Elämässä ei saa palkintoa hyvyydestä

Jos se hyvyys ei ole sulle itsessään sulle palkinto niin olet väärällä alalla. Itse olen huomannut saman mutta saan silti palkintoni elämällä omien arvojeni mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jos se hyvyys ei ole sulle itsessään sulle palkinto niin olet väärällä alalla. Itse olen huomannut saman mutta saan silti palkintoni elämällä omien arvojeni mukaisesti.

Joo, näinhän se on. Oon kuitenkin pohjimmilta se "hyvä ihminen" joka ei kestäis jos tekis väärin tai huonosti, etenkään jos joku toinen ihminen joutuis kärsimään teostani, niin jatkan "hyvänä" olemista koska minusta se on ainut tapa elää :) -ap

Hyvä pitää olla vain siksi että toiset saavat vaivatta jyrätä yli.

Hyvyys on palkinto itsessään. Hyvyys,ei tosin ole sitä, että antaa toisten kohdella miten haluaa.

Elä niin että kykenet olemaan sinut itsesi kanssa ja löydät rauhan sisältäsi.

Stressattu ja pelätty virheitä, en silti aina odota kiitostakaan.  Olet oikeassa hyvä saada rehellistä tunnustusta, parempi kuitenkin kun ei liikaa saa.  Aina on väliä, miten toimii, paljas tosiasia.

Ajattele miten kiusallista olla huomion kohteena, positiivisenkin.  Kun tiedät tehneesi hyvin, tyydy siihen.

Olet aivan oikeassa!

Täydennän niin, että jos olet ystävällinen, tuet kuuntelet ja autat huonommassa tilanteessa olevaa kaveria, luulet ehkä että jos itse olet joskus pulassa, saat vastavuoroisesti apua.

Se on virhe. Päinvastoin. Jos rupeat ystävälliseksi, sulta odotetaan että olet sellainen aina. Et ikinä saa kiitosta, mutta jos kyllästyt ja ajattelet että selvitä itse asiasi, saat haukut, kun olet muuttunut "ihan oudoksi ja töykeäksi".

Eli metsä ei vastaa niin kuin sinne huudetaan. Metsä odottaa, että sinne huudetaan ikuisesti samaan tyyliin.

Jos joudut todella pahaan tilanteeseen, ympärillä tulee erittäin väljää. Eihän susta ole enää iloa eikä hyötyä. Sairastuminen on ihan viimeinen niitti, varsinkin krooninen tai vakava sairaus.

Olenkin todennut, että viisainta on huolehtia vain omista eduistaan. Niin muutkin tekevät. Samaa periaatetta noudattaen en enää seuraa maailman katastrofeja. Ne ei ole mun syytä. Olen nimittäin todennut, että kun mulle sattuu katastrofi, maailma ei riennä auttamaan. Se porskuttaa etiäpäin piittaamatta tippaakaan.

Että näin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvyys on palkinto itsessään. Hyvyys,ei tosin ole sitä, että antaa toisten kohdella miten haluaa.

Elä niin että kykenet olemaan sinut itsesi kanssa ja löydät rauhan sisältäsi.

höpöhöpö!

En tiedä, onko tässä kysymys hyvyydestä, koska se on niin subjektiivinen juttu. Emme aina tiedosta omia vaikuttimiamme. Luulen, että ap:n ongelma on enemmän "eläminen muiden odotusten mukaisesti". Jos unohtaa itsensä siinä niin kohta on jo ongelmissa. Pitää löytää oma tahto ja mieli. Kysyä itseltään mitä minä oikein haluan. Oma mieli ja ääni on usein hautautunut jonnekin tuhansien ulkopuolelta tulevien odotusten alle ja pahimmillaan ihminen ohjelmoi itsensä toimimaan niin, miten luulee toisen häneltä odottavan. Siis odotukset eivät ole edes todellisia vaan henkilön itsensä itselleen asettamia. 

Oman tahdon löytäminen on monille elinikäinen projekti. Kuvittelemme haluavamme jotain , vain todetaksemme sen saavuttamisen jälkeen - ei se tätä ollutkaan!

Kilttejä hyväksikäytetään. P#skapäät näkee kenestä saa apurin. Opettele luottamaan omaan vaistoosi. Älä silti menetä hyvyyttäsi. Hyviä ihmisiä on vähän, mutta se on sitäkin arvokkaampaa.

Suojele itseäsi.

Hyvyys ja täydellisyys?

