Onko muilla sellaista supermuistia, että muistaa tahtomattaankin kaikki käydyt keskustelut, täysin yhdentekevät tapahtumat, päivämäärät jne. vielä useiden vuosien jälkeenkin?

Päivämääriä en yleensä muista mutta muuten muistan kaiken melko tarkasti. Tämä on välillä varsinainen kirous, kun muistaa kaikki ikävätkin tilanteet eikä tahdo päästä niistä yli.

Mulla ei ole, mutta äidilläni on! Tästä ominaisuudesta tekee erityisen hassun se, että hän ei todellakaan muuten ole mikään välkky - jotenkin sitä odottaisi että älykäs ihminen muistaakin paremmin, mutta kun silmin nähden "vähän yksinkertaisempi" muistaa se on hätkähdyttävää.

Äiti siis tosiaan muistaa ihan kaikkia yksityiskohtia jopa vuosikymmenten takaa. Muistaa ulkoa joka ikisen laajan suvun ihmisen syntymäpäivät, hääpäivät jne. Miten joku oli pukeutunut missäkin juhlassa ja mistä puhuttiin. Muistaa myös vuosikymmenten takaisia silloisia säädöksiä esim. tukiasioista.

Muistatko esimerkiksi mikä viikonpäivä oli 21. huhtikuuta vuonna 2005 ja millainen sää silloin oli? Vai millaista supermuistia tarkoitat?

Ei nyt aivan kaikkea, vaan valikoidusti. Itselleni tärkeät muistan. Minulla on muisti, joka pyyhkii tehokkaasti turhaa materiaalia. En pystyisi vastaaman esim mitä mainoksia tällä sivulla on ollut.

(:

Ei ehkä tuossa mittakaavassa, mutta muistan kyllä hyvin asioita ja tapahtumia joita muut ei tunnu usein muistavan. Se mikä itsellä on huono on nimimuisti. Kasvot jää mieleen mutta nimet harvemmin jos on kyse jostain yhdestä kohtaamisesta.

Mulla on hyvä muisti. En ehkä päivämääriä muista, mutta tapahtumia ja keskusteluja. Muistan myös helposti lukemani asiat, joten opiskelu on aina ollut helppoa. Olen myös lukenut sanomalehtiä ja kirjoja paljon lapsesta saakka... Muistan myös paljon varhaislapsuudestani, mm. 3-vuotissynttärini.

Koska mulla on paljon nippelitietoa päässä, saatan tahtomattani ärsyttää ihmisiä. Yritänkin nykyään olla "korjaamatta" varsinkin vanhempien ihmisten käsityksiä asioista, joista minulla on uudempaa tietoa. Itseäni ärsyttää kotona, kun tuntuu, ettei mies muista mitään!

Hyödyllistä on, että muistan tavaroiden paikan. Juuri etsin ja löysin viidessä minuutissa harpin, jota käytin peruskoulussa, ja joka on sen jälkeen seilaillut jossain tavaroiden seassa asunnosta toiseen kaikki vuodet...

Muistan minkälainen asu minulla on missäkin tilanteessa ollut ylläni. Tämä ei kyllä ole mikään superjuttu, vaan ihan tyhmä. Ei jää sosiaalisista tilanteista juuri mitään mieleen kun jännittyneenä kaikki huomioni menee vaan siihen itsetietoiseen itsensä tarkkailuun.

Mulla oli ennen todella hyvä muisti, koulunkäynti oli helppoa. Sitten sain lapsia ja kitkutellut todella vähillä unilla joitakin vuosia. Muisti on täysin poissa, olen onnistunut unohtamaan kerran jopa oman nimeni(!), saa nähdä palautuuko koskaan edes normaalille tasolle.

Ei tollasta supermuistia mulla ole. Inhottaa kun muistan kaikki epämiellyttävät adiat, loukkaukset ja vihjailut.

Lähipiiriini nähden muistan ihan hitokseen. Luokkakavereiden ja pihakavereiden synttäreitä lapsuudesta saakka.. Sitten näitä juttuja joita on juteltu.

Ketuttaa joskus paljonkin, kun muut ei sitten muista, että asioista on puhuttu jo. Sitten taas puhutaan samat jutut uusiksi. Loukkaantuvatkin joskus, kun olen sanonut, että joo olet kertonut jo.. MIlloin muka?! Eihän me olla edes nähty?! - no, 14.8. 2014 oltiin Virtasilla kahveilla, silloin kerroit. Mä saan kiukut niskaani, kun tuollaista "paskaa" heittelen ilmoille.

