Voiko tavallinen arki perheessä on niin raskasta, ettei sitä terve ihminen jaksa?
Esimerkiksi jos tosi herkkä tai muuten vähäenerginen.
Kommentit (34)
Voisi olla. Esim yhden kaverin perheessä en olisi jaksanut ollenkaan mutta omien rauhallisten lasteni kanssa kyllä. Hänen lapsensa olivat kiukuttelevia, huutavia ja vaativia.
Vierailija kirjoitti:
Eli ei ole terve
Ei kaikki erilaisuus ole sairautta. Sitä paitsi terve, puhelias, energinen mamma on myös nähty huutavan kurkku suorana lapsilleen.
Todellakin voi. Itse en ole edes yhtään mitenkään vähäenerginen mutta 9 tunnin työpäivät, lasten viennit kouluun, päiväkotiin jne.. Miehen työmatkan vuoksi 2 tuntia pidemmät työpäivät kaataa käytännössä nuo kuljetukset, ruokakauppakäynnit ja iltaruuan teot mun niskaan joka päivä. Haluan ehdottomasti pitää kiinni parista harrastuksestani ja lisäksi lasten harrastuksia alkaa olla jo joka päivälle. Kyllä oikeasti saa raapia päätään ja miettiä että missä välissä esim. siivotaan. Esim. telkkaria en ole varsinaisesti katsonut pariin vuoteen joitakin yksittäisiä kertoja lukuunottamatta. Kyllä tuosta voi jo miettiä, että missä välissä sitä ehtii palautumaan kun vuosilomaakin on vain se 5 viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla. Esim yhden kaverin perheessä en olisi jaksanut ollenkaan mutta omien rauhallisten lasteni kanssa kyllä. Hänen lapsensa olivat kiukuttelevia, huutavia ja vaativia.
Sinulla kävi älytön tuuri siinä tapauksessa, että sait helpot ja rauhalliset lapset.
Selviää mutta jostain se on pois.
Ihmisiä huomioitava myös.
Ylivoimaista ei ole fyysisesti mutta jos muutoin kuormitetaan, eikä saa apua, sitten.
Vierailija kirjoitti:
Eli ei ole terve
Herkkyys ei ole sairaus. :) Enimmäkseen se on elämää rikastava asia ja voimavara, mutta herkkänä ei voi elää kaikilta osin samalla lailla kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla. Esim yhden kaverin perheessä en olisi jaksanut ollenkaan mutta omien rauhallisten lasteni kanssa kyllä. Hänen lapsensa olivat kiukuttelevia, huutavia ja vaativia.
Sinulla kävi älytön tuuri siinä tapauksessa, että sait helpot ja rauhalliset lapset.
Niin kävi oikeastaan, jopa vauvana olivat helppoja.
Sellaista perhe-elämää ei ole, jossa minä voisin hyvin.
On ihanaa olla sinkku ja asua yksin, ilman kakaroita tai miestä!
Jollei sitä jaksa, se ei ole ns. tavallista arkea. Jos lapset vievät kaiken energian aikuisista, on kasvatuksessa ja ajatusmaailmassa iso virhe. Koti on paikka jossa levätään ja palaudutaan, siinä vaiheessa kun kotona ei pysty tekemään kumpaakaan, asiat tehdään pahasti pieleen. Minun lapset käyttäytyvät kotona rauhallisesti ja toiset huomioiden. Jos haluaa riehua, täytyy mennä pihalle. Jos lapset ovat kiukuttelevia, huutavia tai vaativia, on kasvatuksen perusasioissa iso puute ja virhe. Lapset vaativat sekä hyppyyttävät vanhempiaan juuri niin paljon, kun aikuiset antavat tehdä.
Luulen, että useimmat ihmiset, joille tavallinen perhe-elämä olisi liian raskasta, tuntevat itsensä niin hyvin, että he eivät lapsia hanki. Kaikki tietenkään eivät, ja seurauksista saa lukea tältä palstalta käytännössä joka päivä.
