Miksei miehelläni ole mitään käsitystä ajan kulusta, eikä pysty tekemään asialle yhtään mitään?

Lupaa ostaa kaverille suklaata, jos lähdette tuntia aiemmin. Se saattaa monelle kaltaiselleni olla aivan uusi ajatus, että paikan päälle voi lähteä ajoissa tekemään samaa haahuilua, jota harrastaisi normaalisti ne hetket, joista ei voi luopua lähtemällä ajoissa.

Toisaalta yleinen vitkuttelu aiheuttaa senkin, että usein oikeasti on kiire tehdä kaikenlaista ennen lähtöä. Ja vasta lähdön aiheuttama stressi laittaa riittävästi tulta hännän alle, jotta tarvittavat tehot irtoaa.

Olen miljoonasti päättänyt tehdä valmistelevat hommat edellisenä iltana. Mutta en koskaan muista laittaa ajastinta muistuttamaan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Haiskahtaa vieraalta kulttuurilta.

.

Se on vaan rikkutta.

Ap tässä. Meillä on lähisuvussa Asperger-henkilö ja toinen, jolla on diagnosoitu ADHD. Nämä siis miehen puolelta. En ole osannut aiemmin yhdistää, että näillä voisi olla jotain yhteyttä miehen ajanhallintaongelmiin. Ehkä on, ehkä ei. 

Mies itse on sanonut, että ajattelee aikaa liian optimistisesti ja huomaa liian myöhään, ettei ehdi. Mutta ettei se haittaa! Kun ei joudu itse kärsimään myöhästelystä tai siitä, että asiat jäävät välistä tai töissä joku raportti palautetaan myöhässä, niin ei kai opi. Jos töissä pomo huutaisi naama punaisena, ettei mitään palauteta minuuttiakaan myöhässä ja siitä tulisi joku rangaistus, ehkä ryhdistäytyisi. Tai pomo antaisi aiemman deadlinen, kun huomaa, ettei todellakaan pysty palauttamaan mitään ajoissa.

Välillä oikeasti hämmennyn siitä, miten voi edes tulla mieleen alkaa tehdä jotain aikaa vievää, kun on kiire. Ihan vaan se, ettei tajua, kuinka paljon jonkun asian tekemiseen menee. Yhtenä lauantaipäivänä olin aamupäivän muualla ja miehen piti tehdä kolme pellillistä pizzaa metsäreissua varten. Olimme menossa isolla porukalla Nuuksioon ja meidän tehtävänä oli tuoda koko porukalle pizzaa. Herättiin kumpikin klo 8 ja minä tulin kotiin klo 14. Nuuksioon piti lähteä viimeistään klo 15, koska parkkipaikalla piti tavata klo 16 (meiltä ajaa 45min, mutta koska tiesin, ettei mies pääse lähtemään ajoissa, niin sanoin 15). NO. Mies oli käynyt aamulla juoksulenkillä, katsonut kaksi leffaa Netflixistä ja kun kello oli puoli kaksi, alkoi tehdä taikinaa. Minä tulin kahdelta kotiin. Taikina oli juu kohoamassa, mutta mies ei ollut hankkinut mitään täytteitä, vaikka olin aamulla kirjoittanut kauppalistan ja sanonut, että ne pitää käydä ostamassa. Kauppaan oli 10 min automatka tuolloin. Eli ei mitään mahdollisuutta ehtiä tunnissa kauppaan (20 min pelkkiin matkoihin), paistaa esim. jauhelihaa ja kolme pellillistä pizzaa tunnissa, kun taikina oli vielä kulhossa. Pizzan olisi voinut hyvin aloittaa silloin kahdeksalta aamulla! Tai yhdeksältä. Tai kymmeneltä, yhdeltätoista, kahdeltatoista, yhdeltäkin olisi ehtinyt aivan loistavasti. Ei enää kahdelta!

Aijuu, mies sanoi äsken, että pitäisi käydä palauttamassa yksi kirja kirjastoon tänään, kun se on muuten myöhässä. Kirjasto meni 18 minuuttia sitten kiinni.

En ois sietäny tuommosta miestä varmaan muutamaa kuukautta kauempaa saatikka tehnyt sille lapsia. Ihan kun esikoululaisen kanssa eläis joka vitkuttaa ja vatkuttaa joka asian kanssa ja saa patistaa eikä uskalla luottaa toiseen pätkääkään ja aina huolissaan tuleeko asiat hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Meillä on lähisuvussa Asperger-henkilö ja toinen, jolla on diagnosoitu ADHD. Nämä siis miehen puolelta. En ole osannut aiemmin yhdistää, että näillä voisi olla jotain yhteyttä miehen ajanhallintaongelmiin. Ehkä on, ehkä ei. 

