Lue keskustelun säännöt.
Miten vanhojen ihmisten kuolemapuheisiin pitäisi oikein suhtautua?
05.11.2017 |
Ikävä katsoa ja kuunnella, kun tähän asti elämäniloiset ihmiset alkavat puhua kuolemaa sivuavia juttuja. Tiedättehän, näitä, että "yritän jaksaa puoli vuotta kun on ne 85 vee synttärit" ja "jos ensi kesän vielä näkee niin voisin matkustaa Turkuun". Appi raportoi, mistä testamentti löytyy ja tietokoneen kansio, missä ohjeita leskelle, ja tai kahvipöydässä lähes itkua vääntäen avautuu vaimostaan, että en ole tullut ennen kiittäneeksi miten hyvä hoitaja Sylvi on ollut, ja kuinka katuu kun on ollut ilkeä äksälle ja yylle.
Varmaan joo asia mietityttää asianomaista, mutta miten niihin pitäisi reagoida? Olo on kauhean vaivaantunut... toppuutellako että kyllähän sinä vielä pitkään elät ja juuri oli juttu 105 v. mummasta, tai kehua Sylviä kuorossa, ja armahtaa vanhoista synneistä? Tai todeta, että kaikki me kuollaan, turha surra etukäteen.
Kommentit (12)
Sano vaan että on ymmärrettävää kun on pitkä (ja toivottavasti hyvä) elämä, mutta että mennään nyt kuitenkin päivä kerrallaan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on ennustanut kuolemaansa niin kauan kuin muistan eli noin 40 v.Hän on muutenkin oikein kelpo marttyyri. Kerran taas kun hän pelotteli, että vielä te kadutte kerran, kun häntä ei eräänä päivänä ole, suutahdin ja sanoin, että turha pelotella, mikä nyt pahan tappais. Se auttoi vähäksi aikaa. Toisen kerran sanoin että turha luulo, kuoppaat meidät lapset ja tulet sen jälkeen vaatimaan perintöäsi. Sekin auttoi hetken.
Kannattaa vaan kuunnella ja puhua aiheesta. Isänikin heittää nykyään huumorilla , kun erotaan , että polttohautaus sitten, jos ei nähdä. Kuolemasta ei ole kiva puhua, mutta kyllä siitä vanhuksen kanssa kannattaa puhua.
Itse en reagoinut aiheeseen enkä jatkanut sitä sen pidemmälle, kun mummo puhui kuolemasta. Nyt hän on vanhainkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaikki asiat on selvittää huolellisesti läpi, kuolema saattaa iskeä milloin tahansa, etenkin vanhuksilla. Miesten keskimääräinen elinikä on edelleen 78v ja naisten 82v.
Tästähän tuli muuten uutisissakin jokin aika sitten. Sanottiin, että nyt syntyvien lasten elinajanodotteet on nuo. Eikö se ole outoa, ettei se ole noussut? Joskus muutama vuosi sitten muistan puhutun, että tuolloin syntyvistä lapsista puolet eläisi satavuotiaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla tavalla, kuin pitkään ikään, sairauksiin tai muihin arkisiin asioihin.
Vanhuksella kuolema on läsnä joka ikinen päivä ja sitä työstetään ja puhutaan, sillä sen todennäköisyys on hyvin lähellä, mitä korkeampi ikä. Mitä sitä kieltämään.
Ja mitä nuorempi henkilö, kuolema on hyvin kaukainen asia, eikä siitä ole tarvetta puhua, kun aikaa tuntuu olevan rajattomasti esim. nuorella.
Minusta tuo on vain luonnollista puhetta vanhoilta ihmisiltä. Koska tottahan se on, että jos on paljon vaivoja niin ei välttämättä nää seuraavaa kesää. Hyvä vain jos uskaltavat ääneen puhua, kun luultavasti se kuolema mietityttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyä mistä sinulle on tullut olo että tulet pian kuolemaan?
Onko jotain vaivaa? Onko joku läheinen samanikäinen kuollut? Voi olla että kuolemaa voi vielä siirtää.
Kuolema on osa elämää ja on ihan ymmärrettävää, että 80v sitä miettii.
Jostain kumman syystä monet vanhukset tietävät kuolevansa, voimat hiipuu, eikä enää jaksa niinkuin ennen.
Työn puolesta saan käydä välillä näitä keskusteluja, viime talvena oman isän kanssa, ne voivat olla oikein kauniita ja hyviä keskusteluja, kun isäni sitten kuoli, kaikki oli minun ja isäni välillä selvää. Sisareni, joka kieltäytyi uskomasta isän pois menoon ja häipyi paikalta kun keskusteluja käytiin, on vieläkin ihan sekaisin isän kuolemasta, ikää meillä kuitenkin on lähes 50v ja omat lapsetkin lähes aikuisia.
Ongelmahan on sinulla ap. Kuolema ja siitä puhuminen ahdistaa sinua. Miksi? Sehän on luonnollinen asia. Yleensä jos jokun asian haluaa lakaista piiloon niin se jo kertoo kenen ongelma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on järkevää, kun on järjestänyt asiansa ja haluaa sopia asioista.
Tätini puhui kuolemasta "kun minä olen jo kaikki nähnyt mitä täällä on", se oli hiukan lapsekasta, eihän kukaan voi sanoa nähneensä kaikkea.
Tuli paha olo kun mies oli vain huvittunut, oli tädin siivellä, tietty heidän yksityisasiansa.
Normaalia että alkaa ajatella, en haluaisi katkeroitua että jokainen päivä miettisin, mutta keinotekoista elämän jatkamista ei kai isoin osa tahdo.
Tein ainakin vakuutuksen ja pieniä sijoituksia, läheisriippuvuus tuntuu kuvottavalta pelkkänä sananakin.
Kuolemasta puhuminen on minun kokemukseni mukaan manipulaatiota ja kiristystä, jolla halutaan saada toinen tekemään palveluksia ja toteuttamaan "kuolevan" tahtoa.
Hyvä kaikki asiat on selvittää huolellisesti läpi, kuolema saattaa iskeä milloin tahansa, etenkin vanhuksilla. Miesten keskimääräinen elinikä on edelleen 78v ja naisten 82v.