.

Olen laskentapuolen tradenomi ja mies KTM. Osaamme molemmat tuon saman.

Mutta sarkasmin tajua sinulla ei ole!

Lääkärien kesken ainakin ajatellaan, että psykologit ja psykiatrit on vähän kummallista sakkia, menneet itse niin sekaisin jutuissaan. Oma isäni on psykologi ja häntä vaikeampaa ihmistä on vaikea löytää, hän on mm. sotkenut välinsä omiin lapsiin täydellisesti ja erittäin hankala ihminen parisuhteessa ja muutenkin elämässä. Ystäviä on 1. Myös välit omiin sisaruksiin riitaisat. Tämä oma kokemukseni. On aina oikeassa omasta mielestään, koska on opiskellut niin korkeatasoisia juttuja muka, rasittavaa. Muun muassa viettää tällä hetkellä isänpäivää ilman lapsia kotona ja syystä.... Toki järkeviäkin psykologeja löytyy varmasti.