Tunnetteko sellaisia täysin onnellisia, tasapainoisia aikuisia, jotka ovat menettäneet vanhempansa hyvin nuorina?

Tunnen kaksi siskosta. Isä kuoli heidän ollessa 7 ja 9, äiti 17 ja 19. Minusta he jäivät nuorina "orvoiksi". Isovanhemmat olivat myös haudoissaan jo, joten aika yksinäisiä varmaan. Isä kuoli liikenneonnettomuudessa, äiti syöpään, olivat ihan "normaalin ikäisiä" vanhempia. Isä 40+ ja äiti noin 50-vuotias kuollessaan. Perintöä toki saivat, talon ja jotain muutakin. Ovat pärjänneet hyvin elämässä, traumoista en tiedä, mutta hyvät ammatit ja perheet on nykyään. Vanhemmat olivat myös fiksuja ihmisiä, koulutettuja ja kaikin puolin ei voi sanoa, että olisivat itse vauhdittaneet kuolemaansa.

Toisen tapauksen tiedän, jossa isä kuoli lasten ollessa taaperoita noin kolmekymppisenä ja äiti reilusti alle nelikymppisenä synnynnäiseen vikaan aivoissa, tämä verisuonenpullistuma. Siinäkin oli alunperin paperilla unelma perhe lähtien vanhempien taustoista. Nämä lapset asui jossain sukulaisten luona sittemmin, ovat vähän hukassa elämässään.