Ystävyydestä ja ystävistä

Voi löytää. Mutta voi olla myös, ettei löydä. Voisitko hakea ystävyyttä parisuhteesta, onko sinulla perhettä? Ettei tarvitsisi ihan yksinkään olla.

Miksei, mut lapsuudenkavereita ei kukaan korvaa.

Minä olen miettinyt samaa. Pari ystävää minulla on, mutta toinen asuu kaukana ja toinen on niin erakoitunut, ettei tahdo juuri koskaan lähteä mihinkään tai nähdä. Olen vasta vähän yli parikymppinen ja kaipaan todella ystäviä ja juttuseuraa. :/

Vierailija kirjoitti:

Voi löytää. Mutta voi olla myös, ettei löydä. Voisitko hakea ystävyyttä parisuhteesta, onko sinulla perhettä? Ettei tarvitsisi ihan yksinkään olla.

Perhe on mutta ei se korvaa ystäviä. Lapsuudessa ystäviä ei ollut lainkaan. Kavereita on löytynyt aikuisena mutta heillä on niitä lapsuudenystäviä, joten olen se kakkosvaihtoehto.

En syytä missään nimessä kavereitani, sillä ymmärrän täysin, että toiset ystävänsä ovat heille läheisempiä. Välillä vaan olo on niin kovin yksinäinen.

Onko väärin, että väkisinkin tulee sellainen olo, että ei ole tarpeeksi hyvä? Että ei kelpaa omana itsenään?

Vierailija kirjoitti:

Onko väärin, että väkisinkin tulee sellainen olo, että ei ole tarpeeksi hyvä? Että ei kelpaa omana itsenään?

Ei ole. En kuitenkaan usko, että sinussa on vikaa. Aikuisiällä on vain hankalampaa ystävystyä. Itse en oikein tiedä missä ystävyyssuhteita voisi lähteä luomaan, tai missä tutustua ihmisiin... Olen siis tuo kuka kirjoitti kolmannen viestin.

Mistä päin olet ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko väärin, että väkisinkin tulee sellainen olo, että ei ole tarpeeksi hyvä? Että ei kelpaa omana itsenään?

Ei ole. En kuitenkaan usko, että sinussa on vikaa. Aikuisiällä on vain hankalampaa ystävystyä. Itse en oikein tiedä missä ystävyyssuhteita voisi lähteä luomaan, tai missä tutustua ihmisiin... Olen siis tuo kuka kirjoitti kolmannen viestin.

Mistä päin olet ap?

Pk-seudulta. Sinä?

Sama ongelma, olen aina ollut jotenkin ulkopuolinen koulussa, korkeakoulussa, töissä... On minulla joo muutama kaveri, joille olen juuri tällainen "varakaveri" kun ei ole muutakaan menoa, mutta kaipaisin ns. oikeaa ystävää.

Minuakin kiinnostaisi tietää, ovatko ihmiset aikuisena löytäneet vielä sydänystäviä, ja mistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksei, mut lapsuudenkavereita ei kukaan korvaa.

Höpö höpö. Minun ja monen muun ystäväni antoisimmat ystävyyssuhteet ovat nimenomaan aikuisiällä solmittuja. Monella meistä on ollut se kokemus, että lapsuudenystävien kanssa kasvaa helposti niin erilleen, että ystävyys muuttuu ikään kuin velvollisuudeksi. Tyyliin "ei meillä oikeastaan ole enää mitään yhteistä mutta kun ollaan oltu 25 vuotta ystäviä". Lisäksi oma kokemukseni on, että lapsuus- ja kouluaikojen ystävien kanssa ryhmädynamiikka tuppaa jämähtämään eikä moni osaa suhtautua ystävän muuttumiseen kamalan kypsästi. Jos esim. minä olen kouluaikoina ollut hiljainen ja nyt spontaani ja ulospäinsuuntautunut, niin vanhat kaverit ovat silti helposti tunkemassa minua siihen hissukkarooliin.

