Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka kauan entistä työkaveria saa kaivata?

Vierailija
07.11.2017 |

Olen miesvaltaisella alalla ja vuoden verran tiimiini kuului myös toinen nainen. Tulimme hyvin juttuun ja lounastauotkin oli tosi mukavia, kun oli samanhenkistä juttuseuraa. Kesällä työkaverini vaihtoi työpaikkaa ja olin tosi alamaissani, kun "jäin yksin ukkoporukkaan". Välillä olin taas jo pirteämpi, mutta nyt taas masentaa, kun kuulin, että tuo ihana ex-työkaveri viihtyy hienosti uudessa työssään (toki iloinen olen hänen onnellisuudestaan), työpaikalla paljon naisia, muutenkin sosiaalinen ja aktiivinen firma.

Tykkään omasta työstäni, mutta työpaikan sosiaalisuus on nykyisin nolla. Tavallaan kadehdinkin ex-työkaveriani, mutta eniten kaipaan. Onko tää enää normaalia?

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki työtätekevät töissä?

Vierailija
2/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin ikävöitkö ex-työkaveria vai sitä, että töissä oli kivempaa?

Vierailija
4/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai ikävöinnille rajaa ole, kestää minkä kestää.

Äijäporukassa itsekin työskennelleenä ymmärrän fiiliksesi. Jos ei ole luonteeltaan hyvä jätkä, se on aika rassaavaa.

Varmaan ikävä saa just voimaa siitä että nainen työpaikassa paransi sun viihtyvyyttä. Jos jotain vastaavaa tulisi tilalle ikävä helpottaisi.

Itse panostin siihen että vapaa -ajalla rentouduin.

Vierailija
5/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työ on niin iso osa elämästä ainakin ajallisesti ja työkavereiden kanssa voi synkata hyvin, että on varmaan normaalia. Työkaverin lähtö korostuu jos olet itseksesi töissä sen seurauksena. Koita pitää lippu korkealla etenkin jos on hyvä työ. Olen myös miesvaltaisella alalla, mutta kaveerannut joidenkin miesten kanssa.

Vierailija
6/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut aika lailla samassa tilanteessa. Lopulta vaihdoin työpaikkaa, kun työpaikalla ei enää ollut yhtään sosiaalista elämää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika hiton tylsää on naisena miesvaltaisella alalla jos valikoi seuransa sukupuolen mukaan. Unohda rajoitteet tai vaihda työpaikkaa.

- Nainen miesvaltaiselta alalta

Vierailija
8/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin ikävöitkö ex-työkaveria vai sitä, että töissä oli kivempaa?

Varmaan molempia. Mutta hänen kanssaan töissä oli kivampi, ja nyt päivät ovat pitkästyttävämpiä. Ja toki minä niiden miesten kanssa puhun, mut oikeesti en jaksa keskittyä pausseilla jatkuvaan jalkapallo-jääkiekkokeskusteluun. Mielummin juttelisin taidollani sisustuksesta ja puutarhanhoidosta.., tai vaikka matkailusta.

Ja itsekin joskus katson jalista tai lätkää, mutta liika on liikaa. Ei jaksa kiinnostaa joka päivä, että mikä pelaaja myytiin ja millä hinnalla ja mitkä oli tulokset eilen ja viikko sitten ja mitkä pelit huomenna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aika hiton tylsää on naisena miesvaltaisella alalla jos valikoi seuransa sukupuolen mukaan. Unohda rajoitteet tai vaihda työpaikkaa.

- Nainen miesvaltaiselta alalta

Kyse ei siis niinkään ole sukupuolesta vaan keskustelujen sisällöstä juuri tämän porukan kohdalla.

Ap

Vierailija
10/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siinä ole mitään rajaa. Se on sellainen prosessi, joka vain pitää käydä läpi. On ihan normaalia ikävöidä hyvää työkaveria. Minulla ainakin työpaikan ilmapiiri vaikuttaa eniten työssä viihtymiseen. Itse työ on samaa puurtamista ja rutiinia joka paikassa. Varmasti tuntuu ulkopuoliselta, jos ei ole ketään läheistä työkaveria.

Minulla on vähän samanlainen tilanne. Keväällä työpaikkani tavallaan loppui ja kaikki lähdimme omille teillemme. Kyllä on ikävä sitä paikkaa! Olimme kuin yhtä perhettä ja pystyimme puhua kaikesta, myös kipeistä asioista. Jos aamulla nousi väärällä jalalla tai valvoi koko yön, sen pystyi huoletta sanoa ääneen ja pian jo nauratti. Meillä oli rento asenne kaikkeen ja nauroimme paljon. Kaikki huolet käytiin kahvipöydässä läpi. Jopa lomalta oli mukavaa palata töihin, joskus jopa odotin sitä.

Nykyinen paikka on ihan mukava ja työkaverit kivoja, mutta en pääse kunnolla porukkaan mukaan. Olen vähän ulkopuolinen. Ilmapiiri on sellainen jäykkä ja virallinen. Ei ole mitään yhteishenkeä ja siellä on kuppikuntia. Toisista puhutaan pahaa selän takana. Kaipaan monesti vanhaa työpaikkaani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ikävöitkö ex-työkaveria vai sitä, että töissä oli kivempaa?

Varmaan molempia. Mutta hänen kanssaan töissä oli kivampi, ja nyt päivät ovat pitkästyttävämpiä. Ja toki minä niiden miesten kanssa puhun, mut oikeesti en jaksa keskittyä pausseilla jatkuvaan jalkapallo-jääkiekkokeskusteluun. Mielummin juttelisin taidollani sisustuksesta ja puutarhanhoidosta.., tai vaikka matkailusta.

Ja itsekin joskus katson jalista tai lätkää, mutta liika on liikaa. Ei jaksa kiinnostaa joka päivä, että mikä pelaaja myytiin ja millä hinnalla ja mitkä oli tulokset eilen ja viikko sitten ja mitkä pelit huomenna.

Ei taidoillani vaan tauoillani.

Vierailija
12/12 |
07.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut harjoittelupaikassa miesvaltaisella työpaikalla. Duunareita kylläkin. Oikeasti, se kettuilun, toisten alatyylisen arvostelun, omien vaimojen arvostelu ja vaimojen tai tyttöystävien intiimiasioiden jakaminen siellä. Etenkin muiden arvostelu ja "läpän heitto" selän takana. Kyllä todellakin osataan olla kylmiä ja ilkeitä muita kohtaan. Hommat tehdään v*ttuillen ja kyräillen naama nurinpäin.

Ymmärrän että voi naistyökavereita tai yleensä koulutetumpia työkavereita kaivata