Millainen mies jättää perheensä 15 vuoden jälkeen, vaikka ei ole uutta naista?

Sai tarpeeksi? Jonkinlainen henkinen kriisi?

Vierailija kirjoitti:

Sai tarpeeksi? Jonkinlainen henkinen kriisi?

Sama tuli mieleen. Mitta tuli lopullisesti täyteen.

Huonon vaimon vuoksi pitkään kärsinyt.

Mies joka ei ole onnellinen.

Kai sillä oli syynsä. Oliko hän ollut perheen perustamisessa ja lasten hankkimisessa aloitteellinen tai edes myöntyväinen osapuoli? Vai painostitko?

Voi sitä tietysti mielikin muuttua. Mies voi masentua, voi tulla ikäkriisi tai muuten vaan alkaa miettiä, että ei ole perheessä onnellinen ja haluaa vielä tavoitella jotakin muuta, niin kauan kuin on vielä nuori ja kykenee muuttamaan suuntaa.

JOS tuo oikeasti tuli täytenä yllätyksenä ja mies siihen ei ollut mitenkään ilmaissut olevansa tyytymätön tai haluavansa muutosta, niin ONHAN se aika katalaa ja tikarinpisto puolison selkään. Lapsista nyt puhumattakaan, siinä on heitetty isyys roskiin. Olisin aika vihainen ja katkera.

Mutta isoja kysymyksiä tuossa on auki. Kannattaa pyrkiä selvittämään ne ennen kuin alat vihata ja puuhata avioeroa. Onko edes varmaa se, että mies lähti pysyvästi?

Syitä on varmaan yhtä monia kuin on miehiäkin. - Miehiin kohdistuva perheväkivalta tai puolison väkivallan uhriksi joutuminen lienevät edelleen tabu aiheita. - Ikävää tietysti, että lapset kärsivät, koska ainakin itselläni on vaikeuksia uskoa, että mies lähtisi yhteisestä kodista isompien lasten vuoski. - Pienempien lasten kohdalla, ehkä voisikin lähteä helpommin, mutta painosanalla ehkä, kuten silloin jos mies ei esimerkiksi enää jaksaisi kuunnella koliikki vauvan huutoa yöstä toiseen ja kumppanin kettuilua, että kuinka tekee kaiken väärin ja huonosti kotona ja kuinka ei tuo kotiin tarpeeksi palkkaakkaan, jolla toteuttaa "yhteisiä" haaveita. Mutta tietysti voi häippästä vaan vetääkseen kunnon lärvit ja on nyt sammuneena jossain kaverinsa mökillä, eikä uskalla tulla esiin kertoakseen, että tuli muuten töistä potkut, vaikka jus iloittiin, että saatiin pääkonttori tänne ja tehtiin ennätys tulos ja oltiin varmoja, että saataisiin palkankorotus.

Lopeensa kyllästynyt! Loppuun palanut. Varmaan saanut pennuiltaakin paskaa niskaansa niin että kattonut paremmaks hävitä kokonaan siks aikaa että tilanne vähän rauhottuu kun sanoa tai tehdä jotain peruuttamatonta. Isojen mukuloitten kohalla ton ymmärtää toisin kun pikkulasten.

Vierailija kirjoitti:

Jättää vaan avaimet pöydälle ja häipyy. Ei pidä mitään yhteyttä edes isoihin lapsiin kuukausiin?

Sellainen jolle riitti. Kun saa tarpeekseen, lähtee.Ei siihen uutta kumppania  tarvitse.

Siihen MENNESSÄ ei ollut mitenkään ilmaissut....sori puuttuva olennainen sana.

5

Kunhan juxasin! Kyllä mulla on uus nainen.

T. Mies

Eikö perheen pään pitäisi olla perheessä eikä häipyä siitä :DDDD. Huutonaurua miten epävakaampi ja vähemmän tekevä saa johtajan paikan.

Minä tiedän perheen, jossa mies häippäsi yhtäkkiä ja ilmoitti vasta kuukausien päästä lähteneensä etsimään itseään ja opiskelemana joogavalmentajaksi. Ei, ei ollut väkivaltaista vaimoa tai muutenkaan vika vaimossa, mies vaan halusi elämältään jotain ihan muuta.