Täydellisyyden taviittelu ei ole mielestäni hyvyyttä, se on usein muiden todellisten taikka kuviteltujen odotusten täyttöä.

Hyvyys taas...

Minä olen kyllä saanut paljon nimenomaan kiltteyden, hyväntahtoisuuden ja auttavaisuuden takia. Eikä minua hyväksikäytetä pätkääkään sen enempää kuin itse haluan. Sen sijaan ymprilläni on ihmisiä, jotka yksinkertaisesti eivät kehtaa olla auttamatta minua kaikessa, missä voivat, koska minäkin autan heitä kaikessa missä voin. Toisenlaisiakin ihmisiä on toki voinut ohi kävellä, mutta eivät ole jääneet lähipiiriini pitkäksi aikaa. Tällä menolla on edetty 40 vuotta: hyvin on mennyt ja pitkälle päästy.

Mutta hyvyys on tosiaan ihan eri asia kuin perfektionismi. Hyvyys, kiltteys ja auttavaisuus ovat armollisia ja hyväksyviä sekä itseä että muita kohtaan. Perfektionismi sen sijaan on nipottavaa vaativaisuutta ja mikään-ei-ikinä-riitä-tyyppistä lannistavuutta sekä itseä että muin kohtaan.

Eikös uskontojen mukaan hyvyys palkita vasta kuoleman jälkeen?

Ehkä sellainen hyvyys, joka tulee ylijyrätyksi ja hyväksykäytetyksi liian herkästi, ei ole sitä parasta hyvyyttä. Ehkä oikeanlaisessa hyvyydessä on voimaa.

Toisaalta, ei kukaan ole sanonut että oikeat valinnat johtaa helpolle tielle ilman vaikeuksia. Oikea valinta on se, joka rakentaa parempaa tulevaisuutta sekä sinulle että muille. Yleensä aina se tarkoittaa sitä että valitset vaikean reitin koska näet että se on kokonaisuuden kannalta parempi. Vaikea sanoa minkälaista hyvyyttä ja oikeita valintoja tarkoitat, ap. Jos tarkoitat sääntöjen noudattamista, niin ei, se ei aina ole hyvää ja oikein. Myöskään ylitunnollisuus ei ole hyvä ja oikein.

saa sen palkinnon, että itselle tulee hyvä olo tehdessään hyvää. Jos taas kaipaa muiden ihailua niin sitä harvemmin saa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös uskontojen mukaan hyvyys palkita vasta kuoleman jälkeen?

Tuskinpa näin. Minusta se on liian naiivi, joskin yleinen, tulkinta. Esimerkiksi juutalaiset ei erityisesti edes usko kuoleman jälkeiseen elämään.

Luin tässä juuri Kalevalasta Väinämöisen matkasta Tuonelaan. Tuonelaan on vaikea päästä ja sinne yleensä mennään kuolleena. Väinämöinen, mahtava velho, kuitenkin onnistui löytämään tien sinne elävänä. Hän yritti valehdella lautturille siitä miten on muka kuollut, mutta pääsi yli vasta kun puhui totta. Perillä hänelle tarjottiin matoista juomaa, hän kieltäytyi, sillä ei ollut tullut juomaan Tuonelan juomia. Hänet vaivutettiin uneen ja unen aikana Tuonelan virran poikki viritettiin vahvat verkot estämään hänen karkaaminen. Väinämöinen kuitenkin onnistui heräämään ja muuttamalla itsensä käärmeeksi pääsi verkoista läpi ja pois Tuonelasta.

Vapauduttuaan Väiski lausuu:

"Elkätte, imeisen lapset, sinä ilmoisna ikänä

tehkö syytä syyttömälle, vikoa viattomalle!

Pahoin palkka maksetahan tuolla Tuonelan ko'issa:

sija on siellä syyllisillä, vuotehet viallisilla,

alus kuumista kivistä, palavoista paateroista,

peitto kyistä, käärmehistä, tuonen toukista ku'ottu."

