Miksei miehelläni ole mitään käsitystä ajan kulusta, eikä pysty tekemään asialle yhtään mitään?
Ollaan oltu yhdessä jo 18 vuotta ja mies on aina ollut tällainen. Sillä ei ole mitään ajantajua ja saattaa kuvitella ehtivänsä tehdä ihan mitä tahansa tunnissa tai päivässä. Esimerkiksi kokonaisen kylppäriremontin yhtenä vapaapäivänä tai siivoamaan koko kodin ja laittamaan ruokaa 10 hengelle tunnissa (meillä on 200-neliöinen omakotitalo..).
Alan kyllästyä tähän. Etenkin nyt, kun meillä on lapsia ja päivissä pitäisi olla rutiinia. Kahdestaan elellessä pystyin sopeutumaan ja toimimaan niin, ettei miehen onneton ajantaju pilannut elämää. Nyt mies on isyysvapaalla, eikä saa mitään aikaiseksi. Tai no siis minun mittapuuni mukaan silloin kuin pitäisi. Mies esimerkiksi soitti äsken ja kysyi, missä eilisen päivällinen on, kun pitäisi antaa lounasta taaperolle. KELLO ON PUOLI KOLME! Meillä on lounasaika klo 11. Taapero on nyt kuulemma nukahtanut sohvalle, kun ei jaksanutkaan lukea ja mies ajatteli katsoa lounaan valmiiksi tässä välissä. Eli taapero nukahti päiväunille ennen lounasta ja päiväunetkin otetaan nyt ihan milloin sattuu.
Mihinkään ei päästä ajoissa, koska mies saattaa kuvitella ehtivänsä tehdä sata asiaa ennen lähtöä. Kerran lähti uimahalliin tuntia ennen kuin olisi pitänyt lähteä konserttiin. Sanoi uivansa puoli tuntia. No, uimahallille ajaa 20 minuuttia, joten jo pelkästään ajo ja uinti on yli tunnin. Tuohon päälle vielä suihkut ja saunat ja vaatteiden vaihdot sekä uimahallissa että juhlavaatteet kotona.. Tulin itse kotiin puolta tuntia ennen konserttiin lähtöä ja luin miehen uintisuunnitelmista lapulta keittiön pöydältä. Tiesin heti, ettei ehditä mitenkään, peruin konserttiin lähdön ja mies kuinkas ollakaan tuli 45 minuuttia myöhässä kotiin, varttia ennen kuin konsertti alkoi kaupungin toisella puolella.
Mies ei ymmärrä ongelmaa. Sanoo, ettei maailma mene rikki, vaikka joskus ei tulisi asioita tehtyä kellon tarkasti. Minä taas en kestä sitä, että joudun perumaan yhteisiä menemisiä sen takia, ettei mies hallitse ajankäyttöään. Tai sitten joudun olemaan pari tuntia nälässä, kun mies on luvannut hoitaa päivällisen pöytään töistä tullessani ja lähtee samalla oven avauksella vasta kauppaan hakemaan ruokatarvikkeita, kun minä tulen töistä kotiin.
Toissapäivänä pyysin miestä ottamaan terassilta kiinteän varjon pois, ettei mahdollinen raskas lumi rikkoisi sitä. No, tuli lumisade ja se oli raskasta ja varjo repesi. Olisi itse voinut sen ottaa, jos olisin 20cm pidempi tai meillä olisi tikkaat. Tuoli ei olisi auttanut, kun on hankalassa paikassa.
Aargh!
Kommentit (74)
No kuinka ihmeessä joku sivullinen voisi tietää, miksei sinun miehelläsi ole ajantajua. Tämän joudut selvittämään ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
No kuinka ihmeessä joku sivullinen voisi tietää, miksei sinun miehelläsi ole ajantajua. Tämän joudut selvittämään ihan itse.
Mietin, josko joku kokisi itse olevansa samanlainen haahuilija ja toivon, että löytäisi tähän jotain apua/ratkaisua. Että kokeeko nämä oman ajan kanssa eläjät, että ympäristö nipottaa turhasta ja asiat hoituvat omalla ajallaan? Että kellolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä? Minun on niin vaikea ymmärtää tätä, koska itse kiemurtelen tuskissani, jos olen sovitusta tapaamisesta 2 minuuttia myöhässä. Ja jos (ja kun) tiedän myöhästyväni jostain, tiedän sen jo hyvissä ajoin ja voin soittaa etukäteen, että olen 2 minuuttia myöhässä.
ap
Mun mies on samanlainen. 20v oon jo katsellut ja kummastellut sen touhuja. Enää ei ärsytä niin paljon, kun lapset on jo aikuisia:)
Jonkinlaista neurologista poikkeavuutta, mikään huolimattomuus ei tuota enää selitä. Jos mies on noinkin pihalla, en myöskään usko että mies pystyisi tekemään ongelmalleen mitään vaikka yrittäisikin. Teidän kannattaa tehdä jonkinlainen työnjako sen suhteen, että jos pitää keretä tekemään jotain niin sinä olet se aikatauluttaja ja miehesi myös ns. alistuu sinun käskyttämiseesi, eikä ala uskottelemaan itselleen "että kyllähän sitä kerkeää". Jos miehesi ei tähän taivu, niin ongelmia on kyllä tiedossa kun toiseen ei voi luottaa ollenkaan (vaikka mies ei pahaa tarkottaisikaan).
