Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka ovat "liian" avoimia?
06.11.2017 |
Olen aina miettinyt tätä, että koen olevani jotenkin poikkeava. Olen huomannut, että suurin osa ihmisistä ei juuri halua paljastaa itsestään mitään pintaa syvemmältä. Ymmärrän tämän toisaalta hyvin, sillä sittenhän sitä olisi kauhean haavoittuva jos kertoisi itsestään ja heikkouksistaan muille. Toisaalta, mietin aina välillä että minun mielestäni aitoon ystävyyteen kuuluu sellainen että voidaan puhua lähes mistä vaan ja kertoa myös niistä heikkouksista pelkäämättä selkäänpuukotusta. Minusta se on jotenkin vain kovin inhimillistä ja ainakin minun on helpompi hengittää sellaisten ihmisten seurassa. Kunnioitan kyllä erilaisia persoonia ja mielestäni kukin saa kertoa itsestään sen verran kuin kokee luontevaksi, mutta joskus silti ihmettelen miksi ihmiset ovat niin varovaisia.
Olen joskus saattanut möläyttää kotibileissä jollekin sairaanhoitajaopiskelijalle, että minulla on add ja että olen ollut masentunut. Reaktio oli jotenkin todella hämmentynyt ja veikkaan, että avoimuuteni oli hänelle omituista. Jotenkin kai kuvittelin, ettei sosiaali- ja terveysalalle suuntaavilla olisi sairauksia kohtaan kauheasti ennakkoluuloja, mutta selvästi monilla kuitenkin on. Muutenkin on saanut huomata, ettei kannata kertoa mistään tuollaisista asioista edes kaikille ystävilleen, sillä monet suhtautuvat niin jyrkästi. Itselle kaikenlaiset sairaudet ovat saman arvoisia, munuaisen vajaatoiminta tai jokin aivoissa oleva sairaus, kaikki minulle samaa niin sanotusti.
Kommentit (11)
Arvostan sinun kaltaisia ihmisiä, olen meinaan ihan samalainen! Mutta olen introvertti joten en niin usein lähde keskustelemaan ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInä en tunne olevani kenenkään kanssa niin läheinen, että kertoisin kovin henkilökohtaisia asioita, ystäville siis. En tunne tarvetta jakaa niitä kenenkään kanssa. Ja kyllä minua vähän ahdistaa, jos joku haluaa kertoa minulle jokaisen ajatuksen, joita korvien välissä liikkuu, sellaisiakin jakajia on. Mutta sellainen tavallinen jutustelu on tietysti ok. Mitkään selkäänpuukotukset ei kiinnosta, en ollenkaan lähde mukaan mihinkään juorukerhoihin tai kuppikuntiin.
Joo, en siis todellakaan kaikille ystäville kerro kaikkea, mutta on sellaisia ystäviä jotka kertoo mulle hyvin avoimesti kaikenlaista ja silloin tuntuu itsestäkin luontevalta kertoa itsestään enemmän. Asiat, joista avaudutaan kaverille saattaa olla vaikka että "Sori kun oon vähän vaisu, masentaa kun riideltiin miehen kanssa.". En yleensä kerro sen tarkemmin riitojen syytä, koska ne on minun ja mieheni välisiä asioita, mutta mielestäni se, että riitaa tulee on vain inhimillistä ja kuuluu lähes kaikkiin parisuhteisiin. Siksi sen mainitseminen ei ole mielestäni liikaa. Kaveri saattaa sitten kysyä esimerkiksi "Ai, no mutta saitteko sovittua?". ja vastaan "No ei vielä, mutta aattelin lepytellä miehen hyvällä ruualla niin eiköhän se siitä pikkuhiljaa." Tämän tyyppisiä juttuja tarkoitan avautumisella, minun kohdallani. Niin, enkä harrasta muista ihmisistä juoruilua tai kuppikuntia. - Ap
Mun mies! Tosi rasittavaa kun aina erikseen täytyy takoa sen päähän että EI, TÄTÄ EI SITTEN TARVITSE KERTOA SALILLA, TÖISSÄ, KAVEREILLE!!!! Mä oon pidättyväinen, hän on todella lörppä ja mua ärsyttää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä en tunne olevani kenenkään kanssa niin läheinen, että kertoisin kovin henkilökohtaisia asioita, ystäville siis. En tunne tarvetta jakaa niitä kenenkään kanssa. Ja kyllä minua vähän ahdistaa, jos joku haluaa kertoa minulle jokaisen ajatuksen, joita korvien välissä liikkuu, sellaisiakin jakajia on. Mutta sellainen tavallinen jutustelu on tietysti ok. Mitkään selkäänpuukotukset ei kiinnosta, en ollenkaan lähde mukaan mihinkään juorukerhoihin tai kuppikuntiin.
