Onko elämässäsi ihmistä, jonka kanssa on huonot välit, mutta et voi ottaa asiaa puheeksi?

Duunikaveri. Pomo puolustaa sitä ja pakko yrittää sietää työrauhan takia.

Niin ja minä en siis ole se äitihullu.

Ap

Minulla on ikävä tapa "heittää" ihmisiä pois ystäväpiiristäni. Tai onko se ikävä,en ole varma. Mutta jos joku minun ystävänäni pitämäni loukkaa jotenkin odottamattomasti minua, vähitellen päädyn jättämään hänet pois. Tunnen outoa syyllisyyttä kun en jaksa puida näitä lävitse. Mutta en kyllä jaksaisi. Samoin nuorena oli miessuhteissa; jos olin tehnyt selväksi, että juttu on loppu, ja kuitenkin sain vielä kirjeitä ja kortteja - revin ne. Eikä näitä nyt siis määrällisesti ole paljon, ihan 2-3...mutta kuitenkin. En oikein sulata sitä, että ystävä loukkkaa.

Äitini oli myös hankala tyyppi ;) hyvin määräilevä. Mutta aikuisena ja itsekin jo vanhana on yritettävä ymmärtää. Levätköön rauhassa.

Miksi et voi ottaa asiaa puheeksi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi ottaa asiaa puheeksi?

Olen aiemmin jostain asioista koittanut puhua. Tilanne, johtaa siihen, että äiti loukkaantuu, uhriutuu, puhuu siitä, miten laitan nyt varmaan välit poikki. Olen nuoresta lähtien joutunut olemaan se aikuinen ja lepyttelemään ja lohduttamaan äitiä. En voi kertoa, että kaipaan jotain tai että jokin on tuntunut pahalta. Nykyään vain vetäydyn lisää, en sano mitään.

Ap

Vanhimman veljeni. Ilkeä, kateellinen ja katkera ihminen. Yritin vuosikausia olla hänelle ystävällinen, mutta lopulta päätin, että en ole enää missään tekemisissä. Ottakoon itse yhteyttä, jos joskus järkevöityy.

Up

On. Tilanne ei kuitenkaan haittaa minua yhtään. Oikeastaan olisi kammottavaa, jos välini tähän ihmiseen olisivat hyvät/ läheiset. Kyseessä ihminen, joka ottaa muista irti kaiken minkä saa ja vielä vähän päälle. Sen jälkeen haukkuu tätä hyväksikäytettyä kaikille ja nauraa päälle.

On varastanut rahaa, tavaraa ja muuta omaisuutta - jopa omilta lapsiltaan. Joka toinen sana 'minä'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi ottaa asiaa puheeksi?

Olen aiemmin jostain asioista koittanut puhua. Tilanne, johtaa siihen, että äiti loukkaantuu, uhriutuu, puhuu siitä, miten laitan nyt varmaan välit poikki. Olen nuoresta lähtien joutunut olemaan se aikuinen ja lepyttelemään ja lohduttamaan äitiä. En voi kertoa, että kaipaan jotain tai että jokin on tuntunut pahalta. Nykyään vain vetäydyn lisää, en sano mitään.

Ap

Täällä sama tilanne.

Olen ratkaissut sen sillä etten suostu kantamaan syyllisyyttä. En pysty muuttamaan häntä ja hän itse ei halua edes nähdä miten toimii. Turha puhua koska tulee riitaa josta toinen ei kanna omaa vastuutaan.

Miksi syyllistäisin itseäni vetäytymisestä kun se on ainoa mahdollisuus? Voin niin huonosti äitini lähellä. Napanuora on katkaistu, hänellä oma elämä ja minulla myös.

Ei, olen hankkiutunut eroon heistä kokonaan.

Minulla myös äiti, mutta hän on vanha ja muistisairas, ja jos ottaisin asian puheeksi, ei hän enää huomenna muistaisi keskusteluamme. Parempi niin.

Kiero ja lipevä isosiskoni joka manipuloi vanhaa äitiäni ja havittelee perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi ottaa asiaa puheeksi?