Minun mies on samanlainen! Valitettavasti en tiedä mikä tuon vian parantaisi..
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on samanlainen. 20v oon jo katsellut ja kummastellut sen touhuja. Enää ei ärsytä niin paljon, kun lapset on jo aikuisia:)
Onko mies koskaan sanonut syytä tälle? Mun mies ei ole missään nimessä ilkeä tai halua olla epäkohtelias, eikä yritä loukata, mutta ei vaan mitenkään osaa arvioida aikaa oikein.
Kerran sen piti vapaapäivänään hakea mun äiti juna-asemalta klo 15. Vapaapäivä, ei MITÄÄN muuta tekemistä. Juna-asema on 15 minuutin ajomatkan päässä. Silti mies tuli puoli tuntia myöhässä!
ap
Mä olen miehesi kaltainen haahuilija (olen nainen), mutta ei se mulle ongelma ole. En ikinä suostuisi elämään sellaisen ihmisen kanssa, jolle mun haahuiluni ei sovi, ja joka vaatisi että vapaa-aikanakin täytyy noudattaa jotain aikatauluja. En tahdo. Nukun iltapäivälle jos nukuttaa. Syön lounaan klo 17 jos huvittaa. En järjestä mitään aikataulutettuja menoja vapaa-ajalleni. Se riittää että töihin joudun menemään ajoissa.
Olen mies ja muistan näitä jon oiskeluajoilta. Kun oltiin vaatteet päällä lähdössä ryyppäämään, yksi kundi ilmoitti menevänsä ”äkkiä kylpyyn”.
Auts. Mun miehellä vähän samaa mutta pienemmässä mittakaavassa. Esim. aamuisin herää ajoissa ja alkaa vastailla sähköposteihin tai tehdä töitä " kun on aikaa" . Sitten viime tipassa säntää suihkuun, paha vaan että lasta ei sitten ehtinyt herättää, pukea, laittaa aamiaista ym. Sitten hermostuneena hokee lapselle joka aamu että pitää herätä aiemmin, aina meillä on kiire! Tai kutsuu 20 ihmistä juhlimaan jotain kissanristiäisiä ja alkaa samana aamuna siivota ja miettiä että mitä sitä tarjottaisiin. Aika monta kertaa vieraat istuu keskenään olkkarissa kun mies laittelee sitä ruokaa keittiössä... Ja iltaisin ei millään opi, että siitä kun iltapuuhat ( iltapalat, pesut, seuraavan päivän kamojen pakkaaminen, iltasatu ) aloitetaan menee vähintään tunti että lapsi on todella nukkumassa. Ja taas lapselle hoetaan että pitää mennä aikaisemmin nukkumaan!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miehesi kaltainen haahuilija (olen nainen), mutta ei se mulle ongelma ole. En ikinä suostuisi elämään sellaisen ihmisen kanssa, jolle mun haahuiluni ei sovi, ja joka vaatisi että vapaa-aikanakin täytyy noudattaa jotain aikatauluja. En tahdo. Nukun iltapäivälle jos nukuttaa. Syön lounaan klo 17 jos huvittaa. En järjestä mitään aikataulutettuja menoja vapaa-ajalleni. Se riittää että töihin joudun menemään ajoissa.
Jos olisit sopinut että haet jonkun tuttavan juna-asemalta kellonaikaan x, niin saattaisitko jättää sen tekemättä, tai tulisit reippaasti myöhässä koska et sillä hetkellä tahdo mennä ajoissa?
Ymmärrän jos jonkun ajantaju on huono, mutta sitä en ymmärrä, miten ei vuosien ainakaan opi mitä ehtii tehdä tunnissa ja mitä ei. Jos ikinä mikään ei onnistu odotetussa ajassa niin luulisi ymmärtävän, että omaa toimintaa pitää jotenkin muuttaa?!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miehesi kaltainen haahuilija (olen nainen), mutta ei se mulle ongelma ole. En ikinä suostuisi elämään sellaisen ihmisen kanssa, jolle mun haahuiluni ei sovi, ja joka vaatisi että vapaa-aikanakin täytyy noudattaa jotain aikatauluja. En tahdo. Nukun iltapäivälle jos nukuttaa. Syön lounaan klo 17 jos huvittaa. En järjestä mitään aikataulutettuja menoja vapaa-ajalleni. Se riittää että töihin joudun menemään ajoissa.
Eikö sun perheenjäsenille tai ystäville tule ongelmia tästä? Ovatko ne koskaan sanoneet mitään?
ap
No tämä nyt on yleisemminkin miesten luonteenpiirre. Me ei nautita siitä hössöttämisestä kuten te naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on samanlainen. 20v oon jo katsellut ja kummastellut sen touhuja. Enää ei ärsytä niin paljon, kun lapset on jo aikuisia:)
Onko mies koskaan sanonut syytä tälle? Mun mies ei ole missään nimessä ilkeä tai halua olla epäkohtelias, eikä yritä loukata, mutta ei vaan mitenkään osaa arvioida aikaa oikein.