Joo, en siis todellakaan kaikille ystäville kerro kaikkea, mutta on sellaisia ystäviä jotka kertoo mulle hyvin avoimesti kaikenlaista ja silloin tuntuu itsestäkin luontevalta kertoa itsestään enemmän. Asiat, joista avaudutaan kaverille saattaa olla vaikka että "Sori kun oon vähän vaisu, masentaa kun riideltiin miehen kanssa.". En yleensä kerro sen tarkemmin riitojen syytä, koska ne on minun ja mieheni välisiä asioita, mutta mielestäni se, että riitaa tulee on vain inhimillistä ja kuuluu lähes kaikkiin parisuhteisiin. Siksi sen mainitseminen ei ole mielestäni liikaa. Kaveri saattaa sitten kysyä esimerkiksi "Ai, no mutta saitteko sovittua?". ja vastaan "No ei vielä, mutta aattelin lepytellä miehen hyvällä ruualla niin eiköhän se siitä pikkuhiljaa." Tämän tyyppisiä juttuja tarkoitan avautumisella, minun kohdallani. Niin, enkä harrasta muista ihmisistä juoruilua tai kuppikuntia. - Ap
Okei, tuo kuulosti ihan hyvältä, ei ahdistaisi minua. :) Minä itse en vaan ole koskaan saattanut oikein tuollaistakaan sanoa kenellekään.
Äitini on koko elämänsä varonut kertomasta itsestään kellekään. Ettei kukaan vain puhuisi selän takana pahaa heikkouksista tai kadehtisi hyviä asioita. No ei varmasti puhu, kun ei ole ystäviä.
Kaiken lisäksi varoittelee minuakin, että pitäisi pitää omat asiat ominani, vaikkei kukaan ole 40 vuoteen kunnolla selkään puukottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään höpöttelijä, mutta joskus möläyttelen vastaavia, koska en aina jaksa välittää. Esim. jos kysytään mitä kuuluu, niin vastaan, mitä oikeasti kuuluu. Ihmiset hämmentyvät sellaisesta.
Minulla tämä vaihtelee. Olen joskus ollut liiankin avoin, mikä on herättänyt ihmetystä. Nykyään olen sitten tosi varovainen sen suhteen, mitä itsestäni kerron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies! Tosi rasittavaa kun aina erikseen täytyy takoa sen päähän että EI, TÄTÄ EI SITTEN TARVITSE KERTOA SALILLA, TÖISSÄ, KAVEREILLE!!!! Mä oon pidättyväinen, hän on todella lörppä ja mua ärsyttää!
Ihan sama! Jotenkin puuttuu myös se pelisilmä, että vaikka joku asia ei ole salaisuus, ei sitä tarvitse seuraavassa kaveritapaamisessa töräyttää. Jos haluan välttyä möläyttelyltä en kerro asiaa miehellekään. Läheisille puhun asioistani, mutta vaikka työkavereille en ole kertonut perhetragediastani, enkä aio.
Koen vähän vaivaannuttavana kun joku jakaa kaiken niin omasta kuin lastensakin elämästä jossain työpaikan kahvihuoneessa. Kuka ylipäätään haluaisi että Markku ja Irmeli mutsin duunissa tietäisi sun veloista, parisuhdeongelmista ja herpeksestä? Tämä ei ole kärjistystä vaan tällaisia asioita jotkut jakavat suht vieraiden ihmisten kanssa.
Minulle ainakin tulee ahdistava olo jos en kykene auttamaan toista hänen ongelmissaan. Monesti olen yrittänyt ja monesti olen tullut sen vuoksi haukutuksi. Olisi parempi ettei minulle avauduttaisi kovin yksityiselämään kuuluvista asioista koska saan siitä vain stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen avoin. Jotenkin pidän vain sellaisesta tavasta elää ja olla ihmisten kanssa, ettei oikeasti ole paljoakaan mitään salattavaa, hävettävää tai asiaa, joka pitäisi pitää sisällään. Minäkin voin kertoa riidoista miehen kanssa, sairasteluista, lasten "ongelmista", omasta masennuksesta ja ahdistuksesta, läheisen itsemurhasta jne.
En ymmärrä, miksi pitäisi pitää asioita sisällä, jos tuntuu, että haluaa jonkun kanssa puhua. Toisaalta oma tapani ajatella on paljolti sellainen, että täällä olemme toisiamme varten, autetaan, tuetaan, puhutaan ja keskustellaan yhdessä asiat läpi. En ole menestyjä ja näytän sen ihmisille.
Saatan sanoa omista asioista suoraan ihmisille, mutta se on eri asia kuin jauhaa joka kerta samasta asiasta. Esimerkiksi suru on sellainen. Kerron reilusti, että läheinen on tehnyt itsemurhan, milloin ja miten se tapahtui ja noin yleisesti miten menee, mutta loppupeleissä suren sisälläni. Tätä yritän nykyisin työstää, että oppisin enemmän jakamaan sen tuskankin, enkä vain yksin surisi.
Alue: Aihe vapaa
MInä en tunne olevani kenenkään kanssa niin läheinen, että kertoisin kovin henkilökohtaisia asioita, ystäville siis. En tunne tarvetta jakaa niitä kenenkään kanssa. Ja kyllä minua vähän ahdistaa, jos joku haluaa kertoa minulle jokaisen ajatuksen, joita korvien välissä liikkuu, sellaisiakin jakajia on. Mutta sellainen tavallinen jutustelu on tietysti ok. Mitkään selkäänpuukotukset ei kiinnosta, en ollenkaan lähde mukaan mihinkään juorukerhoihin tai kuppikuntiin.