Minusta tuo oli ihan uskomattoman itsekäs veto, ainahan sitä voi erota ja muuttaa elämäänsä, mutta EI tuolla lailla, siinä jäi perhe täyteen epätietoisuuteen siitä, oliko isä edes hengissä!

Jos joku nainen tekisi samoin, häntä pidettäisiin mentaalitapauksena ja itsekkäänä. Jostain ihmeen syystä jos mies tekee niin, niin se on heti vaimon vika.

Vierailija kirjoitti:

Taustalla lähes aina toinen nainen vaikka ei ensin myönnä.

Onko näin? Itsellä oli samanlainen tilanne, 15 vuoden jälkeen ilmoitti puskista, että nyt hän lähtee ja jättää mut ja pienet lapset. Puhumalla sain hänet jäämään. Väitti ettei ole toista.

On sillä toinen, ainkin kiikarissa. Piste.

No meillä salasi mielisairautensa. Löytyi sairaalasta jonkun ajan päästä. Siis psykiatriselta osastolta. Oli saanut vainoharhoja, että olen paha vaimo ja lapset hänen kätyreitään, vaikka ennen kaikki sujui hyvin. Ei kuntoutunut koskaan, vaan alkoi elää erakkona toisten nurkissa ja sitä jatkunut jo varmaan 10v. Lapset eivät pidä enää isänään, koska ei ole mitään kontaktia häneen, vaikka yrittivät.

Täällä myös jätetyksi tullut. Vihdoin kun lapset olivat koulu ikäisiksi saatu ja yhteistä aikaakin olisi ollut.. ja liittyi kyllä myös kolmas osapuoli eroon mutta sai ilmeisesti pakit loppujen lopuksi tältä naiselta hotelli yön jälkeen . (NAURATTAA...) Oikein työpaikkaromanssia meinas pukata. Eli millainen mies jättää perheensä: itsekäs, ei osaa puhua ,henkisesti epäkypsä ja oikeastaan ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän perheen, jossa mies häippäsi yhtäkkiä ja ilmoitti vasta kuukausien päästä lähteneensä etsimään itseään ja opiskelemana joogavalmentajaksi. Ei, ei ollut väkivaltaista vaimoa tai muutenkaan vika vaimossa, mies vaan halusi elämältään jotain ihan muuta.

Minusta tuo oli ihan uskomattoman itsekäs veto, ainahan sitä voi erota ja muuttaa elämäänsä, mutta EI tuolla lailla, siinä jäi perhe täyteen epätietoisuuteen siitä, oliko isä edes hengissä!

Jos joku nainen tekisi samoin, häntä pidettäisiin mentaalitapauksena ja itsekkäänä. Jostain ihmeen syystä jos mies tekee niin, niin se on heti vaimon vika.

Tuossa on kyllä enemmän kuin puolet totta. Tuntuu (miehenä), että osa on jo sokissa siitä, että miten huono ja kelvoton nainen ja perheen äiti on, jos avioeron jälkeen lähivanhemmuus uskotaan ensi-sijassa lasten isälle, eikä äidille. Ei riitä perusteluksi, että näin on yhdessä päätetty ja haluttu. Saati, että uskottaisiin, että tällaiseen ratkaisuun voi oikeasti olla erinomaiset perusteet. Kuten nyt vaikka se, että lasten äiti tomii työssä, jossa joutuu usein hyvin paljon matkustamaan ja olemaan siten lasten luota poissa. Mutta kai joku sitten olettaa, että avioeron yhteydessä sitten nainen luopuu samalla urastaan tai kenties taika iskusta saa sen työn, joka mahdollistaa miestä paremmin olemaan lähivanhempi. 

Yksi mahdollisuus on se, että ap on alkanut sanoittaa puolisolle hänen tunteensa ja ajatuksena, ei kuule eikä kuuntele mitä toinen puhuu. Sitten ero tulee "puskista", vaikka toinen on kyllä ihan asiallisesti yrittänyt kertoa. 

t. Juuri 15-vuotisen suhteen ko. syystä päättänyt

Minäkin lähdin ja jätin kun tajusin että yksin on parempi kuin kaksin ja jos kolmas vielä tähän elämään tunkee niin sitten lopetan jo itseni.

Miten niin "vaikka ei ollut edes uutta naista"?

Parempi niin, että osaa etsiä ratkaisuja ja elämäänsä itsekseen eikä johonkin uuteen hoitoon nojaten.