Lue keskustelun säännöt.
Haikailetteko menneitä?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä oli parasta ku tuli himaan, niin joku kaveri oli käynyt ja jättänyt lapun, että nähään porukalla klo x, paikassa x. Tulee x, x, ja x.
Ei ollu köyhillä opiskelijoilla edes seinäpuhelimeen varaa. Kännyjä ei vielä ollu.
Sillon oli oikeasti tärkeää kokoontua nähdä ystäviä. Nyt tsipit ja tsäpit laulaa, viesteinä tietenki. Nähään joskus ja matkalta snäpätään, että emmä ny tuukkaan jne.
Paras oli yhen 14v sukulaispennun kommentti ku kysyin, että onko sulla paljon kavereita? "No tommonen 150". Oho! Mitäs te teette yhdessä? "Hö, Miten niin tehään!!?"
Henkilöhistorian vai ihmiskunnan historian tasolla? Vai kansakunnan ja kulttuurin historian tasolla?
Vastaukseni kaikkiin on kieltävä.
Niin paljon kaikkea raskasta olen elänyt läpi omassa menneisyydessäni, etten jaksaisi enää sitä samaa uudestaan (ja mitään muuta menneisyyttähän ei ole kuin se, mitä on tapahtunut).
Ihmiskunnan ja yhteiskunnan tasolla joka ajassa on ollut paljon pielessä ihmiskunnan langenneisuuden takia, eri tavoin vain eri aikakausina, että tavallaan ihan turha haikailla menneisyyttä silläkään tasolla. Jos asiat olivat hiukan paremmin menneisyydessä kaiken kaikkiaan, ne eivät kuitenkaan olleet täydellisesti.
Joka läsnäoleva hetki ja tämä päivä on mahdollisuus tehdä joitain hyviä ja oikeita valintoja.
Lähinnä sitä, mitä voisi olla.