Kaksikielinen perhe, äiti ei ymmärrä toista kieltä

Olisi kannattanut ajatella ennalta. Millainen ihminen ei osaa sen vertaa ruotsia, että pystyisi kommunikoimaan? Mitä oletat, että ihmiset sinulle vastaavat? Itsepä olet ongelmasi aiheuttanut, kun et ole ruotsia sen vertaa opetellut. Suomessa sitä saa kuitenkin oppia koulussakin.

Provo. Mitä kieltä puhut miehesi kanssa? Ruotsi opitaan jo peruskoulussa.

Isä puhuu ruotsia, äiti suomea joka perheen kieli. Tää on suositus.

No mitä ihmettä, ei siinä auta muu kuin opetella sitä ruotsia. Unohda tuo "en opi" -asenne, teet sillä vain hallaa itsellesi. Jokainen ns. normaaliälyinen oppii kyllä vähintäänkin kohtalaisesti kieliä, jos vain on tarpeeksi yritystä. Hanki kunnon oppikirjat avuksi.

Jaa kas, sehän siinä kaksikielisyydessä on ideana, että lapsi oppii ja puhuu kahta kieltä. Siis myös sitä suomea, jota sinäkin ymmärrät. Lisäksi voin luvata, että lapsen kautta opit tulevaisuudessa ruotsia entistä nopeammin!

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut ajatella ennalta. Millainen ihminen ei osaa sen vertaa ruotsia, että pystyisi kommunikoimaan? Mitä oletat, että ihmiset sinulle vastaavat? Itsepä olet ongelmasi aiheuttanut, kun et ole ruotsia sen vertaa opetellut. Suomessa sitä saa kuitenkin oppia koulussakin.

Minäkin opin ruotsin koulussa ja myöhemmin töissä jouduin käyttämään paljonkin. Nyt, kuitenkin, en ole sitä vuosikymmeneen tarvinnut missään ja sanat unohtuvat. Koen ruotsinkielen puhumisen nykyään hyvin epämukavaksi, silloin aniharvoin kun sitä tarvitsee, enkä tajua miksi ja mitä varten sitä pitäisi ylläpitää keinotekoisesti. Ruotsissa käydessä asioin englanniksi, ei ne ymmärrä minun sönkköruotsiani. En ole tuo, jolle vastasit.

Vaikka tää nyt onkin tosi idioottimainen tilanne ja on toki ihan omaa kakaruuden laiskuutta ja kotoota lähtösin olevia tapoja. Meidän perheessä on aina arvostettu enemmän englantia ja kykyä pärjätä laajemmin kansainvälisesti. Kyllä koulussa ruotsista tuli hyviä numeroita, mutta kokeissa kun pärjää pänttäämällä toisinkuin tosielämässä.

Mies ei kertonut edes tilanteesta ennenkun monen monen kuukauden jälkeen. Siihen asti mies kertoi kyllä puhuvansa ruotsia ja kun kysyin millä tasolla, kertoi hän pärjäävänsä sillä kaupan kassalla.

Tarkoituksena on tottakai opetella ja oppia mahdollisimman paljon! Se vaan vie aikaa että opin lausumaan asioita sillä tasolla että se jotain hyödyttää ja ymmärrän enemmänki kun perusasiat.

Ap

Niin mikä se ongelma oli? Puhut lapsellesi suomea, miehesi puhuu lapselle ruotsia. Kun lapsi alkaa kommunikoida, hän oppii puhumaan sinulle suomea ja isälleen ruotsia. Ehkä sinäkin opit ruotsia niin, että ymmärrät lapsen ja isän keskustelut.

Sinä puhut lapselle suomea ja mies ruotsia, ja sitten keskenänne puhutte perheen yhteistö kieltä, eli suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tää nyt onkin tosi idioottimainen tilanne ja on toki ihan omaa kakaruuden laiskuutta ja kotoota lähtösin olevia tapoja. Meidän perheessä on aina arvostettu enemmän englantia ja kykyä pärjätä laajemmin kansainvälisesti. Kyllä koulussa ruotsista tuli hyviä numeroita, mutta kokeissa kun pärjää pänttäämällä toisinkuin tosielämässä.

Mies ei kertonut edes tilanteesta ennenkun monen monen kuukauden jälkeen. Siihen asti mies kertoi kyllä puhuvansa ruotsia ja kun kysyin millä tasolla, kertoi hän pärjäävänsä sillä kaupan kassalla.

Tarkoituksena on tottakai opetella ja oppia mahdollisimman paljon! Se vaan vie aikaa että opin lausumaan asioita sillä tasolla että se jotain hyödyttää ja ymmärrän enemmänki kun perusasiat.

Ap

Siis mikä miehen äidinkieli on? Suomi vai ruotsi? Jos ruotsi, miksi hän valehteli sinulle puhuvansa ruotsia "sillä tasolla että pärjää kaupan kassalla"?

Lapsen kannalta ei ongelmaa ole. Molemmat vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään.

