AV-psykologit hoi, mikä mua vaivaa, kun en useinkaan kestä takertuvia tai avuttomia ihmisiä?

Kasvatettu liian itsenäiseksi, vaikket itse ole ollut siihen valmis?

P.s. Ei mitään hajua

Luultavasti häpeät omaa takertuvuuttasi ja avuttomuuttasi, kenties sinua on lapsena rankaistu epäsuorasti avuttomuudesta. Saitko lapsena empatiaa, lämpöä ja pyyteetöntä rakkautta osaksesi?

Et, vaan ihminen, joka odotti saavansa aikuista seuraa ja pettyi, kun odotus ei toteutunut.   

Et ole hyväksynyt niitä piirteitä itsessäsi.

Sinulla on menneisyydessäsi ollut lähellä ihmisiä, jotka takertuvat, esim. takertuva äiti ja siksi nuo ihmiset ahdistaa sinua.

Sama. Olin itse ennen aika avuton monissa asioissa, mutta "reipastuin". Siitä varmaankin johtuu etten sitä oikein muissa ihmisissä jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti häpeät omaa takertuvuuttasi ja avuttomuuttasi, kenties sinua on lapsena rankaistu epäsuorasti avuttomuudesta. Saitko lapsena empatiaa, lämpöä ja pyyteetöntä rakkautta osaksesi?

Ehkä kyse on tuosta. Sain kyllä lämpöä ja rakkautta, mutta jouduin pärjäämään myös paljon itsekseni ja ottamaan vastuuta automaattisesti kaikista yleisistä asioista. Tarkoitan tällä sitä, että vanhemmat olettivat, että lähtökohtaisesti hoidan asiat hyvin, vaikkeivat he huomauttaisi asiasta. Tykkään kyllä nykyisinkin olla yksikseni ja rasitun herkästi muiden seurasta.

ap

Ai mikä on ap:lla? Järki.

Avuttomat ja takertuvat ihmiset on ärsyttäviä.