Lue keskustelun säännöt.
Apua, sosiaali-ja terveysalalla työskentelevät!!
20.10.2017 |
Olen ollut sosiaalialalla lähes 10 vuotta. Mutta nyt työpaineet on käyneet niin koviksi, etten saa työasioita pois mielestäni. Ja en voi asiasta kenellekään puhuakaan, koska minulla on vaitiolovelvollisuus. Työkavereillekaan en voi vapaa-aikana soittaa enkä vaivata. Miten saatte vapaa-ajalla erittäin vaikeat työasiat saa pois mielestä? Esimerkiksi lapsen kiirellisen sijoituksen jälkeen tai asiakkaan uhkailun jälkeen tavallisen oman arjen viettäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Varsinkin, jos tilanteet eivät ole aina menneet niin sanotusti kuin oppikirjassa. Ja työkaverit ei kaikissa tilanteissa edes ole. Olen etsinyt muualta töitä, mutta en ole löytänyt muualta töitä.
Kommentit (33)
Pyydä työnohjausta, siellä saa puhua vapaasti ja saa työkaluja asioiden käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sosiaalialalla lähes 10 vuotta. Mutta nyt työpaineet on käyneet niin koviksi, etten saa työasioita pois mielestäni. Ja en voi asiasta kenellekään puhuakaan, koska minulla on vaitiolovelvollisuus. Työkavereillekaan en voi vapaa-aikana soittaa enkä vaivata. Miten saatte vapaa-ajalla erittäin vaikeat työasiat saa pois mielestä? Esimerkiksi lapsen kiirellisen sijoituksen jälkeen tai asiakkaan uhkailun jälkeen tavallisen oman arjen viettäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Varsinkin, jos tilanteet eivät ole aina menneet niin sanotusti kuin oppikirjassa. Ja työkaverit ei kaikissa tilanteissa edes ole. Olen etsinyt muualta töitä, mutta en ole löytänyt muualta töitä.
Eikö muka voi puhua yleisellä tasolla, jos et tunnistettavasti kerro?
Vierailija kirjoitti:
Pyydä työnohjausta, siellä saa puhua vapaasti ja saa työkaluja asioiden käsittelyyn.
niin ei siellä työnohjauksessakaan saa nimillä puhua vaan yleisellä tasolla.
Työnohjaus ? Voit kyllä ilman nimiä/tunnisyettavuutya puhua tapauksista ulkopuolisillekkin. Vähintäänkin omista fiiliksistä
Jos et palaudu enää kunnolla noista tilanteista, eikö yksi vaihtoehto voisi olla alanvaihto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sosiaalialalla lähes 10 vuotta. Mutta nyt työpaineet on käyneet niin koviksi, etten saa työasioita pois mielestäni. Ja en voi asiasta kenellekään puhuakaan, koska minulla on vaitiolovelvollisuus. Työkavereillekaan en voi vapaa-aikana soittaa enkä vaivata. Miten saatte vapaa-ajalla erittäin vaikeat työasiat saa pois mielestä? Esimerkiksi lapsen kiirellisen sijoituksen jälkeen tai asiakkaan uhkailun jälkeen tavallisen oman arjen viettäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Varsinkin, jos tilanteet eivät ole aina menneet niin sanotusti kuin oppikirjassa. Ja työkaverit ei kaikissa tilanteissa edes ole. Olen etsinyt muualta töitä, mutta en ole löytänyt muualta töitä.
Jouduitko muuten yllättäen vaikeaan tilanteeseen ilman työkaveria? Onko teillä resurssit niin tiukilla, ettei hankalaan tilanteeseen ole työparia? Todella harmillista ja sinun oikeusturvan kannalta kyseenalaista.
Jos on tapahtunut laiton uhkaus, auttaisiko rikosilmoituksen tekeminen poliisille.. siis että prosessi lähtisi käyntiin? Jos lievempää uhkailua, kirjoita?