Olen aiemmin jostain asioista koittanut puhua. Tilanne, johtaa siihen, että äiti loukkaantuu, uhriutuu, puhuu siitä, miten laitan nyt varmaan välit poikki. Olen nuoresta lähtien joutunut olemaan se aikuinen ja lepyttelemään ja lohduttamaan äitiä. En voi kertoa, että kaipaan jotain tai että jokin on tuntunut pahalta. Nykyään vain vetäydyn lisää, en sano mitään.

Ap

Täällä sama tilanne.

Olen ratkaissut sen sillä etten suostu kantamaan syyllisyyttä. En pysty muuttamaan häntä ja hän itse ei halua edes nähdä miten toimii. Turha puhua koska tulee riitaa josta toinen ei kanna omaa vastuutaan.

Miksi syyllistäisin itseäni vetäytymisestä kun se on ainoa mahdollisuus? Voin niin huonosti äitini lähellä. Napanuora on katkaistu, hänellä oma elämä ja minulla myös.

Mikä sinulla tekee sen pahan olon äidin lähellä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi ottaa asiaa puheeksi?

Olen aiemmin jostain asioista koittanut puhua. Tilanne, johtaa siihen, että äiti loukkaantuu, uhriutuu, puhuu siitä, miten laitan nyt varmaan välit poikki. Olen nuoresta lähtien joutunut olemaan se aikuinen ja lepyttelemään ja lohduttamaan äitiä. En voi kertoa, että kaipaan jotain tai että jokin on tuntunut pahalta. Nykyään vain vetäydyn lisää, en sano mitään.

Ap

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi ottaa asiaa puheeksi?

Olen aiemmin jostain asioista koittanut puhua. Tilanne, johtaa siihen, että äiti loukkaantuu, uhriutuu, puhuu siitä, miten laitan nyt varmaan välit poikki. Olen nuoresta lähtien joutunut olemaan se aikuinen ja lepyttelemään ja lohduttamaan äitiä. En voi kertoa, että kaipaan jotain tai että jokin on tuntunut pahalta. Nykyään vain vetäydyn lisää, en sano mitään.

Ap

Täällä sama tilanne.

Olen ratkaissut sen sillä etten suostu kantamaan syyllisyyttä. En pysty muuttamaan häntä ja hän itse ei halua edes nähdä miten toimii. Turha puhua koska tulee riitaa josta toinen ei kanna omaa vastuutaan.

Miksi syyllistäisin itseäni vetäytymisestä kun se on ainoa mahdollisuus? Voin niin huonosti äitini lähellä. Napanuora on katkaistu, hänellä oma elämä ja minulla myös.

Mikä sinulla tekee sen pahan olon äidin lähellä?

Ap

Syyllistäminen, uhriutuminen, ahneus.

Hänelle kaikki, hän saa sanoa loukkaavia asioita, hän hän hän.

Ja kun kerron että minua loukkaa joku asia, niin voi voi kun oot tuommoinen! Yrittäisit sinäkin kasvattaa itsellesi sietokykyä että jaksat kritiikkiä paremmin. Vastaavasti itse suuttuu kun arvostelee samalla tavalla kuin hän.

Yöäk yöäk ja yöäk. Enää ei ole pakko olla lähellä, niin miksi olisin.

On. Äiti, mutta en edes kuvittele että selvitämme välimme (on alkoholisti).

Sitten töissä on sellainen pikkupomo, joka oli joskus mukava mutta on nyt alkanut olemaan todella piikikäs, monesta asiasta täytyy nurista, kaikki esitetään negatiivisessa valossa ja kaiken tunnun tekevän väärin. On jopa alkanut tekemään raivokohtauksista ja piikittelystä julkisia. Tilanne on hämmentävä koska en tiedä mitä olen tehnyt tuon käytöksen eteen tehnyt. Toki mulla on koulukiusaamistausta joten kai imen tuollaisia ihmisiä. Mutta olen niistä ajoista oppinut, ja otan kyllä asian esille korkeamman esimiehen kanssa, kunhan seuraavan kerran keskeytyksettä näemme.

Onhan noita. Sisar ja muutamia entisiä "ystäviä". 

Joskus ajattelen, että sisareen pitäisi välit korjata, mutta en uskalla, koska sen jälkeen olen pääsemättömissä hänestä. Ikävä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi ottaa asiaa puheeksi?