Mulla on myös hyvä muisti, vaikka ollaan istuttu iltaa. Muistan aivan tappiin saakka jutut. Jengi ei. Tästä on monesti tullut ikäviä kohtaamisia.

En siis mene hieromaan mitään ihmisten naamoille, mutta joskus on oikaistava muutamia väärinkäsityksiä ja siitähän sitten tulee ongelmia mulle.

Kyllä mä mieluummin muistaisin maailman historian tapahtumia yhtä tarkasti, mutta tätä ei vaan voi valita. Mua on myös ihme kyyläksi tämän takia monesti haukuttu, vaikka vaan olen ollut paikalla, en edes korvat höröllä.

N45

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä muisti. En ehkä päivämääriä muista, mutta tapahtumia ja keskusteluja. Muistan myös helposti lukemani asiat, joten opiskelu on aina ollut helppoa. Olen myös lukenut sanomalehtiä ja kirjoja paljon lapsesta saakka... Muistan myös paljon varhaislapsuudestani, mm. 3-vuotissynttärini.

Koska mulla on paljon nippelitietoa päässä, saatan tahtomattani ärsyttää ihmisiä. Yritänkin nykyään olla "korjaamatta" varsinkin vanhempien ihmisten käsityksiä asioista, joista minulla on uudempaa tietoa. Itseäni ärsyttää kotona, kun tuntuu, ettei mies muista mitään!

Hyödyllistä on, että muistan tavaroiden paikan. Juuri etsin ja löysin viidessä minuutissa harpin, jota käytin peruskoulussa, ja joka on sen jälkeen seilaillut jossain tavaroiden seassa asunnosta toiseen kaikki vuodet...

Itse muistan myös ns. "Merkityksellisiä" tapahtumia, keskusteluita ja harrasteita joita olen vaikka lapsena tehnyt kavereiden kanssa.

Olenkin saanut "rainman" lempinimen eräältä lukioaikaiselta kaverilta kun välillä muistelen vaikka mitä hauskaa milläkin tunnilla tapahtui jos joku vähän hölmöili ja sanoi jotain tyhmää ja miten opettaja reagoi tähän läppään. Puhutaan siis yli 10v sitten tapahtuneista asioista. Kukaan muu ei tunnu muistavan kuin vain etäisesti ja sitten ihmetellen katsovat minua.

Eräs jännä kyky on myös ajantaju. Tätäkin moni kaveri ihmetellyt jos vain muutaman kerran olen kelloa katsonut päivän aikana pystyn yleensä 10-15min tarkkuudella arvioimaan paljon kello on nyt.

Opiskelussa ja ulkoaopettelussa tästä muistista on ollut hyötyä, muistan hyvin lukemiani asioita.

Näen yhä mielessäni mm. Yläasteen historian kirjasta aukeaman jossa käsiteltiin suezin kriisiä se oli sinipohjainen lokero jossa oli tekstit tapahtumista ja pilakuva missä neuvostoliittolainen johtaja (olikohan nikita hrutsev?) oli tullut kalastamaan satama-altaan reunalle. Kuvatekstinä oli jotain tämän suuntaista "neuvostoliittokin on saapunut kala-apajille - taiteilijan näkemys".

Parhaimmillaan tuo ulkoaopettelu itseni kohdalla toimii silloin jos olen oikeasti kiinnostunut lukemastani. Tällöin 2-3 lukukerran jälkeen ikään kuin skannaan kirjan päähäni ja sitten kykenen mielessäni näkemään sivut juuri kuten ne ovat kirjoissa ja sitten lukemaan mielessäni sieltä koetilanteessa ne kohdat mitä tarvitaan.

Kasvomuistini on pettämätön, jos esim olen tavannut 15v takaperin jonkun ihmisen kaupassa tms ja nyt näkisin uudelleen jossakin niin tunnistaisin hänet naamasta ja muistaisin missä olen aikaisemmin nähnyt. Nimimuisti puolestaan on itselläni heikko - etenkin jos jossain bileissä vaikka minulle esitellään 10 uutta tuttavuutta - paremmin muistan heidät heidän kanssaan käymistäni keskusteluista (jos joku kertoo vaikka tekevänsä työkseen sähkölogiikan ohjelmointia niin hän on se sähkö ohjelmoija minulle).

Nimetkin tietysti muistan vuosikymmentenkin takaa jos henkilö on jollakin tavalla tullut tutuksi ja vaikka jossakin harrastuksessa tavannut hänet. Armeijasta muistan koko yli 100 varusmiestoverin nimet jotka olivat samassa komppaniassa, heidän kanssaan tuli kuitenkin oltua useita kuukausia tekemisissä toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän.

