Miten ihmeessä saisin 3-vuotiaan lapsen reippaasti syömään.

-tarpeeksi vähän ruokaa lautaselle, että lapselle ei tule kauhu heti nähdessään valatavan määrän ruokaa lautasella.

-lahjonta. Herkuilla, tarroilla.

-kehuminen, oikein liioiteltu sellainen. " Oho. Söitkö ihan kaiken?"

-tarvittaessa syöttäminen silloin tällöin, vaikka lapsi osaa jo itsekin syödä

-juoma vasta ruuan päälle tai, kun vähän on jo syöty

Siinä artikkeli aiheesta.



Tärkeintä on tosiaan se, ettei tee asiasta numeroa. Ja ettei tarjoa korvaavia välipaloja yms eli ruokarytmi.



Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi - lapsi tietää, milloin on kylläinen.

...eli miten sen saisi syömään enemmän kuin pari haarukallista. On kova syömään, jos esim. kirjan kanssa houkutellaan, ja tarhasas syö hyvin. Mutta jos ei oo muuta " tekemistä" kuin ruoka, livistää hyvin pian pöydästä ja jää nälkäiseksi ja sitten tiedossa on kaksi tuskaista tuntia ennen seuraavaa ruokaa/välipalaa.

Lakkaa kiinnittämästä erityishuomiota hänen syömiseensä.

Lautasen ääreen, muu perhe syö kaikessa rauhassa, lapsi syö sen mitä syö ja jättää loput syömättä mutta istuu pöydässä sen aikaa kuin muutkin eli ainakin vartin. Sitten noustaan pöydästä ja pöytä korjataan. Seuraavan kerran ruokaa saa kun on seuraava ruoka-aika. Ja ruokaa välipalat mukaan lukien on tarjolla vain 5 kertaa päivässä.



Paljon vähemmällä stressillä pääset. Syömishäiriöitä vaan saat aikaiseksi jos menee valtataisteluksi tuo touhu.



Kasvukäyrän taittumisesta kyllä näkee, saako lapsi riittävästi ruokaa. Ruokahalu vaihtelee iän mukaan ja eri lapsilla on erilainen tarve. Allergiset tai muuten sairaat on sitten asia erikseen.

Se on tehokas keino. Laitat lautaselle tosi pienen annoksen lapsen lempiruokaa, ja sitten kehut hämmästellen, että sinähän syöt jo yhtä nopeasti kuin isä(jos on poika) tai aikuiset/pappa tms. Muista kertoa isällekin tämän töistä tultua, miten nopeasti 3-v. osaa jo syödä. Ei haittaa vaikka liioittelet, lapset rakastavat kehumista.

Tosiaan pitäs lakata stressaamasta tuon syönnin kanssa, kun poika on normaalipainoinen eikä mitään sairauksia/allergioita ole. Nyt tämä äiti lupaa kehua ja kannustaa syömisessä ja olla stressitön :)

" Lupaan olla stressaamatta!" Paskat..



Millaset sun omat muistot on syömisestä omasta lapsuudesta? Entä mitä haluat että lapsesi saa muistoksi omistaan?



Itse olen istunut kylmän lautasen kanssa kunnes se on tyhjä. Samaa en tee oman lapseni kanssa!



Vanhemman tehtävä on valita mitä syödään. Lapsi sen määrän. Joskus riittää pelkkä maistaminen, ei maailma siihen kaadu!

Mutta kaatuu jos huudat lapselle.



Omaa käytöstä voi muuttaa helpommin. MISSÄ olet kun lapsesi syö? Sanot " kun et ole paikalla..." Miksi et ole? Nukutatko samalla tavalla? Ettet ole PAIKALLA? Miltä ajattelet lapsesi tuntevan: Laitat ruuan. Lapsi tulee syömään, lähdet pois eikä lapsi syö NOPEESTI vaan vetkuttelee. Samaa voidaan sanoa nukuttamisesta: Laitat lapsen univalmiiksi, sänkyyn, lähdet pois ja ihmettelet miksi lapsi ei syö vaan sun tarttee mennä huutaan lapselle??



Sitten jos sää ajattelet asiaa lapsen kannalta. Äiti sanoo: " syömään!" . Lapsi tulee ja äiti menee. Fiksu lapsi hoksaa että äidin saa paikalle sillä että vetkuttelee.



