Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette kun ahdistaa?
11.11.2017 |
Ja auttaako se?
Ahdistaessa ei jaksaisi uskoa, että joskus ei ahdista ollenkaan ja että elämä voi olla ihan siedettävääkin. Kai se kuuluu asiaan.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Lähden kävelylle metsään tai muualle luonnonhelmaan. Kevyt liikunta saa paremman mielen ja luonnon keskellä saa muuta ajateltavaa. Voisiko tämä auttaa sinuakin?
Kiitos, ihana ihminen vastaamisestasi.
Voisi tuo auttaa, jos saisin lähdettyä yksin pimeään iltaan. Ahdistaa ehkä liikaa. On sellainen tuskainen olo. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkille ja kuulokkeisiin vähän raskaampaa musiikkia.
Kuuntelen musaa ja laulan täysillä.
Puuhailen vaan kaikenlaista, ihan mitä vaan. Lenkkeily auttaa myös. Itseäni ahdistaa lähes koko ajan, enemmän tai vähemmän, ja toimettomuus on pahinta myrkkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö pelkää, että tulette riippuvaiseksi rauhoittavista? ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen opetellut ajattelemaan, että nyt tää tuntuu kauheelta, mut menee ihan kohta ohi. Nykyisin menee aika nopsaan pois, kun vaan keskityn tohon. Eli tavallaan uskallan luottaa siihen, että kohta on hyvä olo.
Kyllä kuuluu ihan asiaan se ettei usko tunteen koskaan helpottavan. Kannattaa ehkä muistella niitä hetkiä kun ei ole ahdistanut, olet tehnyt jotain mukavaa jne. Niitä tulee vielä lisää. Itse yritän ahdistuneena suunnata huomion johonkin neutraaliin tai mukavaan, kuten eläinvideoihin, musiikkiin, kirjoihin, elokuviin... Pitää varoa ettei valitse jotain sellaista musiikkia, elokuvaa tms joka on itsessään ahdistava. Itkeminen auttaa myös. On ihan ok että on huono päivä, sitä ei tarvitse yrittää väkipakolla muuttaa paremmaksi. Itsellä auttaa joskus se että ajattelen oikein syvällisesti ahdistustani, mikä ahdistaa, miltä se tuntuu jne. Yritän sanallistaa kokemuksen. Ulkoilu ei toimi minulla, koska ahdistukseni liittyy yleensä ihmisiin ja niihin törmää kaupungissa aina ulos mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen opetellut ajattelemaan, että nyt tää tuntuu kauheelta, mut menee ihan kohta ohi. Nykyisin menee aika nopsaan pois, kun vaan keskityn tohon. Eli tavallaan uskallan luottaa siihen, että kohta on hyvä olo.
Itse mietin, että jos se hyvä olo onkin hämäystä ja perusolo on ahdistus. Sekin ahdistaa. ap.
Kannattaa ahdistuksen hetkinä aloittaa jokin mielekäs, yksinkertainen puuha, vaikka tiskaaminen, ruoanlaitto tai käsitöiden tekeminen. Se katkaisee ahdistusta aika hyvin.
Jos kykenee, niin sykettä nostava, aerobinen liikunta olisi tosi hyvä, koska autonominen hermosto, joka tuottaa ahdistuksen fyysisiä oireita, joutuu reagoimaan liikuntaan (syke, hengitys, lämmönsäätely yms. muuttuvat) ja ahdistusoireiden on pakko väistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikkuminen tuntuu vaikealta, kun haluaisi kutistua ihan pieneksi ja hävitä pois. ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen opetellut ajattelemaan, että nyt tää tuntuu kauheelta, mut menee ihan kohta ohi. Nykyisin menee aika nopsaan pois, kun vaan keskityn tohon. Eli tavallaan uskallan luottaa siihen, että kohta on hyvä olo.
Itse mietin, että jos se hyvä olo onkin hämäystä ja perusolo on ahdistus. Sekin ahdistaa. ap.
Ei se ole hämäystä. Se on ihan yhtä todellista kuin ahdistuskin. Ihmisen tunteet vaihtelevat, eikä kukaan voi jatkuvasti olla myöskään onnellinen. Vaikka tuntisit olosi useammin ahdistuneeksi kuin hyväksi, niin ajattele että joka kerta kun tunnet olosi hyväksi todistaa että pystyt siihen ja sinulla on mahdollisuus tuntea niin vielä uudestaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin kaljan jälkeen ei ahdista niin kovasti.
Sitä vain ei voi olla ajattelematta, että jos elämä onkin lopulta kauheaa ja ahdistus lisääntyy vuosi vuodelta.
Ei (onneksi?) maistu alkoholi. ap.
Teen jotain sellaista, joka saa kehon tuottamaan endorfiineja, eli useimmiten
-tyydytän itseäni aivan tolkuttomasti
-hakeudun miehen syliin ja iholla niin paljon kuin mahdollista, kunnes hän hermostuu siihen
-treenaan
-itken
-nukun
-joskus musiikki toimii
Ja nämähän eivät siis poista ahdistusta, vaan saavat oloa siedettävämmäksi
Yritän saada tunteesta kiinni ja nimetä sen. Pelkohan sieltä pohjalta löytyy sitten usein. Tai ratkaisematon ristiriita.
Tällä hetkellä kylläkin ahdistuksen syyksi paljastuu yleensä miehen itsepuolustusstrategiat. Sen mielestä muut on hulluja ja väärässä aina.
Otan rauhoittavan. Tähän ne on tarkoitettu. Seuraan tietty käyttöä ettei määrät kasva. En ole tullut riippuvaiseksi vaikka masennusta ha ahdistusta ollut välillä jo kymmeniä vuosia. Välillä elämä taas on hyvää.
Pitää muistaa että paha olo menee ohi! Liittyy varmaan sairauteen et luulee ettei mee.
opiskelen matematiikkaa videoitse omaan tahtiin illalla niin kyllä rupee nukuttamaan eikä ahista niin paljoa enää.
Lähden kävelylle metsään tai muualle luonnonhelmaan. Kevyt liikunta saa paremman mielen ja luonnon keskellä saa muuta ajateltavaa. Voisiko tämä auttaa sinuakin?