Lue keskustelun säännöt.
Nelivuotiaan yösirkus, mikä ihme avuksi?!
18.05.2008 |
Nelivuotias kuopuksemme on ollut ihan aina huono nukkumaan. Ensimmäinen vuosi oli yhtä heräilyä koko perheelle, ensimmäisen kokonaisen yönsä nukkui ehkä n. kaksivuotiaana, ja nyt nelivuotiaana on varmaan sormilla laskettavissa kerrat, jotka olisi nukkunut omassa sängyssään aamuun asti. Hän nukkuu aina levottomasti, heräilee yöllä, pyörii ja potkii ja näkee unia. Hän muutti omaan huoneeseensa nukkumaan n. vuosi sitten, rellu kolmevuotiaana, ihan omasta aloitteestaan ja miehen kanssa jo iloitsimme että yes, yes, vihdoinkin helpottaa. Mutta ei. Hän tulee edelleen joka_ainoa_yö meidän huoneeseemme ja sänkyymme joka ainoa yö, yleensä niin hiljaa etten edes välttämättä herää, aamulla huomaan vaan että poika on vieressäni. Sinänsä ok, emme ole halunneet kieltää tulemastakaan vuoteeseemme jos on uniinsa herännyt, koska aina kuitenkin illalla on halunnut omaan sänkyynsä mennyt nukkumaan.
Ongelma on nyt se, että viime viikkoina on alkanut joka ainoa ilta toistuva itku ja parku, ettei halua mennä omaan huoneeseensa nukkumaan. Että hän ei halua enää omaa huonetta ja omaa sänkyä lainkaan vaan haluaa nukkua meidän kanssamme. Mitään järkevää syytä tähän ei ole, mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut, asiat niin kotona kuin päiväkodissakin ihan ok. Samalla hän on alkanut pissailemaan housuihinsa ja muutaman kerran viime viikkoina on joka kakannut housunsa.
Alkaa olemaan hyvät neuvot tarpeen nyt. Poika on aivan terve, kaikki allergiatestit ym. otettu aikoinaan kun tutkittiin syitä levottomaan, katkonaiseen uneen, mutta kaikki on aivan normaalia. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Tosi tiukka ja ankara linja, vai mitä? Mikään suostuttelu, juttelu ja palkitseminen ei toimi, kokeiltu on.
Kommentit (4)
Jollei teitä haittaa, että lapsi nukkuu vieressänne niin miksi ette antaisi nukkua? Ei ne lapset vieressä aikuisikään asti nuku! Meillä nukkui meidän makkarissa parhaillaan kaikki kolme lasta... väliin en ota, mutta kaikilla omat sängyt, joissa nukkuivat. Nyt kaksi vanhempaa nukkuvat jo omissa huoneissa ja kuopus 9kk nukkuu vielä meidän kanssamme. Antakaa toki nukkua teidän kanssanne jos niin on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahinta mitö voitte tehdä, on pakottaa lapsi omaan huoneeseen tässä vaiheessa. Me ratkaistiin ongelma niin, että siirsimme oman sängyn patjan huoneeseemme lattialle sängyn viereen, selitimme, että vieressä et mahdu nukkumaan ja jos haluat olla samassa huoneessa, niin lattialla patjalla. Viikon tai kaksi nukkui siinä kunnes kyllästyi ja halus takas omaan huoneeseen. Kannattaa myös kysyä onko jotain omassa huoneessa hassusti ja muuttaa huonetta "kivemmaksi". Miellä myös nukuttiin pikku valo päällä aika pitkään...
Vähän valoa pojan huoneessa on ollut aina, ja iltoihin aina hänen kanssaan kuulunut ihan reilu "nukutus", vaikka tällä palstalla sitä aina kritisoidaankin. Eli nukkumaanmeno on tehty niin kivaksi ja "turvalliseksi" kuin mahdollista, koska se nyt kertakaikkiaan on tehnyt nukahtamisen helpommaksi ja illat rauhallisemmiksi koko perheelle. Eli luetaan satua tai kuunnellaan satucd'tä yhdessä sängyssä loikoillen, ja kun jompikumpi meistä on paikalla huoneessa omaa kirjaa lukien tms. niin kauan että poika nukahtaa (yleensä tosi nopeasti näin, 5-10 min)
Meillä on aika iso parisänky, 180 cm leveä joten periaatteessa hyvin siihen mahtuu kolmekin, ja tosiaan usein en edes herää kun poika kömpii viereeni, joten patja huoneessa tuntuu jotenkin vaikealta perustella :-) Lisäksi en välttämättä haluaisi ihan sen takia ottaa meidän huoneeseen nukkumaan, koska on TOSI herkkäuninen. Jos nukkuu meidän huoneessa ja itse tulen 2-3 h:n päästä nukkumaan niin pienikin kolahdus tai syttyvä valo heräättää hänet. Hän on muuten jossain määrin aistiyliherkkä, eli ehkä siinä selitys.
No, kai tämä taas ohi menee joskus, tuskin enää rippikouluiässä vieressä nukkuu, vaikka välillä kyllä hermostuttaa. ap
Paitsi menee kyllä nukkumaan omaan sänkyynsä eikä ole noita pissaus-ja kakkausjuttuja tehnyt, mutta yöt levottomia. Meillä on yölamppu käytössä, ilman sitä ei nukkuisi senkään vertaa omassa huoneessaan. Pelkää kuulemma hirviöitä.
Hän ei tule itse viereen, vaan ikäänkuin kiukuttelee yöllä ja saa näin äidin luokseen. Joskus olemme miehen kanssa puhuneet, että jos asuisimme omakotitalossa, saisi kiukutella siellä ihan rauhassa. Mutta nyt on ajateltava naapureita ja käytävä poika hakemassa viereen. Välillä ei haluaisi tulla viereen, mutta äidin pitäisi olla sängyn vierellä...
Ajattelemme, että eiköhän hän joskus opi nukkumaan sängyssään ja annamme nyt nukkua meidän sängyssämme.
Minusta tuntuu, ettei ainakaan ns. kova ja ankara linja tehoa, ei ainakaan meillä tehonnut. Siinä vaan menee kaikkien hermot.
Jaksamista!