Kannattaa miettiä omia puuhiaan: syö kun lapsi syö. Voitte puhua samaan aikaan (lapsi saa huomiotasi NYT eikä sängyssään), annat lapselle mallin kuinka syödään. Mitä pahaa siinä on että puhutaan kun syödään? Jos lapsi samalla lappaa kitusiinsa ruokaa niin asia on hyvä. Jos ei syö niin lapselta voi kysyä eikö ole nälkä. Ja mennä jutteleen lapsen kanssa vaikka olkkariin. Vai mitä tapahtuu kun on syöty? Arvaan: Lapsi menee olkkariin yksin, sinä siivoat ja menet tekeen omia hommia. ?



Kokkina voin sanoa ettei ruokaa pidä syödä nopeasti. Ja jos kyseessä on pieni syöjä niin ruokailu ei todellakaan ole mikään 10 minuutin pikalaji!

Vierailija:

mutta samanlainen tapaus löytyy täältäkin

Kaikki ruoka on " kamalan pahaa" vaikka se edellisellä viikolla olisi ollut lempiruokaa ja päin vastoin.

ja illalla koko perhe. Ja kun olen syönyt istun tovin lapsen seurana ja sitten saatan olla keittiössä samassa huoneessa lapsen kanssa (tiskaamassa tms.) En siis lähde mihinkään kauas pois näkyvistä. Enkä minä pakota lasta joka päivä istumaan kylmän lautasen edessä ja syömään kaikkea, vaan tätä on vaan kokeiltu pari kertaa että auttaako. Ja ei auta, se nähtiin, joten ei tässä auta muu kuin yrittää kannustaa ja olla stressitön, sanopa sinä mitä haluat...

ap

Saatan sanoa kerran pari, että jos ei syöminen ala onnistua, vien ruuan pois ja jos on nälkä syö reippaasti.

Sitten myös vien sen ruuan pois eli pitää toteuttaa uhkauksensa. Tuokin on tietynlaista valtapeliä lapsen taholta. Eikä se lapsi nälkään kuole, jos jää joku ruoka syömättä, tietää seuraavalla kerralla.

mutta samanlainen tapaus löytyy täältäkin

Aamupala, lounas, päivällinen, iltapala.



Jos välipalaa, se on sitten luumu tms... hedelmä

Lapsella ei ole nälkä, jos mussuttaa koko ajan jotain



RUOKARYTMI!

Mikä robotti sä kuvittelet lapsen olevan. Aiheutat syömishäiriöitä ja ruokahaluttomuutta tekemällä ruokailukokemuksesta painostettua helvettiä. Lopeta!



Mitä jos kannustaisit ja lahjoisit. Esim. jos syö reippaasti saa pikkurillin pään kokoisen keksin tai pikku suklaan? Tai leikitte 15 min tai saa tarran ja 10 tarrasta saa jonkun kivan pikku lelun. Loputon painostus aiheuttaa mielenterveysongelmia.



Lapsi osaa itse säädellä kylläisyyttään, jos pakotat lapsen syömään, säätelykeskus menee rikki - ja kohta sulla on ylipainoinen tunnesyöppö käsissäsi, joka ei osaa yhtään säädellä ruuan määrää!

Sillon lapsi vaan tyytyväisenä poistuu pöydästä pois. On laitettu piirretyt tauolle tai yritetty palkita reipas syöminen jollain kivalla, mutta kun ei auta. Ei enää keksi mitään järkeviä tapoja, vaan pinna meinaa palaa... Kiitos asiallisista vastauksista. Lisää neuvoja, joohan?

Tosiaan sitä palkitsemista on yritetty myös. Viime aikoina se on tosiaan mennyt enemmän sinne nalkutuksen puolelle, kun ei enää tiedä mitä tekis. Keksit, pullat ym. on pannassa. Pitää vissiin vaan yrittää sitä palkitsemista ja " lempeyttä" , jos se tuottaisi tulosta jossain vaiheessa...

ap

Aina kun se on meillä, me istutaan tunti ruokapöydässä, se syö välillä ja sitten me jutellaan. Omani syö 5 min ja häippäsee. Minusta jutteleminen ja hitaasti syöminen on ihan ok kun ei ole kiirettä. Sen äiti kyllä pakottaa syömään lautasen tyhjäksi. Se on typerää, koska kylläisyyden säätelyjärjestelmän pitäisi toimia hyvin mahdollisimman pitkään...