Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita, joista omatuntosi soimaa sinua?
06.11.2017 |
Minua omatuntoni soimaa mm. seuraavista asioista:
Olen hylännyt entisen hyvän ystäväni, koska en jaksanut hänen kasvukipujaan (tästä on jo 20 vuotta, asia vaivaa vieläkin). Hylkäsin hänet siis juuri silloin kun hän olisi minua eniten tarvinnut. Olihan siinä lieventäviäkin asianhaaroja, mutta pääsyynä oli itsekkyyteni.
Käytän suuria summia rahaa matkusteluun, vaikka lähipiirissäni on taloudellisista vaikeuksista kärsivä lapsiperhe, jota matkoihin käyttämäni rahat auttaisivat merkittävästi.
Olen surkea kummitäti. Ostan kyllä lahjoja (kalliitakin), mutta en vietä lasten kanssa aikaa ja pidän muutenkin huonosti yhteyttä. En ole kiinnostunut parantamaan tapaani, koska pidän liikaa vapaa-ajastani.
Syön lihaa, vaikka olen erittäin eläinrakas ja teoriassa vastustan lihansyöntiä. Käytännössä olen liian heikko kasvissyöjäksi.
Kommentit (12)
Ei oikein mistään. En oikeastaan tunne syyllisyyttä ollenkaan. Välillä kyllä hävettää, jos on tullut törppöiltyä, ja ystävieni kunnioituksen menettäminen vaikkapa kännisekoilujen tai rikosten vuoksi olisi todella kamalaa. En kuitenkaan kärsi omantunnontuskista sillä lailla kuin tässä tarkoitat.
Etenkin pisti silmään tuo rahojen käyttäminen itseen jonkin lapsiperheen sijaan? Mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syön yhä kalaa vaikka lihan ja kanan olen jättänyt pois lähemmäs 10 vuotta sitten. En oikein tiedä miten perustelen itselleni tuon kalan syönnin, sillä kala on eläin ihan siinä missä muutkin "liha"eläimet ovat. En esim pystyisi itse tappamaan kalaa enkä pysty katsomaan kun kala tapetaan. Syön toki mahdollisimman harvoin kalaa, mutta kuitenkin :(
En minäkään pysty toimimaan likakaivon tyhjentäjänä, mutta silti paskon pönttöön.
Ei sellaisia asioita ole. Koska menneisyyttä ei voi muuttaa, on ihan turha jossitella ja märehtiä.
Iäkäs kummitätini asuu kaukana, viimeksi olen käynyt siellä 10 vuotta sitten. Hän sen sijaan käy täällä etelässä.
En aina jaksa vastata iäkkään äitini (yli 80 v) puheluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teininä mukana kun kaverit eksyttivät yhden kavereista ja lähettivät kotiin.
Pyysin anteeksi. Vieläkin vaivaa miksi juoksin muun porukan mukana ja annoin sen tapahtua. Se tuntui kamalalta hänestä varmasti.
Tunnen lähes kaikesta syyllisyyttä. Jo siitä että olen ylipäätään syntynyt. Mies käy raskaissa töissä ja minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, jota en ole itse itselleni 'määrännyt'.
Tein niin tai näin tai jätin tekemäti niin kaikessa on läsnä syyllisyys :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi kissaa, joista kumpikin kaipaisi hammaskiven poistoa. En ole pystynyt viemään, koska elän sovitellulla päivärahalla... :(
eiolehelppoaelää kirjoitti:
Tunnen lähes kaikesta syyllisyyttä. Jo siitä että olen ylipäätään syntynyt. Mies käy raskaissa töissä ja minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, jota en ole itse itselleni 'määrännyt'.
Tein niin tai näin tai jätin tekemäti niin kaikessa on läsnä syyllisyys :(
Minulla tismalleen sama tilanne. Syyllisyys ja häpeäkin tulevat ihan mitättömistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin lasteni lapsuusaikaa jolloin olin nuori ja kokematon. Esikoinen varsinkin on ollut "koekaniini" ja koen syyllisyyttä toisinaan kasvatustavoista ym.joita pidin nuorena oikeana. Olisinpa tiennyt silloin asioita jotka tiedän nyt
:(
Alue: Aihe vapaa
Syön yhä kalaa vaikka lihan ja kanan olen jättänyt pois lähemmäs 10 vuotta sitten. En oikein tiedä miten perustelen itselleni tuon kalan syönnin, sillä kala on eläin ihan siinä missä muutkin "liha"eläimet ovat. En esim pystyisi itse tappamaan kalaa enkä pysty katsomaan kun kala tapetaan. Syön toki mahdollisimman harvoin kalaa, mutta kuitenkin :(