Kerran sen piti vapaapäivänään hakea mun äiti juna-asemalta klo 15. Vapaapäivä, ei MITÄÄN muuta tekemistä. Juna-asema on 15 minuutin ajomatkan päässä. Silti mies tuli puoli tuntia myöhässä!
ap
Tuskin sille mitään syytä on. Eihän meistä kukaan ole täydellinen.
Yhyy, miksi mieheni ei ole leikkaa-liimaa-askartele-paperinukke, josta muokkaan unelmieni prinssin?
Olet tiennyt miehesi ajantajusta jo 18 vuotta. 1-8 v-u-o-t-t-a.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miehesi kaltainen haahuilija (olen nainen), mutta ei se mulle ongelma ole. En ikinä suostuisi elämään sellaisen ihmisen kanssa, jolle mun haahuiluni ei sovi, ja joka vaatisi että vapaa-aikanakin täytyy noudattaa jotain aikatauluja. En tahdo. Nukun iltapäivälle jos nukuttaa. Syön lounaan klo 17 jos huvittaa. En järjestä mitään aikataulutettuja menoja vapaa-ajalleni. Se riittää että töihin joudun menemään ajoissa.
Eikö sun perheenjäsenille tai ystäville tule ongelmia tästä? Ovatko ne koskaan sanoneet mitään?
ap
Ei mulla ole perheenjäseniä, eikä oikeastaan ystäviäkään. Olen aika erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut perheellistyä tai olla ihmisten kanssa muutenkaan tekemisissä muuta kuin sen mitä töissä on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos jonkun ajantaju on huono, mutta sitä en ymmärrä, miten ei vuosien ainakaan opi mitä ehtii tehdä tunnissa ja mitä ei. Jos ikinä mikään ei onnistu odotetussa ajassa niin luulisi ymmärtävän, että omaa toimintaa pitää jotenkin muuttaa?!
Se tässä ärsyttääkin, ettei miehellä ole ajantajua aivan yksinkertaisimmissakaan asioissa. Sellaisissa, jotka toistuvat päivästä ja viikosta ja vuodesta toiseen, kuten kahvin keittäminen ja sen juominen. Jos pitää lähteä viiden minuutin päästä jonnekin, koska bussi menee tasan silloin, mies saattaa alkaa keittää kahvia. Käsittämätöntä. Ei kukaan ehdi keittää JA JUODA kahvia ja sen jälkeen vielä pukea vaatteita ulos viidessä minuutissa.
Mies jotenkin kuvittelee, että aikaa vain on. Että ei sillä ole väliä, myöhästyykö kaikki muut jonkun yhden asian takia - tulee ne myöhemminkin tehtyä. Minä taas varmaan ajattelen niin, että aikaa on rajallisesti, vain 60 minuuttia tunnissa, 24 tuntia vuorokaudessa. Kun aika kuluu, sitä menetetään. Mies ei ajattele samalla tavalla ja siksi se, että lounasta syödään puoli neljältä iltapäivällä yhdentoista sijaan ei ole merkitystä.
ap
Mun mies on vähän samantyylinen, sillä erotuksella että varaa yleensä kohtuuttoman paljon aikaa asioille. Esimerkki: ollaan lähdössä sukuloimaan tunnin ajomatkan päähän, sovittu että ollaan kahden maissa perillä, minun laskuopin mukaan riittäisi kun lähdetään yhden aikoihin ajamaan tai aikaisintaan puoli yhden jälkeen. Mies sen sijaan tekisi lähtöä jo kymmenen maissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miehesi kaltainen haahuilija (olen nainen), mutta ei se mulle ongelma ole. En ikinä suostuisi elämään sellaisen ihmisen kanssa, jolle mun haahuiluni ei sovi, ja joka vaatisi että vapaa-aikanakin täytyy noudattaa jotain aikatauluja. En tahdo. Nukun iltapäivälle jos nukuttaa. Syön lounaan klo 17 jos huvittaa. En järjestä mitään aikataulutettuja menoja vapaa-ajalleni. Se riittää että töihin joudun menemään ajoissa.
Jos olisit sopinut että haet jonkun tuttavan juna-asemalta kellonaikaan x, niin saattaisitko jättää sen tekemättä, tai tulisit reippaasti myöhässä koska et sillä hetkellä tahdo mennä ajoissa?
No en kyllä. Itse asiassa olen aina varmuuden vuoksi jonkin verran liian ajoissa ruuhkien tms varalta. Mutta vältän viimeiseen asti tilanteita joissa joudun vapaa-ajallani tekeään mitään tiettynä aikana. Jos kuitenkin sellaiseen suostun, en muista että koskaan olisin myöhästynyt.
No huh.. onneksi ei ole minun mieheni. Alkoi ärsyttää heti, kun vain luin tuon.