Meillä on työnohjaus joka toinen kuukausi ja siellä käsitellään vain yleisiä asioita. Ei kenenkään henkilökohtaisia asioita. Toki myös työpsykologille voi varata aikaa, mutta hekään eivät ole viikonloppuna tai iltoina tavoitettavissa. Ja ajan saaminen voi kestää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäksi, aloita joku harrastus/toiminto joka auttaa siirtymää. Mulla ainakin 2 kaveria samalla alalla ja asioista keskustellaan..saa uusia näkökulmia. Vaikeampiin juttuihin voi.usein saada konsultaatiota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sosiaalialalla lähes 10 vuotta. Mutta nyt työpaineet on käyneet niin koviksi, etten saa työasioita pois mielestäni. Ja en voi asiasta kenellekään puhuakaan, koska minulla on vaitiolovelvollisuus. Työkavereillekaan en voi vapaa-aikana soittaa enkä vaivata. Miten saatte vapaa-ajalla erittäin vaikeat työasiat saa pois mielestä? Esimerkiksi lapsen kiirellisen sijoituksen jälkeen tai asiakkaan uhkailun jälkeen tavallisen oman arjen viettäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Varsinkin, jos tilanteet eivät ole aina menneet niin sanotusti kuin oppikirjassa. Ja työkaverit ei kaikissa tilanteissa edes ole. Olen etsinyt muualta töitä, mutta en ole löytänyt muualta töitä.
Jouduitko muuten yllättäen vaikeaan tilanteeseen ilman työkaveria? Onko teillä resurssit niin tiukilla, ettei hankalaan tilanteeseen ole työparia? Todella harmillista ja sinun oikeusturvan kannalta kyseenalaista.
Jos on tapahtunut laiton uhkaus, auttaisiko rikosilmoituksen tekeminen poliisille.. siis että prosessi lähtisi käyntiin? Jos lievempää uhkailua, kirjoita?
Aina ei ole työparia kaikissa tilanteissa, vaan työtä tehdään resurssipulan vuoksi myös paljon yksin. Esimerkiksi kotikäyntejä tehdään yksin ja siinä ei tarvitse kuin yhden kerran joutua väkivallan uhriksi.
Uhkailu voi olla esim. että asiakas uhkaa julkaista lehteen tai muuhun internetiin nimeni ja kuvani ja aikoo halventaa työntekijän mainetta julkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et palaudu enää kunnolla noista tilanteista, eikö yksi vaihtoehto voisi olla alanvaihto?
Kyllä, olen sitäkin miettinyt. Mutta kun en osaa mitään muuta eikä minulla ole koulutusta muulle alalle. Ja kuitenkin ongelmat jatkuu seuraavilla työntekijöillä, ellei alalla muutosta tule aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäksi, aloita joku harrastus/toiminto joka auttaa siirtymää. Mulla ainakin 2 kaveria samalla alalla ja asioista keskustellaan..saa uusia näkökulmia. Vaikeampiin juttuihin voi.usein saada konsultaatiota
Tarkoitatko, että harrastus olisi heti työpäivän jälkeen? Työpäivän jälkeen ja viikonlopun alettua nämä tilanteet on, etten saa työasioita pois mielestä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sosiaalialalla lähes 10 vuotta. Mutta nyt työpaineet on käyneet niin koviksi, etten saa työasioita pois mielestäni. Ja en voi asiasta kenellekään puhuakaan, koska minulla on vaitiolovelvollisuus. Työkavereillekaan en voi vapaa-aikana soittaa enkä vaivata. Miten saatte vapaa-ajalla erittäin vaikeat työasiat saa pois mielestä? Esimerkiksi lapsen kiirellisen sijoituksen jälkeen tai asiakkaan uhkailun jälkeen tavallisen oman arjen viettäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Varsinkin, jos tilanteet eivät ole aina menneet niin sanotusti kuin oppikirjassa. Ja työkaverit ei kaikissa tilanteissa edes ole. Olen etsinyt muualta töitä, mutta en ole löytänyt muualta töitä.
