Kirjoitin tämän runon koulussa toisella luokalla.

Mitä tapahtui aamulla, kun hän otti aluksen, hän pelasti minut alustani. Soitettu Hertta ja Heluna, mitä seuraat sanomasta, ja metsä, jota kutsumme. Tiedän hyvät tavat, saan vielä korit. Tieto profiilisauman taikinan tuntemisesta on hajallaan. Kun kumit juurtuivat, pieni kettu oli ylös, veti mudan, susi menetti maahan ja ryösti sitä. Mitä sitten taisteli, hän synnytti äitinsä. Mutta anteeksiantamukseni, sitä ajateltiin nälästä. Se Armas sunnuntaiaamuna teki muistot mielessä - muut ovat matkalla kirkkoon. Kopio koko kirjan sisällöstä, hänen muististaan - tämä on jo olemassa. metsäkirkko on vastaanotettu, tässä palvelen Jumalaa, mutta hunaja on kaunis, pöllini! Oma kaivokseni on pitkä, ja yksi on laivue, joka muistelee paimenkoiraa.

Oli äidinkielen tunti ja kirjoitin tuon runon ainevihkooni. Sitten nousin seisomaan ja aloin laulamaan oma keskimääni runoa ääneen. Sitten minut vietiin piennen huoneeseen, josta ne tulivat hakemaan hullujen huoneeseen. Olen ollut nyt täällä aika kauan, jo lähemmäs 30 vuotta. Ehkä ensi kesänä pääsen jo ulos ensimmäisen kerran tänne tuloni jälkeen, jos käyttäydyn hyvin. Mutta se tarkoittaa, ei saa laulaa, se häiritsee muita mutta minua laulattaa niin kovasti.