12v tyttö jännittää ja on arka uusien ihmisten kanssa

Normaalia murrosikää. Meidän 11v, aiemmin sosiaalinen poika vastaa enää kysyttäessä yleensä "ihan sama". Tuon ahdistuksen olen tulkinnut "noloa kun joutuu vanhempien kanssa menee". Kavereitaan tapailee kyllä, mutta ei nää "nuoret" enää halua aikuisille seuraa pitää😉

Voisko olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jos ei mene ajan kanssa ohi?

Asiasta ei kannata tehdä suurta numeroa, vaan selittää lapselle, että lähes kaikki ihmiset jännittävät uusia asioita. Rauhallinen siedättäminen uusien ihmisten kohdalla auttaa paremmin kuin pakottaminen ja ns. karaisu, eli lapsen työntäminen vaikeisiin tilanteisiin periaatteella ui tai huku. Pienistä onnistumisen kokemuksista lapsi saa itsevarmuutta ja oppii, että hän pärjää kyllä.

Jännittäminen on luonnollista.

Nuorilla on myös paineita ja halu kuulua muiden joukkoon.

Kannusta.

Kerro että hän on hyvä juuri sellaisena kuin hän on.

Kaikki eivät ole yhtä rohkeita.

Pienellä lapsella ei ole "järkeä" varoa eri asioita, ja heitä ei pelota siksi, on hyväksi että tämä arkuus on tullut. Harva aikuinen haluaa edes keinua kun pää menee pyörälle😁

Kaverit hyväksyy nuoren vaikka hän ei uskaltaisi yhtä hurjiin laitteisiin huvipuistossa.

Voi herranen aika, äkkiä tytölle lääkkeet ennen kuin elämä on pilalla.. siis ihan normaalia. Nyt on sun aikasi kertoa, että kaikkia jännittää joskus ja keksiä tapoja helpottaa jännitystä.

Mielestäni tuo on ihan normaalia murrosikäisen jännittämistä. Ei kannata tehdä asiasta numeroa, muuten asiasta tulee ongelma. Jännittäminen helpottuu ajan kuluessa.

Meillä vähän vastaavaa ja myös 12v tyttö. Jännittää tilanteita. On luultavasti normaalia murrosikää.

Meillä myös 12 vuotias tyttö ja kuvauksesi sopii myös häneen. Omien kavereidensa kanssa on todela räiskyvä ja iloinen, mutta kun pitää mennä vieraaseen porukkaan niin voi olla, että jättää menemättä kun niin jännittää.

Ei myöskään halua harrastusporukan kanssa yöreissulle, ettei vain vahingossa joudu oudompien tyttöjen kanssa samaan huoneeseen kun kokee ettei osaa jutella normaalisti vieraiden kanssa. Toivottavasti menee ohi, että olisi jatkossa helpompaa.

Kuuluu ikään, mutta kannustusta vaatii!

Ihan hyvä että osaa olla varautunut, ihmisiin ei ole luottamista . 

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu ikään, mutta kannustusta vaatii!

Rakastakaa ja tukekaa varhaisteinejänne kaikin mahdollisin tavoin, niin hänestä kasvaa terve ja hyvällä itsetunnolla varustettu elämässään pärjäävä aikuinen.

Onko tytöllä introvertin piirteitä? Eli ei viihdy suurissa joukoissa, huomion keskipisteenä, uusissa yllättävissä tilanteissa jne.

Tunnistan tuon jännittämisen. Olen lapsesta asti ollut ujo ja arka, mutta kuitenkin sosiaalinen. Työ on ihmisten parissa ja viihdyn ammatissani. Ei minusta olisi näpertämään yksin jossakin tutkijakammiossa. Siltikin jännitän edelleen uusia tilanteita ja uusia ihmisiä. Mutta niin kauan kuin oma järki on pelannut, olen yksinkertaisesti pakottanut itseni osallistumaan. Joskus asia tuli puheeksi joidenkin tuttujen kanssa ja he hämmästelivät: "Mutta sinähän olet niin rohkea." Minäkö, jonka sydän läpättää uusissa tilanteissa kuin lampaan saparo! Onhan tuo vaiva iän myötä helpottanut, mutta vieläkään en aina mene kaikenlaisiin kissanristiäisiin mukaan, vaikka kuinka olisi kutsuttu, en varsinkaan, jos en tiedä, keitä muita sinne tulee.