Esikoislapseni kuolemasta on tänään tasan 20 vuotta. Milloin suru helpottaa?
Tämä päivä on vuodesta toiseen aina yhtä vaikea. Haluaisin nukkua tämän päivän ohi, mutta en saa unta. Katson esikoisen valokuvia ja itken. Olen itkenyt monta tuntia. Tunnen olevani huono äiti, kun en jälleen kerran kyennyt tältä surulta lähtemään haudalle. Pelkään, että tämä suru ei koskaan helpota. Olen käynyt puhumassa surustani, mutta en haluaisi syödä lääkkeitä turruttaakseni tuskaani. Olisiko täällä kohtalotovereita? Miten pääsitte pahimman vaiheen yli? 20 vuotta tuntuu kamalan pitkältä ajalta kokea sitä samaa ahdinkoa ja epätoivoa mitä koin sinä päivänä, kun lapseni löytyi kuolleena...
Kommentit (11)
Todella hauska kommentti sinulta nro 2.
Ap
No eihän se suru ikinä mene pois, mutta sen kanssa pitäisi jo opetella elämään niin, ettei jokainen päivä ole tuskallinen. Tähän saatat tarvita jopa niitä lääkkeitä, jos pelkkä terapia ei auta.
Olen todella pahoillani. En usko että tuosta pääsee koskaan yli. Itse en ainakaan pääsisi.
Mun mielestä yhden päivän voi hyvin "tuhlata" surussa rypemiseen. Olla yöpuvussa ja vaan itkeä.
Olet kuitenkin ilmeisesti muuten päässyt jatkamaan elämääsi.
Suru aktivoituu aika ajoin, se on normaalia. Ikävä kyllä tällaisesta menetyksestä ei voi koskaan kokonaan parantua. Suru on rakkauden hinta.
Oletko siis päässyt yhtään eteenpäin 20 vuodessa vai ryvetkö edelleen surussa?
Traumaattisiin tapahtumiin perehtynyt psykoterapeutti pystyisi varmaan auttamaan Sinua eteenpäin surun käsittelyssä. Voimia, toivottavasti saat apua. Ei surun tarvitse unohtua, mutta ei ole oikein Sinua kohtaan, että se jatkuu kymmeniä vuosia noin voimakkaana.
Ei se ohi mene, opit vaan elämään surusi kanssa.
Otan osaa.
Lämmin halaus <3
Oman lapsen traagisesta kuolemasta on muutama vuosi aikaa. Olen hyväksynyt asian ja sen, ettei suru minusta koskaan poistu. Sen kanssa opettelen elämään. Oletko saanut mitään ammattiapua, keskusteluapua tms. ?
Hanki koira?