Tästäkin on jo 8 vuotta aikaa - moni kaveri ihmettelee miten muistan tuollaisia "yhdentekeviä" asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen todella hyvä muisti, koulunkäynti oli helppoa. Sitten sain lapsia ja kitkutellut todella vähillä unilla joitakin vuosia. Muisti on täysin poissa, olen onnistunut unohtamaan kerran jopa oman nimeni(!), saa nähdä palautuuko koskaan edes normaalille tasolle.

Mulle on käynyt näin myös. Ei ole palautunut koskaan takaisin, nyt ikää 43 v ja lapset sain kolmenkympin paikkeilla. 

Olin ennen lasten saamista tosi skarppi sekä muistin että yleisen matemaattis-loogisen älyn puolesta. Akateemiset matemaattisen alan opinnotkin menivät helposti. Mutta en tiedä mitä mun aivoille tapahtui kun sain lapset. Sen jälkeen on ollut ihan kuin olisi jotain sumua pää täynnä niin ettei ajatus kulje, eikä muisti toimi. Tämä on ikävää, koska minulla on vaativa koulutustani vastaava työ. Nuorempi minä olisi pärjännyt tuosta vaan, mutta nyt on hemmetin vaikeaa kun mistään ei mitään tajua eikä muista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiriini nähden muistan ihan hitokseen. Luokkakavereiden ja pihakavereiden synttäreitä lapsuudesta saakka.. Sitten näitä juttuja joita on juteltu.

Ketuttaa joskus paljonkin, kun muut ei sitten muista, että asioista on puhuttu jo. Sitten taas puhutaan samat jutut uusiksi. Loukkaantuvatkin joskus, kun olen sanonut, että joo olet kertonut jo.. MIlloin muka?! Eihän me olla edes nähty?! - no, 14.8. 2014 oltiin Virtasilla kahveilla, silloin kerroit. Mä saan kiukut niskaani, kun tuollaista "paskaa" heittelen ilmoille.

Mulla on myös hyvä muisti, vaikka ollaan istuttu iltaa. Muistan aivan tappiin saakka jutut. Jengi ei. Tästä on monesti tullut ikäviä kohtaamisia.

En siis mene hieromaan mitään ihmisten naamoille, mutta joskus on oikaistava muutamia väärinkäsityksiä ja siitähän sitten tulee ongelmia mulle.

Kyllä mä mieluummin muistaisin maailman historian tapahtumia yhtä tarkasti, mutta tätä ei vaan voi valita. Mua on myös ihme kyyläksi tämän takia monesti haukuttu, vaikka vaan olen ollut paikalla, en edes korvat höröllä.

N45

Kuulostat kyllä superärsyttävältä ihmiseltä. Monesti muuten tuo samojen juttujen uusiksi puhuminen ei edes johdu siitä ettei muistettaisi että ne on jo puhuttu. Vaan siitä, että tuntuu muuten vaan mukavalta puhua jotain, noin sosiaalisen mukavan tunnelman ylläpitämiseksi. Ja jos jonkun jutun kertaaminen on luontevaa niin niin tehdään. Ei kommunikaatio ole pelkkää informaation välitystä vaan usein myös mukavan tunnelman ylläpitoa.

Ja tuo "oikaistava väärinkäsityksiä" kuulostaa myös aika pelottavalta. Antaisit vaan olla.

Apua, ihanaa nähdä kohtalontovereita. Minä myös muistan ihan ihmeellisiä juttuja, tavallaan "kaiken", ja todella tarkasti. Kuulen useinkin tuota että "Häh, miten voit muistaa tollasen jutun/ tämän henkilön/ mitä jossain luki?" tms. Ennen pidin muistiani vain normaalina, nykyään en.

Minullakin on ollut tuo ongelma, että on vaikeaa, kun ikävätkin asiat muistaa niin hyvin ja tarkasti. Vaikka olen nyt jo oppinut jättämään niitä taakseni. Myös se oli hölmöä, että kun olin nuorempi niin meinasin välillä pahasti loukkaantua aina kun ihmiset eivät muistaneet jotain asioita, esim mitä olen kertonut tai miten joku juttu mitä tehtiin yhdessä meni ::D Koska luulin, että heille se on ollut niin yhdentekevää ettei edes muista tai että eivät ole edes kuunnelleet.

Sittemmin olen ymmärtänyt, että oikeasti on "normaalimpaa" unohdella asioita. Joskus vain turhauttaa kun itse muistaa kaiken. Ja en tosiaan ole kanssa mikään ydinfyysikko, erityisesti episodinen muisti vain jotenkin liian hyvä. Muistan myös uneni usein todella tarkasti ja yksityiskohtaisesti, ja voisin kuvailla useita elämäni aikana näkemiäni unia, jäävät nekin helposti mieleen.

