Suhde 1,5-vuotiaan pojan isän kanssa: onko liian rankkaa?

Miehen vaimo halusi erota, kun poika oli alle vuoden ikäinen, ja pari muutti erilleen niin, että suurimman osan ajasta poika on isänsä kanssa. Ilmeisesti ex-vaimo ei ole ihan normaali, mutta ei mitenkään vaarallinen tai mitään. Mutta heillä on siis vähän erikoisempi tämä lastenhoitovastuun jako, ex-vaimon pyynnöstä.

Mä olen nyt kolmisen kuukautta treffaillut tän melkein yh-isän kanssa ja meillä menee hyvin. Mulla ei ole lapsia enkä ihan hirveästi niistä tykkää, mutta miehen poika on ihan isänsä näköinen ja tosi söpö.

Mies puhuu välillä leikitellen jo yhteenmuutosta ja mua on alkanut mietityttää. Miehen kanssa varmasti viihtyisin, mutta mä en ehkä jaksa olla sen lapsen kaa koko ajan.

Millaisia yleensä 1,5-vuotiaat ovat ja millaista se arki on noin pienen kanssa? Meneekö siinä lapsiperhe-elämässä ihan hermot? Ja miten noin pieni suhtautuisi muhun jos asuisinkin koko ajan heillä? Osaako noin pieni edes olla vielä hankala ja mustasukkainen isänsä uudelle naiselle? Kun ainakin kai vanhemmat lapset voivat siitä syystä olla todella veemäisiä? Pysyisikö meidän suhde parempana, jos en muuttaisi hänen kanssaan yhteen välttämättä ikinä? Vai onko lapsen kannalta parempi mitä nuorempana hän tutustuu muhun?

Mieskään tuskin oikeasti vielä miettii yhteenmuuttoa mutta selvästi vähän haaveilee siitä. Mä mielelläni olisin yhtä fiiliksissä kuin hänkin mutta jotenkin epäilykset omaa sietokykyäni kohtaan kasvavat vaan, mitä enemmän asiaa pohdin.

Kommentteja?