Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia elämään ilman ystäviä?
ystävätön
28.10.2017 |
Olen sairastanut masennusta vuoden. Käyn terapiassa, lääkitystä harkitaan.
Minulla on aina ennen tätä ollut ystäviä joille voi avautua ja jakaa elämäni heidän kanssaan. Tyttöjeniltoja, avautumista, seuraa kahville jne. Nyt yksi kerrallaan ovat tippuneet pois, koska ymmärrettävästi masentuneen tukemainen on vaikeaa ja kuulemma liian kuormittavaa.
En näe mahdollisuutta hankkia uusia ystäviä, ainakaan ennen paikkakunnan vaihtumista mihin on vielä ainakin 3 vuotta. Varmaan kohtuu mahdotonta ennen parantumistakaan... Miten opin elämään ilman ystäviä? Ja ennemminkin, miten pärjään masentuneena ilman?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Eihän aikuinen nyt ystäviä tartte niinkään, et tosin sanonu ikääs. Mutta eikös nuo nyt ole muutenkin vähän lapsuusajan juttuja?
Masennuksen osuudesta en osaa sanoa, vaikeaa varmasti jos ei ole kumppaniakaan.
No kyllä minusta ystävät kuuluu minkä tahansa ikäsen elämään. Kysyinkin sitäpaitsi nyt ohjeita miten pärjätä yksin.
Kumppania ei ole, kissa kylläkin. Ja olen korkeakouluopiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen elänyt ilman ystäviä nyt monta vuotta, juurikin mtongelmien johdosta. Miehellä on tiivis kaveriporukka joten sosiaalista kanssakäymistä tulee väkisinkin.
Olen löytänyt internetin ihan uudella tavalla näin yksinäisenä. Se on graalin malja jos tulee olo että haluaa jutella jonkun kanssa.
Muuten harrastan sellaista mikä yksinäisyyteen sopii: lukemista ja päiväkirjaa, pelejä ym. Käsityöt varmaan sopisi kanssa.
Ajatustasolla kun tekee sen työn että olen yksin nyt niin helpottaa.
Voimia sinne.
PItää oppia elämään yksin ja nauttimaan omasta seurasta. Tiedän tämän olevan kliseistä mutta niin se oikeasti on. Jos aloittaa ihmissuhteita silloin, kun pelkää olla yksin ja on ahdistunut yksinolosta niin luultavasti ihmissuhteista tulee epätasapainoisia, kun niihin takertuu kiinni pelätäkseen menettävänsä ne.
Kun ei pelkää yksinoloa niin pystyy terveemmältä pohjalta rakentamaan ihmissuhteitakin.
Tämä nyt ei tietystikään tarkoita että pitäisi olla niin kauan yksin, että nauttii ysinolosta. Ihmisiin voi tutustua mutta samalla tutustua myös itseensä. Teet asioita, joista itse nautit ja pidät.
Vierailija kirjoitti:
PItää oppia elämään yksin ja nauttimaan omasta seurasta. Tiedän tämän olevan kliseistä mutta niin se oikeasti on. Jos aloittaa ihmissuhteita silloin, kun pelkää olla yksin ja on ahdistunut yksinolosta niin luultavasti ihmissuhteista tulee epätasapainoisia, kun niihin takertuu kiinni pelätäkseen menettävänsä ne.
Kun ei pelkää yksinoloa niin pystyy terveemmältä pohjalta rakentamaan ihmissuhteitakin.
Tämä nyt ei tietystikään tarkoita että pitäisi olla niin kauan yksin, että nauttii ysinolosta. Ihmisiin voi tutustua mutta samalla tutustua myös itseensä. Teet asioita, joista itse nautit ja pidät.
Joo, tässä ei nyt ollu kyse tuosta, vaan näistä ihmisistä kaikki olen tuntenut 5-12 vuotta. Ja mulla mt ongelmia vasta nyt viimese vuoden aikana. Mutta juu kyllä, toivottavasti joskus vielä löytyy joku ja ennen sitä pääsis tästä suosta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elänyt ilman ystäviä nyt monta vuotta, juurikin mtongelmien johdosta. Miehellä on tiivis kaveriporukka joten sosiaalista kanssakäymistä tulee väkisinkin.
Olen löytänyt internetin ihan uudella tavalla näin yksinäisenä. Se on graalin malja jos tulee olo että haluaa jutella jonkun kanssa.
Muuten harrastan sellaista mikä yksinäisyyteen sopii: lukemista ja päiväkirjaa, pelejä ym. Käsityöt varmaan sopisi kanssa.
Ajatustasolla kun tekee sen työn että olen yksin nyt niin helpottaa.
Voimia sinne.
Kiitos sulle kommentista, tsemppiä itsellesikin!
Vierailija kirjoitti:
Mikä kaupunki?
Rovaniemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiköjän se ole siinä vaiheessa oma vika jos ystävät on lähteny. Masennus on vaan huomionhakuisten teinien keksimä keino saada sääliä.
Mulla on nettikavereita. Ja teen vain asioita yksin. Siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eiköjän se ole siinä vaiheessa oma vika jos ystävät on lähteny. Masennus on vaan huomionhakuisten teinien keksimä keino saada sääliä.
Harmillista että ajattelet noin. Suosittelen tutustumaan vaktatietoon asiasta. Esim. Terveyskirjaston sivuiltabpääsee jo hyvään alkuun...
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nettikavereita. Ja teen vain asioita yksin. Siihen tottuu.
Toivottavasti tottuu nopsaan. :)
ystävätön kirjoitti:
Olen sairastanut masennusta vuoden. Käyn terapiassa, lääkitystä harkitaan.
Minulla on aina ennen tätä ollut ystäviä joille voi avautua ja jakaa elämäni heidän kanssaan. Tyttöjeniltoja, avautumista, seuraa kahville jne. Nyt yksi kerrallaan ovat tippuneet pois, koska ymmärrettävästi masentuneen tukemainen on vaikeaa ja kuulemma liian kuormittavaa.En näe mahdollisuutta hankkia uusia ystäviä, ainakaan ennen paikkakunnan vaihtumista mihin on vielä ainakin 3 vuotta. Varmaan kohtuu mahdotonta ennen parantumistakaan... Miten opin elämään ilman ystäviä? Ja ennemminkin, miten pärjään masentuneena ilman?
Hanki poikaystävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV korvaa entisen ystäväpiirini. Parempiahan täällä on, ei tarvitse vaihtaa edes pyjamasta pois. Tarjoilu pelaa, kun kaataa pannusta lisää omaan mukiin. Saan paljastaa kaikki asiani, tietysti trollit haukkuvat, mutta ne oppii hyppimään yli. Täällä on paljon enemmän keskusteluja jotka kiinnostavat minua, kun entisessä kaveripiirissäni. Muut halusivat keskustella muiden asioista, minä taas elokuvista, kirjoista jne.
Ja sitten, jos en jaksa vierailla, ei kukaan syyllistä että et ole palstaillut viime aikoina, et ole vastaillut keskusteluketjuihin.
Eihän aikuinen nyt ystäviä tartte niinkään, et tosin sanonu ikääs. Mutta eikös nuo nyt ole muutenkin vähän lapsuusajan juttuja?
Masennuksen osuudesta en osaa sanoa, vaikeaa varmasti jos ei ole kumppaniakaan.