Meillä puhutaan kolmea eri kieltä. Puhumme mieni kanssa enimmäkseen englantia ja taaperolle juttelemme molemmat omilla äidinkielillämme. Lapsi ymmärtää kaikkia kieliä ja me vanhemmat opimme toisiltamme. Asumme mieheni kotimaassa, joten käyn lisäksi vielä kielikurssilla ja opiskelen lapsen nukkuessa päiväunia. En puhunut mieheni kieltä Suomesta pois muuttaessani mutta parissa vuodessa asia muuttui. Äitiyslomalla erityisesti ehti hyin paneutua. Sinulle ap voisi olla myös avuksi katsella ruotsalaisia ohjelmia ja elokuvia. Lue myös vaikka ruotsinkielistä lehteä ja yritä oppia yksi uusi sana päivässä. Minäkin ajattelin, että kielenopiskelu olisi haastavaa mutta kun siitä tekee osan jokapäiväistä elämää, se ei tunnu enää yhtään niin työläältä. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tää nyt onkin tosi idioottimainen tilanne ja on toki ihan omaa kakaruuden laiskuutta ja kotoota lähtösin olevia tapoja. Meidän perheessä on aina arvostettu enemmän englantia ja kykyä pärjätä laajemmin kansainvälisesti. Kyllä koulussa ruotsista tuli hyviä numeroita, mutta kokeissa kun pärjää pänttäämällä toisinkuin tosielämässä.

Mies ei kertonut edes tilanteesta ennenkun monen monen kuukauden jälkeen. Siihen asti mies kertoi kyllä puhuvansa ruotsia ja kun kysyin millä tasolla, kertoi hän pärjäävänsä sillä kaupan kassalla.

Tarkoituksena on tottakai opetella ja oppia mahdollisimman paljon! Se vaan vie aikaa että opin lausumaan asioita sillä tasolla että se jotain hyödyttää ja ymmärrän enemmänki kun perusasiat.

Ap

Siis mikä miehen äidinkieli on? Suomi vai ruotsi? Jos ruotsi, miksi hän valehteli sinulle puhuvansa ruotsia "sillä tasolla että pärjää kaupan kassalla"?

Lapsen kannalta ei ongelmaa ole. Molemmat vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään.

Mies puhuu täysin suomea ja on äidinkieleltään suomenkielinen. Mies kuitenkin puhuu täysin sujuvaa ruotsia juurikin oman isänsä suvun takia. Miehen veljet ovat vielä alaikäisiä ja puhuvat oman uusperheensä kanssa täyttä ruotsia, kun mies itse kasvoi äitinsä kanssa toisella puolella suomea suomea puhuen.

Kumpikin puhuu omaa äidinkieltään lapselle. No big deal. Eri asia, jos toinen vanhemmista olisi maasta, jota ei puhuta missään muodossa Suomessa. Silloin saattaa käydä niin, että perheen yhteiselsi kieleksi tulee englanti vaikka lapsen äidinkieli olisi jotain muuta.

Et edelleenkään tarvitse ruotsia mihinkään, älä turhaan alennu nöyristelemään. Edellä on jo kuvattu, miten kaksikielisyys toimii. Lapsestasi tulee kaksikielinen. Sinusta ei. Eikä sinun tarvitsekaan. Lapsellesi kaksikielisyydestä lienee edelleen huikea hyöty: korkeakouluopiskelupaikka on lähes varma ym. Ole onnellinen perheesi tilanteesta, joka hipoo optimaalista. Miehen sukulaiset jätät omaan arvoonsa; kyllä hekin suomea voisivat jonkin verran opetella, jos tahtoisivat.

Ei tässä ole ongelmaa, älä huolehdi :) Lapsi puhuu iskän kanssa ruotsia ja sun kanssa suomea. Tunnen useita "sekakieliperheitä" ja vielä "hulluimmilla" komboilla (äiti puhuu lapselle yhtä kieltä, isä toista ja vanhemmat keskenään kolmatta kieltä - lapset ihan ookoo ja vahingossa kolmekielisiäkin melkein) :D) 

Kiitos kaikille kommenteista!

Mun omassa lähipiirissä ainoa kokemus monikielisestä perheestä on kahden lapsen talous, jossa lapset vielä pitkälti teini-iässä puhui lauseissa sekaisin suomea,ruotsia ja englantia. Oli rauhottavaa kuulla enemmänki kokemuksia asiasta.

Ap

Ruotsista Suomeen palanneet eivät oppineet kirjoittamaan millään kielellä, vaikka sujuvasti molemmilla hölpöttivätkin. Tämä siis joskus 80 luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tää nyt onkin tosi idioottimainen tilanne ja on toki ihan omaa kakaruuden laiskuutta ja kotoota lähtösin olevia tapoja. Meidän perheessä on aina arvostettu enemmän englantia ja kykyä pärjätä laajemmin kansainvälisesti. Kyllä koulussa ruotsista tuli hyviä numeroita, mutta kokeissa kun pärjää pänttäämällä toisinkuin tosielämässä.