Tuo on minusta erikoinen käänne, se tekee Tuonelan reissun muuksi kuin turistimatkaksi erikoiseen maailmaan. Tuonelan piti olla paikka johon jokainen siirtyy kuoleman jälkeen, miksi se olisi erityisesti paikka syytöntä syyttäneelle ja viatonta vahingoittaneelle? Tiedän että Tuonela mielletään helvettiä vastaavaksi paikaksi jossa kärsitään kuolemanjälkeistä rangaistusta pahoista teoista, mutta minusta oli mielenkiintoista että Tuonelaan mennään kuin mihin tahansa paikkaan tässä maailmassa, reitti vain on vaarallinen ja vaikea löytää. Tuonelassakin on kesäinen yö, se ei siis ole maan alla eikä ikijäässä esimerkiksi. Se on kuin mikä tahansa ihmisasutus joen varrella, mutta siellä vaan kaikki on surkeasti ja se on kuolemaa ja tuskaa täynnä. Ja miten Väinämöinen pääsi sinne, hän joutui kertomaan rehellisesti kuka on ja mitä siellä tekee. Tuonelassa ei käydä valheellisen identiteetin turvin, vaan sinne on mentävä rehellisesti omana itsenään, paljaana.

Tästä kaikesta tulee mieleen, että Tuonela on metafyysinen paikka, se edustaa sitä henkilökohtaista helvettiä, johon kuka tahansa voi joutua kun tekee tarpeeksi vääriä valintoja ja erityisesti rikkoo viattomia vastaan. Tuonelasta ei enää nousta, varsinkaan jos on juonut "Tuonelan maljan" tai nukahtanut sinne. Kuoleminen teräaseeseen, hukkumalla tai kärventymällä on varmasti suurinta hätää mitä elävä voi kuvitella, ja Tuonela on siitä seuraava askel joka kuljetaan ypöyksin, tämä kuvaa sitä miten tuskallinen ja pelottava paikka se on suhteessa mihinkään muuhun. Toinen reitti, se Väinämöisen reitti, kuvaa sitä miten Tuonela on läsnä tässä maailmassa.

Tuonelaan ei mennä perille sillä, että käy vaikka katsomassa syrjäytyneiden narkkarien elämää, ulkopuolisena, lautturi kieltäytyy silloin viemästä viimeisen virran yli. Tuonelaan mennään kulkemalla oikea reitti ja olemalla läsnä siellä kamaluudessa rehellisesti omana itsenään. Sieltä paetaan vain valtavalla voimalla ja oikeanlaisella oveluudella, hyvin pienestä aukosta, ja hyvin harva siinä onnistuu. Ihan niin kuin hyvin harva saa itsensä kuiville valheiden ja petoksen täyttämästä elämästä.

Niinpä ainakin Kalevalan mukaan hyvyyttä vastaan tekeminen tuo kuoleman, tulisen vuoteen ja käärmeisen peitteen kenen tahansa elämään.

Sinua on huijattu. Ei ole olemassa hyvää tai pahaa. On vain asioita ja reaktioita jotka johtaa toisiin asioihin.

Eikä siitä että teet tunnollisesti työsi. Samat lusmut jotka tekevät alle puolet tekemistäsi töistä, nostavat silti saman palkan. Vittu että vituttaa.

Itsekin paljon asiaa pohtineena ja samat tunteet kohdanneena, olen löytänyt "ratkaisun" mikä ainkin omaan mieleeni saa rauhan. 

Avain on sydämestä käsin toimiminen.

Jos alat odottamaan palkintoa, kiitosta, et enää tee sitä oikesti sydämestäsi.  Jos "uhraudut" tekeemään taas oikein, vaikka kaikki muut tekevät väärin, et tee sitä sydämestäsi. Jos olet ystävällinen ja auttavainen, mutta sinua käytetään vain hyväksi ja annat sen tapahtua, olet uhri. Siinä vaiheessa vaan laitetaan rajat, ja voidaan antaa niiden ihmisten mennä omia menojaan. 

Kyse on siitä että maailma vastaa rakkaudella sille, joka toimii aidosti sydämestään. Silloin kiitoksilla ei ole mitään merkitystä, koska sinun mittasi ei riipu muista ihmisistä, vaan omasta itsestä ja omien arvojen ja oman sisimmän mukaan elämisestä. 

Aiheesta on paljon kirjallisuutta, kannattaa tutustua, jos vaan haluaa itselle rauhan. Työtä siitä riittää, ja matka on pitkä, mutta se kannattaa. 

Vierailija kirjoitti:

saa sen palkinnon, että itselle tulee hyvä olo tehdessään hyvää. Jos taas kaipaa muiden ihailua niin sitä harvemmin saa.

Ei täällä kukaan ole ihailua ollut vailla, vaan normaalia vastavuoroisuutta, jota ihmissuhteilta on lupa odottaa.

Siis jos haluat palkintoja ja kiitosta, eikä se oikein toimiminen jne ole kuin väline siihen, niin sitten sinun pitää kehittää joku taito mistä sitä kiitosta saa.