Ottaako vaiko eikö? Siis miehen sukunimi

En ole miehen omaisuutta enkä sukua.

-

tai sitten otatte kumpikin sun nimen.

haluaa pitää omansa, juuri sen takia kun on aika harvinainen, joten ei ota minun nimeä, emmekä siis ota mitään muuta, täysin uutta nimeä.



Enkä minäkään ole miehen omaisuutta, mutta minusta toisen sukunimen ottaminen voi olla osoitus toisen arvostamisesta. Ei se miehen nimen ottaminen minusta hänen omaisuuttaan tekisi.



Jos nimi olisi joku hieman nätimpi niin en epäröisi, nyt kun olen yrittänyt kutsua itseäni ajatuksissani sillä nimellä niin naurattamaan on käynyt



T:ap

mulla oli ns. yleinen nimi ja miehellä harvinainen.. siksi mulla oli valinta selvä- oma nimi vaihtoon..

Kannatan yhteistä sukunimeä, se mistä se sitten muodostuu niin aivan sama.. :) esim. lehdestä luin joskus että oli kummallakin ollut eri sukunimet alunperin ja yhteiseksi sukunimeksi tullut " Omaheimo" ..

Mun mielestä aivan sairaan hauska idea!

Vierailija:

mutta minusta toisen sukunimen ottaminen voi olla osoitus toisen arvostamisesta. T:ap

en minä nyt sitä tarkoittanut että mies ei arvostaisi minua, mutta ymmärrän kyllä hyvin hänen kantansa kun nimi kerran on harvinainen, toki haluaa sen säilyvän. Jos mies olisi Virtanen niin silloin voisi hyvinkin ottaa minun nimeni, kun ei tarvitsisi tuota harvinaisuutta miettiä



T:ap

tuskin siitä mitään epäselvyyksiä tulee, se nimihän sulla on tähänkin asti ollut.



paitsi mahdollisesti joudutte riitelemään lasten sukunimistä tulevaisuudessa.. koita olla ovela ja tee miehen kanssa vaihtarit jo nyt: hän saa pitää nimensä, ja lapset saa sun nimen.

mies otti mun sukunimen...heh heh...ainoo hassu juttu tässä on,että meillä oli sama sukunimi jo ennen avioliittoo vaikka ei olla minkäännäköstä sukua toisillemme=)! Mutta muussa tapauksessa mä ottasin ehottomasti miehen sukunimen!

siis siinä että lapset saisi minun nimen, kun sitten se ei yhtään auttaisi miehen nimen säilymisessä ja silloin olisi ihan sama vaikka mies olisikin ottanut minun nimeni.

Ja miehelle siis sopisi että pidän oman nimeni, itse tässä nyt mietin että mitä haluan. Toisaalta olisi kiva että koko perheellä olisi sama nimi. Ehkä jos paljon harjoittelen niin totun miehenkin nimeen, ja kaipa ne vitsitkin joskus loppuisi

T:ap

Vierailija:

tuskin siitä mitään epäselvyyksiä tulee, se nimihän sulla on tähänkin asti ollut.

paitsi mahdollisesti joudutte riitelemään lasten sukunimistä tulevaisuudessa.. koita olla ovela ja tee miehen kanssa vaihtarit jo nyt: hän saa pitää nimensä, ja lapset saa sun nimen.

Pitikö ihan johonkin ilmoittaa että mies ottaa sinun nimesi?

ierailija:

mies otti mun sukunimen...heh heh...ainoo hassu juttu tässä on,että meillä oli sama sukunimi jo ennen avioliittoo vaikka ei olla minkäännäköstä sukua toisillemme=)! Mutta muussa tapauksessa mä ottasin ehottomasti miehen sukunimen!

Vierailija:

siis siinä että lapset saisi minun nimen, kun sitten se ei yhtään auttaisi miehen nimen säilymisessä ja silloin olisi ihan sama vaikka mies olisikin ottanut minun nimeni.

