rv 29 ja alan seota miehen kanssa
Olemme seurustelleet ja asuneet yhdessä todella tiiviisti kohta 4 vuotta. Mies on jatkuvasti, aina viestittänyt kuinka perhe ja ikioma koti kanssani olisivat parasta mitä hän voi kuvitella. Hänellä on ennen tapaamistamme alkunsa saanut lapsi jo olemassa, jota ei ole suostunut tapaamaan kertaakaan. Lapsen äiti on ollut minuun yhteyksissä ja vakavia ongelmia näyttäisi olevan. Luulee voivansa manipuloida jopa minua, täysin vierasta ihmistä, viestitse. Ja tapaus oli klassinen "kyllä mulla on pillerit" vaikka vakaa tarkoitus oli saada ittensä paksuksi. Tämä ilmenee hänen lukuisissa viesteissään mustaa valkoisella. Mies oli pyytänyt aborttia ja ilmoittanut jo ennen alkukolmanneksen loppua että ei ala isäksi, ei tämän naisen lapselle. Eli vikaa on molemmissa.
Mutta nyt minä olen raskaana ja viimeisiä pian viedään. Lapsi on ollut juhlittu ja rakastettu alusta asti, mies puhuu vatsalle ja on yrittänyt parhaansa huolehtia minusta tavallistakin paremmin. Sanoi (lievässä humalassa) vähän aikaa sitten että voidaan hyvin jättää isyydentunnustus yms tekemättä ja mennä naimisiin* maistraatissa nyt ja juhlia myöhemmin kun lapsi on kasvanut. (*toki avioehdon kanssa jota itse ehdotin - hänellä on enemmän omaisuutta kuin minulla)
Otin asian varovasti esille pari iltaa sitten ja mies kivahti ärsyyntyneenä että luulenko todella hänen ryntäävän tässä naimisiinkin kaiken muun lisäksi. Ehkä myöhemmin, mutisi. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Hän EI halua naimisiin kanssani. Puhuimme eilen, hänen mielestään "voihan sitä olla muutenkin". Eli sitoutan itseni ja lapseni yhteishuoltajuuteen hänen kanssaan kun hän ei halua sitoutua? Apua? Mitä vaihtoehtoja minulla on? Luulin löytäneeni parhaan miehen koskaan. En ole voinut nukkua, odotan että mies lähtee töihin ja oven sulkeuduttua itken, kunnes en saa happea.
Voinko olla avoliitossa totaaliyh vaikka asuisin yhdessä lapsen tunnustetun isän kanssa?
Kommentit (70)
Huoltajuus sovitaan erikseen, isyydentunnustuksesta riippumatta.
Ukko kirmaa auringonlaskua kohti heti kohta muksu on putkahtanut ulos. Valmistaudu yksinhuoltajuuteen ap.
Sellasii ne miehet on ja naisetkin, uskovat mitä tahansa satuja.
Entä jos puhuisit miehen kanssa, että mistä nyt tuulee kun aikaisemmat puheet ja teot on olleet ihan muuta. Ja saat olla vihainen että hän on johtanut sua harhaan.
Äijä tekee jo lähtöä. Ala valmistautumaan yksioloon. Tai siis yksinäisyyteen lapsen kanssa.
Voimia ja jaksamista. Todella raskaat vuodet on tulossa. Jos isä ei halua olla tämänkään lapsen kanssa tekemisissä, olet 24/7 kiinni lapsessa. Ja lapsi sinussa. Tämähän on myös vahingollista lapselle.
Provohan tämä,vaikka tällaistakin tapahtuu. Aina kannattaisi muistaa että jos ei isä ole isänä olemassa oleville lapsilleen,tuskin on sitä tulevillekaan. Isyydentunnustus tehdään automaattisesti jos ette ole avioliitossa.
Uskomatonta. Mistä te löydätte näitä surkeita miehiänne? Ai niin, tämä on nykyaikaa ja ihan normaalia. Eipä käy kateeksi.
Nämä teidän kommentit vetää hiljaiseksi ja tuntuu että pahin pelkoni on käynyt toteen. Minulla on muuttunut ajatukset kohtuvauvaa kohtaan jo nyt, en kestä ajatusta yh:na numero kaksi jolla on tälle miehelle äpärä numero kaksi. Tunnen olevani harhaanjohdettu. En tiedä mitä tehdä, olen tehnyt ison virheen. Ja voi kuin toivoisinkin että tämä on provo.
ap
Siis, miten sinisilmäinen täytyy olla uskoessaan että aiemman lapsena täydellisesti hylännyt isä olisi seuraavan kanssa jotenkin erinomaisen vastuuntuntoinen?
Oliko se dr. Phil joka sanoi että ihmisen tulevaa käytöstä ennustaa parhaiten se, miten on menneisyydessäänkin käyttäytynyt. Soveltuu hyvin tähänkin tilanteeseen.