Kiva että sai avautua tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen todella hyvä muisti, koulunkäynti oli helppoa. Sitten sain lapsia ja kitkutellut todella vähillä unilla joitakin vuosia. Muisti on täysin poissa, olen onnistunut unohtamaan kerran jopa oman nimeni(!), saa nähdä palautuuko koskaan edes normaalille tasolle.

Mulle on käynyt näin myös. Ei ole palautunut koskaan takaisin, nyt ikää 43 v ja lapset sain kolmenkympin paikkeilla. 

Olin ennen lasten saamista tosi skarppi sekä muistin että yleisen matemaattis-loogisen älyn puolesta. Akateemiset matemaattisen alan opinnotkin menivät helposti. Mutta en tiedä mitä mun aivoille tapahtui kun sain lapset. Sen jälkeen on ollut ihan kuin olisi jotain sumua pää täynnä niin ettei ajatus kulje, eikä muisti toimi. Tämä on ikävää, koska minulla on vaativa koulutustani vastaava työ. Nuorempi minä olisi pärjännyt tuosta vaan, mutta nyt on hemmetin vaikeaa kun mistään ei mitään tajua eikä muista mitään.

Voi ei, tuota juuri olen pelännyt. Juuri tuo sumuinen tunne on niin tuttu, ihan kuin olisi pienessä hiprakassa jatkuvasti. Olen myös matemaattisia kykyjä edellyttävän alan akateeminen ja tarvitisisin aivojani töissä. Olen laittanut uran jäähylle lasten jälkeen ja teen vähemmän vaativia töitä, mutta olin toivonut kapasiteettitasoni nousevan taas kun lapset vähän kasvaa.

Muistan paljon lapsuudesta, ikään kuin kaikki olisi tapahtunut eilen, mutta muuten armottoman huono muisti.

Tosin muistan kaiken mitä olen katsonut. Mies hukkaa kaikki tavaransa, mutta jos olen ollut hänen lähellään sillon, kuin joku hukassa oleva esine on häneltä hukkunut, näen silmissäni kuvan siitä mihin hän on sen laittanut. Kotonani on siis hallittu kaaos, pystyn palauttamaan mieleeni jokaisen esineen olinpaikan. Ihmisiä en tunnista enkä muista, on paha kasvosokeus, mutta esineet ja eläimet muistan.

Tätini. Hän selittää mitä kukakin sanoi, mitä kukakin söi, joi ja teki todella yksityiskohtaisesti. Todella häiritsevää enkä halua enää käydä hänen luonaan.

Muistan töissä useita kymmeniä viivakoodeja ja lukusarjoja. Moni muu aina joutuu katsomaan läheteluetteloista ja tilauskirjoista tuotekoodit jos tarvitsee tulostaa tarralappuja vaikka.

Kiirepäivinä ihan hyödyllistä kun ei tarvitse ravata katsomassa noita vaan muistaa ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Tätini. Hän selittää mitä kukakin sanoi, mitä kukakin söi, joi ja teki todella yksityiskohtaisesti. Todella häiritsevää enkä halua enää käydä hänen luonaan.

Tuollainen kaikki tietävyys on aika pelottavaa. En itsekkään viihtyisi tuollaisen creepyn lähellä joka tarkkailisi minua oudosti ja tekisi mentaalimuistiinpanoja joka asiasta.

Kerran tapasin pubissa jonkun psykologiaa opiskelevan, joka vaikutti aluksi ihan normaalilta kun lyöttäytyi meidän 5 henkiseen seurueeseen. Jossakin vaiheessa kaivoi sellaisen isohkon avolehtiön esiin ja alkoi raapustella sinne jotakin - uteliaana tietysti kysyin tekeekö jotain koulu/työjuttuja siinä. Katsahti takaisin ja sanoi että oli koko 2h analysoinut meitä ja tekevänsä muistiinpanoja meidän persoonallisuuksista - kuka on joukon luontainen johtaja, kuka ties mitäkin persoonallisuu tai mielenterveysongelmaa viestivä.

Kaverini kanssa kehoitimme tätä psykoa lähtemään siitä tai kutsumme järjestyksen valvojan apua jotta jättäisi meidät rauhaan ja lähtisi. Laittoi sitten lehtiönsä laukkuun ja poistui sanaakaan sanomatta - tuijotti koko ajan creepysti kun käveli pois.

En ole onneksi sen koommin tapausta nähnyt.