Mies itse on sanonut, että ajattelee aikaa liian optimistisesti ja huomaa liian myöhään, ettei ehdi. Mutta ettei se haittaa! Kun ei joudu itse kärsimään myöhästelystä tai siitä, että asiat jäävät välistä tai töissä joku raportti palautetaan myöhässä, niin ei kai opi. Jos töissä pomo huutaisi naama punaisena, ettei mitään palauteta minuuttiakaan myöhässä ja siitä tulisi joku rangaistus, ehkä ryhdistäytyisi. Tai pomo antaisi aiemman deadlinen, kun huomaa, ettei todellakaan pysty palauttamaan mitään ajoissa.

Välillä oikeasti hämmennyn siitä, miten voi edes tulla mieleen alkaa tehdä jotain aikaa vievää, kun on kiire. Ihan vaan se, ettei tajua, kuinka paljon jonkun asian tekemiseen menee. Yhtenä lauantaipäivänä olin aamupäivän muualla ja miehen piti tehdä kolme pellillistä pizzaa metsäreissua varten. Olimme menossa isolla porukalla Nuuksioon ja meidän tehtävänä oli tuoda koko porukalle pizzaa. Herättiin kumpikin klo 8 ja minä tulin kotiin klo 14. Nuuksioon piti lähteä viimeistään klo 15, koska parkkipaikalla piti tavata klo 16 (meiltä ajaa 45min, mutta koska tiesin, ettei mies pääse lähtemään ajoissa, niin sanoin 15). NO. Mies oli käynyt aamulla juoksulenkillä, katsonut kaksi leffaa Netflixistä ja kun kello oli puoli kaksi, alkoi tehdä taikinaa. Minä tulin kahdelta kotiin. Taikina oli juu kohoamassa, mutta mies ei ollut hankkinut mitään täytteitä, vaikka olin aamulla kirjoittanut kauppalistan ja sanonut, että ne pitää käydä ostamassa. Kauppaan oli 10 min automatka tuolloin. Eli ei mitään mahdollisuutta ehtiä tunnissa kauppaan (20 min pelkkiin matkoihin), paistaa esim. jauhelihaa ja kolme pellillistä pizzaa tunnissa, kun taikina oli vielä kulhossa. Pizzan olisi voinut hyvin aloittaa silloin kahdeksalta aamulla! Tai yhdeksältä. Tai kymmeneltä, yhdeltätoista, kahdeltatoista, yhdeltäkin olisi ehtinyt aivan loistavasti. Ei enää kahdelta!

Aijuu, mies sanoi äsken, että pitäisi käydä palauttamassa yksi kirja kirjastoon tänään, kun se on muuten myöhässä. Kirjasto meni 18 minuuttia sitten kiinni.

En käsitä miten kestät tuota! Ärsyttää pelkästään tätä lukiessa ihan sairaasti. Olisin jättänyt tuon miehen jo kolmannen tuollaisen tapauksen jälkeen, miten olet kyennyt katselemaan tuota vuosikausia?!

Jos olette menossa lentokentälle, niin myöhästytäänkö silloinkin ja käskeekö mies soittaa boardingiin , että pesee hampuja, että voitteko odottaa?

Mä olen tuollainen. Ja olen pärjännyt hyvin koulussa, opinnoissa, teen vaativaa työtä jne. Silti olen esim. myöhässä melkein joka aamu, viimeksi eilen menin taksilla töihin kun jäin ratikasta. Jotenkin en vaan hahmota asioihin menevää kokonaisaika. Esim. ajattelen, että työmatkaan menee 15-20min ja se on ihan totta. Mutta sitten pitää käydä hakemassa puhtaat työvaatteet toiselta puolelta taloa, pukea ne päälke ja pakata omat vaatteet laukkuun ja kantaa kimpsut ja kampsut työpisteelle, sitten talon viedään ulkovaatteet ja laukku toisaalle lokeroon, sitten viedä taas toisaalle eväät jääkaappiin ja samalla laitan kahvin tippumaan, sitten pitää mennä käynnistelemään tietokonetta ja tässä kohtaa saatan huomata että henkilökortti jäikin laukkuun ja haen sen lokerosta, sitten kirjaudun koneelle ja käynnistelen vaadittavat 4 ohjelmaa mihin menee aikansa, sitten haen kaffemukin eteeni ja vasta sitten pystyn aloittamaan hommat. Ja aikaa on 15-20min sijaan mennyt lähes 60min.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlaista neurologista poikkeavuutta, mikään huolimattomuus ei tuota enää selitä. Jos mies on noinkin pihalla, en myöskään usko että mies pystyisi tekemään ongelmalleen mitään vaikka yrittäisikin. Teidän kannattaa tehdä jonkinlainen työnjako sen suhteen, että jos pitää keretä tekemään jotain niin sinä olet se aikatauluttaja ja miehesi myös ns. alistuu sinun käskyttämiseesi, eikä ala uskottelemaan itselleen "että kyllähän sitä kerkeää". Jos miehesi ei tähän taivu, niin ongelmia on kyllä tiedossa kun toiseen ei voi luottaa ollenkaan (vaikka mies ei pahaa tarkottaisikaan).