Olen aiemmin jostain asioista koittanut puhua. Tilanne, johtaa siihen, että äiti loukkaantuu, uhriutuu, puhuu siitä, miten laitan nyt varmaan välit poikki. Olen nuoresta lähtien joutunut olemaan se aikuinen ja lepyttelemään ja lohduttamaan äitiä. En voi kertoa, että kaipaan jotain tai että jokin on tuntunut pahalta. Nykyään vain vetäydyn lisää, en sano mitään.

Ap

Täällä sama tilanne.

Olen ratkaissut sen sillä etten suostu kantamaan syyllisyyttä. En pysty muuttamaan häntä ja hän itse ei halua edes nähdä miten toimii. Turha puhua koska tulee riitaa josta toinen ei kanna omaa vastuutaan.

Miksi syyllistäisin itseäni vetäytymisestä kun se on ainoa mahdollisuus? Voin niin huonosti äitini lähellä. Napanuora on katkaistu, hänellä oma elämä ja minulla myös.

Mikä sinulla tekee sen pahan olon äidin lähellä?

Ap

Syyllistäminen, uhriutuminen, ahneus.

Hänelle kaikki, hän saa sanoa loukkaavia asioita, hän hän hän.

Ja kun kerron että minua loukkaa joku asia, niin voi voi kun oot tuommoinen! Yrittäisit sinäkin kasvattaa itsellesi sietokykyä että jaksat kritiikkiä paremmin. Vastaavasti itse suuttuu kun arvostelee samalla tavalla kuin hän.

Yöäk yöäk ja yöäk. Enää ei ole pakko olla lähellä, niin miksi olisin.

Ymmärrän. Minä olen elänyt pitkään vaikeassa elämäntilanteessa. Äiti vähättelee tarpeitani ja pitää turhina yrityksiäni parantaa tilannetta. Sanoo suoraan, että en tarvitse mitään, kunhan tyydyn olemaan vain. Ettei ole väliä. Hän on ollut ainoa ihminen, joka voisi konkreettisesti auttaa minua. Ei ole halunnut auttaa vaan vei jotain, joka minulle laillisesti kuului, koska oli järjestänyt asiat niin. Minulla ei ollut resursseja puolustaa oikeuksiani. Kovin julmia asioita äiti sanoi siinäkin yhteydessä.

Ap

Anoppi, ja välit ovat sellaiset että hänet on jokseenkin pakko pitää perheestämme etäällä. Siis niin, että joudun säätelemään kuinka usein tavataan, millä tavalla voi osallistua lastemme elämään.

Minä olen kyllä yrittänyt ottaa asiaa puheeksi ihan "neutraalisti", niin että olen kertonut mikä hänen käytöksessä nimenomaan häiritsee. En ole sortunut menemään henkilökohtaisuuksiin, vaan ihan olen kertonut että nämä ovat meidän perheen sääntöjä/minun rajojani, ja toivomme näitä noudatettavan. No anoppini on teeskennellyt ettei kuule, siis olen puhunut jostain ja hän on vain ollut hiljaa ja poistunut toiseen huoneeseen/vaihtanut puheenaihetta. Tämän jälkeen käytös on ollut jopa kuukausia todella passiivis-aggressiivista. Uskon sen tosin johtuvan siitäkin, että on aikansa lapsi. Ei ole tottunut avoimeen keskusteluun.

Olisihan se ihanaa olla sillä tavalla väleissä, ettei minun rajojani kokoajan rikottaisi. Pahimmillaan anoppi kohtelee kyläillessään minua kuin ilmaa, eli käyttäytyy kuin en olisi paikalla. Lapsillekin puhuu niin kuin he eivät juuri juttelisi minulle, vaikka kävisivät minun kanssani keskustelua sillä hetkellä. Vaikea selittää tarkemmin, mutta kurjalta tuntuu

On eräs sukulainen. Ymmärtämättömyys ongelmiin vaikuttaa kieliongelmat (osaa hyvin vain omaa äidinkieltään) ja kulttuuriongelmat. On elänyt niin erilaisessa maassa ja ympäristössä että hän näyttäytyy minulle valitettavasti todella yksinkertaiselta ja tyhmältä. Valitettavasti kieliongelmien takia on ollut vaikea "nostaa kissa pöydälle" ja puhua asiat halki.