Tykkäättekö te muut yli nelikymppiset vanhuksista?
Tuntuu että nuorena jaksoi heidän juttujaan nyt ei kiinnosta yhtään. Miten muilla?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pidän.
Miksi? Eikö sinua kyllästytä ne jaarituset?
En hirveästi ole tekemisissä vanhusten kanssa. Omat isovanhemmat on kuolleet ja omat vanhemmat ei ihan vielä siinä iässä. Omiin vanhempiin välit on varmaan aina mutkikkaammat kuin isovanhempiin.
Vanhukset ovat yksilöitä kuten nuoremmatkin.Toisista tykkään,en niinkään kaikista,mutta sitä en näytä tietenkään heille.Terv.hoitaja
En oikein hiffaa ihmisten luokittelua kivoihin tai ei-kivoihin iän perusteella. Ikä muuttuu, luonne ei juuri.
Mut kyllä vanhat ihmiset tuppaa olemaan kiinnostavampia kuin esim. lapset.
Onneksi mummi ja ukki sai elää kauan. Ihanat rakkaat!
Vanhukset ovat yksilöitä siinä missä nelikymppisetkin. Ei heitä yhdistä mitkään erityiset jutut.
Jokaisella on oma elämänkaarensa ja oma tapansa keskustella asioista.
Eli järjetön kysymys? Pidätkö kolmikymppisistä?
Pidätkö lapsista (pikkulapsista) on jo järkevämpi kysymys, koska lapsia yhdistää ikänsä puolesta monet toimintamallit ja kehitystaso tuo samankaltaisuuksia lasten olemiseen.
Kannattaisi joskus tavata joku oikeasti vanha ihminen, esim. 80-vuotias. Saisi vähän perspektiiviä näihin ikäjuttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi joskus tavata joku oikeasti vanha ihminen, esim. 80-vuotias. Saisi vähän perspektiiviä näihin ikäjuttuihin.
Kyllä tapaan heitä paljonkin mutta silti en niin vanhuksista pidä. Ap
Pidän ja paljon! Olen yrittäjä ja teen työtä senioreiden kanssa. Viihdyn heidän kanssa todella hyvin ja lähes kaikista asiakkaistani on tullut minulle läheisiä ystäviä näiden yhteisten vuosien aikana. Senioreiden kanssa on helppo olla ja juttua riittää varmasti. Nykyiset asiakkaani ovat aika hyväkuntoisia, mutta joukossa on ollut myös eri tavoin sairaita. Hyvin harvoin "heidän jaaritukset" ärsyttävät, päinvastoin uskon ja tiedän, että saamme toisiltamme paljon monella tapaa. N43
Oudosti asetettu kysymys tekee vastauksenkin turhaksi.
Pikemminkin herää kysymys ap:sta, kuka tuon ikäinen aikuinen muotoilee tuollaisen kysymyksen, onko hänessä jotain outoa, vikaa kenties?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi joskus tavata joku oikeasti vanha ihminen, esim. 80-vuotias. Saisi vähän perspektiiviä näihin ikäjuttuihin.
Kyllä tapaan heitä paljonkin mutta silti en niin vanhuksista pidä. Ap
Tunnetko itseäsi oikeasti vai mikä vanhuksissa sinua pelottaa?
Voisi kai sanoa että pidän, mutta en niin paljon että voisin esimerkiksi asua heidän kanssaan kyllästymättä niihin juttuihin.
Vanhat suomalaiset naiset ovat aika mielenkiintoisia pakkauksia, musta huumori kukkii ja ovat eläneet niin vaikeita aikoja,niin että useimmat ovat tosi tyytyväisiä tähän nykyajan mukavaan elämään (pesukone, sähköhella, lämmin asunto jne), jota monet pitävät itsestään selvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi joskus tavata joku oikeasti vanha ihminen, esim. 80-vuotias. Saisi vähän perspektiiviä näihin ikäjuttuihin.
Kyllä tapaan heitä paljonkin mutta silti en niin vanhuksista pidä. Ap
Tunnetko itseäsi oikeasti vai mikä vanhuksissa sinua pelottaa?
Ei minua mikään pelota. Tympii vaan ne vanhat jaarituset enemmän iloa on nuorten jutuista.
Jos ovat vielä tässä ajassa ja paikassa, niin joo. Mutta muistisairaat tai todella ärtyisät ovat pelottavia, enkä tiedä, mitä siinä pitäisi tehdä.
Outo olet ap. Mitä muita yhtä omituisia juttuja sinulla on? Kuulostat mielipiteesi kanssa joltakin 14 vuotiaalta tai sen ikäiseksi jääneeltä.
Varmaan vaikuttaa kokemus. Mulla oli erittäin läheiset välit isovanhempiin. Vietin niiden kanssa paljon aikaa lomilla, meillä oli hyvä olla yhdessä.
Siksi suhtaudun positiivisesti vanhoihin, paitsi jos on syytä muuhun.
Lasten kanssa en ole koskaan viihtynyt. Alle kouluikäiset kierran yleensä loitompaa. Vanhemmat lapset on jo erottuvia yksilöitä, toiset kivoja, toiset ällöjä, useimnat siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi joskus tavata joku oikeasti vanha ihminen, esim. 80-vuotias. Saisi vähän perspektiiviä näihin ikäjuttuihin.
Kyllä tapaan heitä paljonkin mutta silti en niin vanhuksista pidä. Ap
Tunnetko itseäsi oikeasti vai mikä vanhuksissa sinua pelottaa?
Ei minua mikään pelota. Tympii vaan ne vanhat jaarituset enemmän iloa on nuorten jutuista.
Ja ikäsi oli...? Mitä teet työksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi joskus tavata joku oikeasti vanha ihminen, esim. 80-vuotias. Saisi vähän perspektiiviä näihin ikäjuttuihin.
Kyllä tapaan heitä paljonkin mutta silti en niin vanhuksista pidä. Ap
Tunnetko itseäsi oikeasti vai mikä vanhuksissa sinua pelottaa?
Ei minua mikään pelota. Tympii vaan ne vanhat jaarituset enemmän iloa on nuorten jutuista.
Ja ikäsi oli...? Mitä teet työksesi?
Reippaasti yli neljäkymppiä ja toimistotöitä.
Kuten jo sanottukin on, ei voi luokitella noin yksiselitteisesti.
Pidän kyllä käytöstavat omaavista vanhuksista. Jos on esim.sairas ja siksi kiukkuinen tms. pyrin ymmärtämään. Saati sen, että dementikko puhuu samat asiat.
Rakastan vanhoja tarinoita. Hyviä tarinankertojia kuuntelen kuin historiankirjaa. Omiin isovanhempiin oli läheiset välit. Samoin lapsellani iso-ja isoisovanhempiinsa.
Minun isovanhempani ovat ainakin kivoja, samoin heidän sisarensa eli isotädit. Oltiin isoäidin kanssa Fazerilla kahvilla ja siellä pöytään tuli mumman ystäviä, jotka olivat olleet jollain pyhiinvaelluksella Ranskassa ja Espanjassa ja molemmat ovat yli 80v kuten isoäitikin. Ei mitään jaariruksia vaan hienoja kokemuksia matkan varrelta.
Tietenkin pidän.