Mies ei kertonut edes tilanteesta ennenkun monen monen kuukauden jälkeen. Siihen asti mies kertoi kyllä puhuvansa ruotsia ja kun kysyin millä tasolla, kertoi hän pärjäävänsä sillä kaupan kassalla.

Tarkoituksena on tottakai opetella ja oppia mahdollisimman paljon! Se vaan vie aikaa että opin lausumaan asioita sillä tasolla että se jotain hyödyttää ja ymmärrän enemmänki kun perusasiat.

Ap

Siis mikä miehen äidinkieli on? Suomi vai ruotsi? Jos ruotsi, miksi hän valehteli sinulle puhuvansa ruotsia "sillä tasolla että pärjää kaupan kassalla"?

Lapsen kannalta ei ongelmaa ole. Molemmat vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään.

Mies puhuu täysin suomea ja on äidinkieleltään suomenkielinen. Mies kuitenkin puhuu täysin sujuvaa ruotsia juurikin oman isänsä suvun takia. Miehen veljet ovat vielä alaikäisiä ja puhuvat oman uusperheensä kanssa täyttä ruotsia, kun mies itse kasvoi äitinsä kanssa toisella puolella suomea suomea puhuen.

Noniin, olette siis molemmat vanhemmat suomenkieisiä äidinkieleltänne, ja puhutte lapselle ruotsia. 

Miten se lapsi sitten muka "ottaisi ruotsin itseensä", jos kotikieli on suomi? Ellei miehesi puhu yksinomaan ruotsia lapselle, ei lapsi ruotsia opi muuten kuin vieraana kielenä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tää nyt onkin tosi idioottimainen tilanne ja on toki ihan omaa kakaruuden laiskuutta ja kotoota lähtösin olevia tapoja. Meidän perheessä on aina arvostettu enemmän englantia ja kykyä pärjätä laajemmin kansainvälisesti. Kyllä koulussa ruotsista tuli hyviä numeroita, mutta kokeissa kun pärjää pänttäämällä toisinkuin tosielämässä.

Mies ei kertonut edes tilanteesta ennenkun monen monen kuukauden jälkeen. Siihen asti mies kertoi kyllä puhuvansa ruotsia ja kun kysyin millä tasolla, kertoi hän pärjäävänsä sillä kaupan kassalla.

Tarkoituksena on tottakai opetella ja oppia mahdollisimman paljon! Se vaan vie aikaa että opin lausumaan asioita sillä tasolla että se jotain hyödyttää ja ymmärrän enemmänki kun perusasiat.

Ap

Olet aikuinen etkä pysty edes lausumaan sanoja? Et sinä sitä sitten opi. Ei tuollaista voi olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tää nyt onkin tosi idioottimainen tilanne ja on toki ihan omaa kakaruuden laiskuutta ja kotoota lähtösin olevia tapoja. Meidän perheessä on aina arvostettu enemmän englantia ja kykyä pärjätä laajemmin kansainvälisesti. Kyllä koulussa ruotsista tuli hyviä numeroita, mutta kokeissa kun pärjää pänttäämällä toisinkuin tosielämässä.

Mies ei kertonut edes tilanteesta ennenkun monen monen kuukauden jälkeen. Siihen asti mies kertoi kyllä puhuvansa ruotsia ja kun kysyin millä tasolla, kertoi hän pärjäävänsä sillä kaupan kassalla.

Tarkoituksena on tottakai opetella ja oppia mahdollisimman paljon! Se vaan vie aikaa että opin lausumaan asioita sillä tasolla että se jotain hyödyttää ja ymmärrän enemmänki kun perusasiat.

Ap

Siis mikä miehen äidinkieli on? Suomi vai ruotsi? Jos ruotsi, miksi hän valehteli sinulle puhuvansa ruotsia "sillä tasolla että pärjää kaupan kassalla"?

Lapsen kannalta ei ongelmaa ole. Molemmat vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään.

Mies puhuu täysin suomea ja on äidinkieleltään suomenkielinen. Mies kuitenkin puhuu täysin sujuvaa ruotsia juurikin oman isänsä suvun takia. Miehen veljet ovat vielä alaikäisiä ja puhuvat oman uusperheensä kanssa täyttä ruotsia, kun mies itse kasvoi äitinsä kanssa toisella puolella suomea suomea puhuen.

Noniin, olette siis molemmat vanhemmat suomenkieisiä äidinkieleltänne, ja puhutte lapselle suomea. 

Miten se lapsi sitten muka "ottaisi ruotsin itseensä", jos kotikieli on suomi? Ellei miehesi puhu yksinomaan ruotsia lapselle, ei lapsi ruotsia opi muuten kuin vieraana kielenä.

Korjaus edellä, puhutte siis tietysti äidnkieltänne, suomea. Tuli omituinen kirjoitusvirhe.