Tottakai voi löytää. Voi löytää jopa parempia kuin ne lapsuudenystävät. Ne kun on monesti tullut valittua vähän olosuhteiden pakosta, ketä nyt omalla luokalla sattui olemaan tai naapurissa asumaan ja aikuisena huomaakin ettei enää olekaan juuri mitään yhteistä.  Jos huomaat että jonkun kanssa kemiat toimii tai joku on selkeästi kiinnostunut juttelemaan just sulle, on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ym. niin tartu tilaisuuteen.  Juttele takaisin, lähde kahville tai jonnekin mitä toinen ehdottaa, pyydä itse toista kahville ym. Siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi löytää. Voi löytää jopa parempia kuin ne lapsuudenystävät. Ne kun on monesti tullut valittua vähän olosuhteiden pakosta, ketä nyt omalla luokalla sattui olemaan tai naapurissa asumaan ja aikuisena huomaakin ettei enää olekaan juuri mitään yhteistä.  Jos huomaat että jonkun kanssa kemiat toimii tai joku on selkeästi kiinnostunut juttelemaan just sulle, on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ym. niin tartu tilaisuuteen.  Juttele takaisin, lähde kahville tai jonnekin mitä toinen ehdottaa, pyydä itse toista kahville ym. Siitä se lähtee.

Ongelmana on tuttavallisten välien syventyminen. Syystä tai toisesta en pääse siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi löytää. Voi löytää jopa parempia kuin ne lapsuudenystävät. Ne kun on monesti tullut valittua vähän olosuhteiden pakosta, ketä nyt omalla luokalla sattui olemaan tai naapurissa asumaan ja aikuisena huomaakin ettei enää olekaan juuri mitään yhteistä.  Jos huomaat että jonkun kanssa kemiat toimii tai joku on selkeästi kiinnostunut juttelemaan just sulle, on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ym. niin tartu tilaisuuteen.  Juttele takaisin, lähde kahville tai jonnekin mitä toinen ehdottaa, pyydä itse toista kahville ym. Siitä se lähtee.

Ongelmana on tuttavallisten välien syventyminen. Syystä tai toisesta en pääse siitä eteenpäin.

Hmm...oletko kiinnostunut toisen asioista? Osaatko kuunnella toista etkä puhu vain omista asioistasi? Et kai avaudu aluksi liikaa omista hyvin henkilökohtaista asioistasi ja tee toisen oloa kiusaantuneeksi? Osaat kai silti luottaa toiseen etkä ole myöskään ihminen, joka ei uskalla kertoa itsestään yhtään mitään?

Joskus luin jostain että sydänystävyys vaatii aina pienen ihastumisen. Se pohjalta jaksaa olla oikeasti kiinnostunut toisesta ja tämän asioista ja viihtyy aidosti tämän seurassa. Sen ansiosta ystävyys pääsee syvenemään ja toinen on aidosti tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi löytää. Voi löytää jopa parempia kuin ne lapsuudenystävät. Ne kun on monesti tullut valittua vähän olosuhteiden pakosta, ketä nyt omalla luokalla sattui olemaan tai naapurissa asumaan ja aikuisena huomaakin ettei enää olekaan juuri mitään yhteistä.  Jos huomaat että jonkun kanssa kemiat toimii tai joku on selkeästi kiinnostunut juttelemaan just sulle, on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ym. niin tartu tilaisuuteen.  Juttele takaisin, lähde kahville tai jonnekin mitä toinen ehdottaa, pyydä itse toista kahville ym. Siitä se lähtee.

Ongelmana on tuttavallisten välien syventyminen. Syystä tai toisesta en pääse siitä eteenpäin.

Hmm...oletko kiinnostunut toisen asioista? Osaatko kuunnella toista etkä puhu vain omista asioistasi? Et kai avaudu aluksi liikaa omista hyvin henkilökohtaista asioistasi ja tee toisen oloa kiusaantuneeksi? Osaat kai silti luottaa toiseen etkä ole myöskään ihminen, joka ei uskalla kertoa itsestään yhtään mitään?

Saatan kertoa asioistani turhan helposti kyllä. Kuuntelen ja olen kiinnostunut toisten asioista.

Jos olet lapseton, niin sinun kannattaa yrittää ystävystyä vain lapsettomien kanssa. Mammat viihtyy ja ystävystyy vain mammojen kanssa. Heillä on oma kerhonsa jossa puhutaan vain äitijuttuja ja haukutaan lapsettomia.