Hänellä on ennen tapaamistamme alkunsa saanut lapsi jo olemassa, jota ei ole suostunut tapaamaan kertaakaan... lopetin lukemisen jo tähän kohtaan. Ei tuollaisten miesten kanssa pitäisi kenenkään tehdä lapsia ja sitten uhriutua!
"Luulin löytäneeni parhaan miehen koskaan. "
Miehellä on leikki-ikäinen lapsi jossain jota ei ole koskaan tavannut eikä aiokaan tavata ja tuollaisesta sontakasasta sanot noin?
hjälp kirjoitti:
Nämä teidän kommentit vetää hiljaiseksi ja tuntuu että pahin pelkoni on käynyt toteen. Minulla on muuttunut ajatukset kohtuvauvaa kohtaan jo nyt, en kestä ajatusta yh:na numero kaksi jolla on tälle miehelle äpärä numero kaksi. Tunnen olevani harhaanjohdettu. En tiedä mitä tehdä, olen tehnyt ison virheen. Ja voi kuin toivoisinkin että tämä on provo.
ap
Kyllä se siitä. Pahemminkin voisi olla, hyvä että totuus tuli ilmi nyt, kuin vasta lapsen synnyttyä. Keskity vauvaan ja tulevaan äitiyteen ja anna äijän mennä menojaan.
Tiedä vaikka olisi jo uusi suhde vireillä. Ja kohta sinä olet se yh-eksä joka soittelee perään.
No jospa saisit vaikka vertaistukea siitä lapsesi sisaruspuolen äidistä...
hjälp kirjoitti:
Nämä teidän kommentit vetää hiljaiseksi ja tuntuu että pahin pelkoni on käynyt toteen. Minulla on muuttunut ajatukset kohtuvauvaa kohtaan jo nyt, en kestä ajatusta yh:na numero kaksi jolla on tälle miehelle äpärä numero kaksi. Tunnen olevani harhaanjohdettu. En tiedä mitä tehdä, olen tehnyt ison virheen. Ja voi kuin toivoisinkin että tämä on provo.
ap
Sinua ei ole mitenkään johdettu harhaa. Sinulla on on ollut ikaikki elävä oppimateriaali, mutta olet sen silkaan omaa tyhmyyttäsi sen ohittanut. Otat nyt vastuuta omista valinnoista, päätöksistä ja arvioista oman elämäsi suhteen ja lopetat sen itsesi viattoman lapsen tasolle typistämisen.
Olen aiemmin järkeillyt niin että mies ei ole halunnut eikä kyennyt nähdä lastaan siksi, että hänen äitinsä on ihan oikea mt-tapaus jota hoidettukin paljon. Myönsi itse miehelleni (tai tulevalle ex-miehelleni) että teki lapsen saadakseen miehestä täyden kontrollin. Tämä varmasti saanut miehen pakenemistilaan.
Miehen tuttavat ja ystävät ovat sanoneet minulle jo reilu vuosi sitten että kyseinen mies ei ole koskaan ollut sellainen, kuin minun kanssani ja nähtävästi oikeasti rakastaa. Tunnen itseni aivan idiootiksi.
Mitä voin vaatia, mitä ihmettä voin tehdä ?
ap
Mies ei halua naimisiin ja elämäsi romahti?!
Pakkohan sitä isyyttä ei oo tunnustaa( ellei mies vaadi) tai sun suostua yhteishuoltajuuteen. Siitä saat kieltäytyä & miehellä ei oo kauheen hyviä perusteita sitä saada edes oikeusteitse, kun on toi esikoisen kuvio tommonen.
Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemmin järkeillyt niin että mies ei ole halunnut eikä kyennyt nähdä lastaan siksi, että hänen äitinsä on ihan oikea mt-tapaus jota hoidettukin paljon. Myönsi itse miehelleni (tai tulevalle ex-miehelleni) että teki lapsen saadakseen miehestä täyden kontrollin. Tämä varmasti saanut miehen pakenemistilaan.
Miehen tuttavat ja ystävät ovat sanoneet minulle jo reilu vuosi sitten että kyseinen mies ei ole koskaan ollut sellainen, kuin minun kanssani ja nähtävästi oikeasti rakastaa. Tunnen itseni aivan idiootiksi.
Mitä voin vaatia, mitä ihmettä voin tehdä ?
ap
Hmm no eikö ole mahdollista että mies vaan pelästyi, että sinäkin teit sen vauvan vain kontrolloidaksesi häntä. Voitko puhua vilpittömästi miehelle, että olet hämilläsi ja surullinen tästä käänteestä, etkä tiedä mitä ajatella.
Eipä sulla oikeen oo mitään vaihtoehtoja, kannattaa varautua jo siihen että jossain välissä tulee vuoroviikot/lapsivapaat viikonloput tai jäät ihan yksin lapsen kanssa.
Paska tilanne mutta sille ei mitään voi :(