Mun työkaverilla vähän samantyylistä, epäilen myös jotain neurologista poikkeavuutta...mitä se voisi olla?

Kuulostaa  että miehelläsi on adhd tai muu neurologinen häiriö. Minulla on , samoin isälläni ja minä pärjään ihan hyvin kun lääkkeet mutta isälläni ei virallista diagnoosia ole ja äiti on hermoraunio toimittuaan vuosia äitinä myös miehelleen joka säheltää ja koheltaa ja unohtaa.

Järjestä miehellesi muutama opetus. Varaa liput johonkin josta hän todella pitää. Älä muistuta ajasta. Jos ei ole ajoissa niin mene yksin. Takaisin tultuani kehu vuolaasti miten hienoa oli.

Jos olette sopineet että jotain tapahtuu klo X niin se tapahtuu oli hän paikalla tai ei. Ja jos se on esim ateria niin ruokaa ei myöhemmin sitten enää ole.

Exäni oli tuollainen ja viimenen niitti suhteeseemme oli kun meidän piti lähteä yhdessä lomalle mutta  mies aamulla vitkasteli kahvinkeitossa niin että tiesin meidän myöhästyvän lennolta, joten otin suunnan  lentokentälle ja lähdin lomalle . Yksin. Olin katsellut tuota pelleilyä kuusi vuotta ja lopulta katkesi se kuuluisa kamelin selkä

- Suihkuun mennessä meni jo siihen että sai vaatteet pois ja itsensä kylppäriin 30 min

- Aamukahvin laittaminen kesti noin 45 min, itse en pystyisi tuohon vaikka yrittäisin !

- Jos oli sovittu että tavataan jossain tiettynä aikana, miestä oli turha odotella. Tämän takia tuli missattua pari leffaa ja yksi konsertti

- Oli luvannut tehdä pitsaa ja ostaa viiniä, kun tulin töistä oli just laittamassa taikinaa kohoamaan ja viiniä oli ostamatta. Suuttui sitten vielä, kun lähdin mäkkärin autokaistalle että "kyllä tää kohta on valmis!"

- On myöhästynyt junista ja busseista monta kertaa

- Kerran oli aamulla lähdössä' taksilla lääkäriin,  puhisi jälkeenpäin kiukkuisena miten "koko ajan  taksikeskuksista soitellaan  perään "  

- Oli kerran menossa  yksityiselle lääkärille, spesialistille ja aikaa oli odottanut kuukauden ( ei sama lääkärireissu kuin yllä), soitti minulle tuohtuneena kun aika oli mukamas jo mennyt eikä hän saa uutta kuin jonnekin "sadan vuoden päähän!" Aika oli ollut klo 11 ja oli paikalla 12.30..

Miten mies töissä pärjää?

Minulla on huono ajantaju ja elän sen kanssa niin, että otan mahdollisimman vähän vastuita. En oikeasti varmaan pärjäisi sellaisessa elämässä, missä olisi paljon menoja ja deadlineja. Luulen, että minulla on ADD mutta yritän kyllä, että muut eivät kärsisi minusta paljon.

Kuulun ryhmään "omiin tekemisiin uppoutuvat, joilta häviää ajantaju." Esimerkiksi, jos teen hommia etänä kotona saatan havahtua iltapäivällä, että päällä on yöpuku ja aamupalakin on syömättä.

Jostain käsittämättömästä syystä en aina tajua myöskään kellonaikoja varsinkaan, jos ne sanotaan mulle puhelimessa (esim. ajanvaraus). Ei pitäisi päässä olla älyllistä vikaa, mutta tuon tuostakin olen ollut jostain myöhässä tunnin.

Selvitymiskeinoja: käytän kännyn hälytystä tukena. Kysyn esim. puhelimessa uudelleen sen annetun ajan: siis 10:40 eli kahtakymmentä vaille kymmenen. (Itseasiassa joo - helpompi on tajuta kellonaikoja, jos on kello, jossa on viisarit). Laitan kamppeet kasaan illalla enkä aamulla. Kaikilla tavaroilla pitää olla oma paikkansa (käytän myös hälyjä) niin töissä kuin kotona. Koskee myös käsilaukkua, reppua yms. Muuten menee sähläämiseksi, kun hukassa on milloin lompakko, milloin silmälasit, milloin avaimet jne.

Muita huvittavin keino on liimata seinään lappuja, joissa on käskyjä itselle.

 En ole dementikko enkä tietääkseni kärsi muusta kuin jonkinasteisesta hahmotushäiriöstä ja itseäni kiinnostavan tekemisen parissa erittäin hyvästä keskittymiskyvystä.