Jouduitko muuten yllättäen vaikeaan tilanteeseen ilman työkaveria? Onko teillä resurssit niin tiukilla, ettei hankalaan tilanteeseen ole työparia? Todella harmillista ja sinun oikeusturvan kannalta kyseenalaista.
Jos on tapahtunut laiton uhkaus, auttaisiko rikosilmoituksen tekeminen poliisille.. siis että prosessi lähtisi käyntiin? Jos lievempää uhkailua, kirjoita?
Aina ei ole työparia kaikissa tilanteissa, vaan työtä tehdään resurssipulan vuoksi myös paljon yksin. Esimerkiksi kotikäyntejä tehdään yksin ja siinä ei tarvitse kuin yhden kerran joutua väkivallan uhriksi.
Uhkailu voi olla esim. että asiakas uhkaa julkaista lehteen tai muuhun internetiin nimeni ja kuvani ja aikoo halventaa työntekijän mainetta julkisesti.
Tuo on kyllä kauheaa. Johdolle vaan tietoa siitä, että resurssit eivät ole riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että voit puhua asiakastapauksista konsultaatiomielessä työkavereiden ja työnohjaajan kanssa. Siis yksityiskohtaisestikin, kunhan et kerto nimi-, osoite-, yms. tunnistetietoja. Kun asioita pyörittelee yksin mielessä, niiden vaikeiden asioiden koko moninkertaistuu. Itse olen terveyden huollossa töissä lapsiperheiden kanssa ja esim. jouduin erään perheen kanssa kerran keskustelemaan siitä, että joudun tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos he eivät hoida erästä lapsensa asiaa. Perhe ei ottanut tätä kovin hyvin, vaan tulivat linjoja pitkin, uhkasivat rikosilmoituksella yms. Kun tulin raskaaksi, eräs toinen perhe uhkaili lakimiehillä ja ties millä, kun kerroin joutuvani tietysti katkaisemaan asiakassuhteen äitiysloman alkaessa. Nämä kaikki tuntui musta tosi pahalta, mutta jo pelkkä tilanteiden purkaminen työkavereille helpotti.
Jos työnohjaus ei ole riittävää, ehdottakaa esimiehelle että esim. saatte pitää viikottain työkavereiden kanssa jonkun tunteidenpurkuistunnon. Vaitiolovelvollisuuden puitteissa tietysti. Isojen asioiden kanssa ei saa jäädä yksin. Esimiehen tehtävä on ratkaista, miten työstä saadaan vähemmän kuirmittavaa.
Tuollaista se sosiaaliala on, jouduin itse siirtymään pois alalta kun en enää kestänyt. Pelko, epätoivo, viha, paniikki, suru... En pystynyt joka päivä klo 8-16 siihen enää, sillä väkisinkin nuo jäävät mieleen kummittelemaan myös vapaalla.
Itse työskentelen myös henkisesti kuormittavalla alalla ja olen ostanut itse yksilötyönohjausta, koska en koe, että työnantajan tarjoamasta nimellisestä ja harvoin tapahtuvasta ryhmätyönohjauksesta saisi juurikaan apua työssäjaksamiseen yms. Suosittelen, vaikka meneekin omasta pussista. Omaan jaksamiseen kannattaa panostaa.
Itse sama ala, välillä automatkalla kotiin niin levoton olo, että radion kuuntelu esim ei onnistu. Mutta äänikirjat/standup youtubesta katkaisee ajatukset paremmin. Mutta jos oikeasti tarvitse apua selvittääkseen työasiat niin eihän tämä paljon hyödytä! Itse kuuntelen vielä englanniksi niin pitää keskittyä vähän paremmin.
Muut samalla alalla työskentelevät, joudutteko kotikäynneille ilman työparia?
U