Ja miehelle siis sopisi että pidän oman nimeni, itse tässä nyt mietin että mitä haluan. Toisaalta olisi kiva että koko perheellä olisi sama nimi. Ehkä jos paljon harjoittelen niin totun miehenkin nimeen, ja kaipa ne vitsitkin joskus loppuisi

T:ap

eipä tarvinnu ilmotella mihinkään,passeja ym. papereita ei tarttenu vaihtaa,että ihan kätevää=)! Tarkotin lähinnä " vitsinä" sen että mies otti mun sukunimen ku eihän ne mihinkään vaihtunu...=)!

Maailma ei miksikään muutu vaikka olisitte Hyppönen-Pippendorffeja koko perhe. Vaikealla nimellä voi vaikeuttaa aika paljon arkea.



Minä pidin oman nimeni, mieheni piti omansa ja lapsilla on miehen nimi, koska hänen nimensä on oikeasti harvinainen. Onhan se joskus joistakin outoa, että minulla on eri nimi kuin kaikilla muilla meidän perheessä, mutta kyllä minä sen kestän. Siitä en olisi pitänyt, että nimenvahdoksella koko " urani" ja se minun vanhalla nimellä luomani " tunnettuus" olisi nyt vaikeasti minuun yhdistettävissä. Lisäksi minun osaamiseni tunnetaan ammattikunnassani ihan kivasti, nimenvaihdos olisi sotkenut tuon kaiken.

ehkä otan tämän liian vakavasti. Minulla ei ole tuollaista tunnettuusongelmaa, nimenvaihto ei haittaisi uralla tai muutenkaan. Jos olisin omalla nimellä jo kovasti tunnettu niin sitten olisi vaihto hankalampi. Taidan kallistua ottamaan sen miehen nimen, menee kyllä ajokortti ja passi vaihtoon, mutta tavallaan ehkä ihan kiva " uudistuakin" vähän. Kunhan sitten muistan jos minua jossain kutsutaan uudella nimellä että se olen minä :)

T:ap

Vierailija:

Maailma ei miksikään muutu vaikka olisitte Hyppönen-Pippendorffeja koko perhe. Vaikealla nimellä voi vaikeuttaa aika paljon arkea.

Minä pidin oman nimeni, mieheni piti omansa ja lapsilla on miehen nimi, koska hänen nimensä on oikeasti harvinainen. Onhan se joskus joistakin outoa, että minulla on eri nimi kuin kaikilla muilla meidän perheessä, mutta kyllä minä sen kestän. Siitä en olisi pitänyt, että nimenvahdoksella koko " urani" ja se minun vanhalla nimellä luomani " tunnettuus" olisi nyt vaikeasti minuun yhdistettävissä. Lisäksi minun osaamiseni tunnetaan ammattikunnassani ihan kivasti, nimenvaihdos olisi sotkenut tuon kaiken.

Minä pidin oman sukunimeni ja lapseni saivat isänsä sukunimen. Tästä ei ole koitunut mitään ongelmaa. Uudet sukulaisenikin ovat muistaneet nimeni kertakuulemalta.



Miehen sukunimi on muuten kauniimpi kuin minun ja harvinainenkin se on (alle 10 Suomessa, ovat sukulaisia keskenään). Nimen kauneus ei siis merkannut minulle mitään. Kiva tietysti, että lapsilla on kaunis nimi.



Minä " nimeän lasteni isän" . Olen saanut lapsia vain yhden miehen kanssa, vaikka olenkin nyt naimisissa toista kertaa, niin eka liitto oli siis lapseton. Aina on oma sukunimeni kulkenut mukanani.

yön yli vielä mietin ja päätös on nyt siis tehty, otan miehen nimen. Eipähän tarvitse tätä asiaa enää vatvoa, nyt voin ryhtyä miettimään jotain muuta

Lasten kannalta kiva, kun kaikki on " yhtä ja samaa perhettä" . Nykyäänhän saman katon alla asuu helposti 3-4 eri sukunimen omaavia ihmisiä...

Onko sen kantajia 200 vai 20? Meillä oli aikoinaan samantyylisiä ongelmia, mutta harvinainen nimi oli minun nimeni (nyt 40). Lopulta perheemme nimeksi tuli minun nimeni.

miehen nimisiä on n. 300, mielestäni kuitenkin melko harvinainen, ei toki mikään todellinen harvinaisuus, mutta kun tuostakin joukosta aika moni on ikäihmisiä, niin ei niitä suvun jatkajia paljoa enää ole