Määrittele "tavallinen arki". MItä se on? Sellaista mistä sulla on kokemusta? MIkä alkaa olla epätavallista arkea? SE millaista juuri sulla ei oo ollut? Kyllä siihen tavallisuuden piiriin mahtuu vaikka mitä raskasta. Vaikka paljon sairastavat lapset. Huonosti toimiva parisuhteen kommunikaatio. Omat tarpeet- esimerkiksi toinen stressaantuu herkemminkin kuin toinen, toinen nukkuu pitkään ja hyvin, toisella aina uniongelmia jnejne. Työelämät ovat erilaisia, arjen toimivuus, koti, välimatkat, tukiverkot, oma kyky hoitaa omaa jaksamistaan. paljon vaikuttaa myös oma lapsuudenkoti; millaisia vanhemmuuden taitoja olet sieltä saanut ja riittävätkö ne. Lisäksi siihen tavalliseenkin arkeen mahtuu pettymyksiä, kriisejä, sairauksia, menetyksiä, työttömyyttä, rahahuolia, jotka syövät energiaa. Jos ei just teillä nyt, niin monella kumminkin. Perheeksi lasketaan myös yh-perheet, joissa yksi aikuinen jaksaa ja maksaa kaiken. Sekä uusperheet, joissa on valtavasti sopeutumista, järjestelyä ja sellaistenkin ihmisten ongelmia joista et haluaisi ikinä kuullakaan.
Mies77 kirjoitti:
Jollei sitä jaksa, se ei ole ns. tavallista arkea. Jos lapset vievät kaiken energian aikuisista, on kasvatuksessa ja ajatusmaailmassa iso virhe. Koti on paikka jossa levätään ja palaudutaan, siinä vaiheessa kun kotona ei pysty tekemään kumpaakaan, asiat tehdään pahasti pieleen. Minun lapset käyttäytyvät kotona rauhallisesti ja toiset huomioiden. Jos haluaa riehua, täytyy mennä pihalle. Jos lapset ovat kiukuttelevia, huutavia tai vaativia, on kasvatuksen perusasioissa iso puute ja virhe. Lapset vaativat sekä hyppyyttävät vanhempiaan juuri niin paljon, kun aikuiset antavat tehdä.
Vaan kun se kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä ja energiaa, usein paljon enemmän kuin hälinän ja huonon käytöksen sietäminen. Myös hyvin käyttäytyvien lasten tarpeisiin vastaaminen on kuluttavaa. Läksyissä auttaminen on kuluttavaa. Kuulumisten kuunteleminen on kuluttavaa. Lisääntyneet kotityöt ovat kuluttavia. Oman ajan puute on äärimmäisen kuluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Jollei sitä jaksa, se ei ole ns. tavallista arkea. Jos lapset vievät kaiken energian aikuisista, on kasvatuksessa ja ajatusmaailmassa iso virhe. Koti on paikka jossa levätään ja palaudutaan, siinä vaiheessa kun kotona ei pysty tekemään kumpaakaan, asiat tehdään pahasti pieleen. Minun lapset käyttäytyvät kotona rauhallisesti ja toiset huomioiden. Jos haluaa riehua, täytyy mennä pihalle. Jos lapset ovat kiukuttelevia, huutavia tai vaativia, on kasvatuksen perusasioissa iso puute ja virhe. Lapset vaativat sekä hyppyyttävät vanhempiaan juuri niin paljon, kun aikuiset antavat tehdä.
Vaan kun se kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä ja energiaa, usein paljon enemmän kuin hälinän ja huonon käytöksen sietäminen. Myös hyvin käyttäytyvien lasten tarpeisiin vastaaminen on kuluttavaa. Läksyissä auttaminen on kuluttavaa. Kuulumisten kuunteleminen on kuluttavaa. Lisääntyneet kotityöt ovat kuluttavia. Oman ajan puute on äärimmäisen kuluttavaa.
Sitten sinulla on kyllä todella iso tekniikkavirhe kasvatusmenetelmissäsi. Muuta ei voi asiaan todeta.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Jollei sitä jaksa, se ei ole ns. tavallista arkea. Jos lapset vievät kaiken energian aikuisista, on kasvatuksessa ja ajatusmaailmassa iso virhe. Koti on paikka jossa levätään ja palaudutaan, siinä vaiheessa kun kotona ei pysty tekemään kumpaakaan, asiat tehdään pahasti pieleen. Minun lapset käyttäytyvät kotona rauhallisesti ja toiset huomioiden. Jos haluaa riehua, täytyy mennä pihalle. Jos lapset ovat kiukuttelevia, huutavia tai vaativia, on kasvatuksen perusasioissa iso puute ja virhe. Lapset vaativat sekä hyppyyttävät vanhempiaan juuri niin paljon, kun aikuiset antavat tehdä.
Vaan kun se kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä ja energiaa, usein paljon enemmän kuin hälinän ja huonon käytöksen sietäminen. Myös hyvin käyttäytyvien lasten tarpeisiin vastaaminen on kuluttavaa. Läksyissä auttaminen on kuluttavaa. Kuulumisten kuunteleminen on kuluttavaa. Lisääntyneet kotityöt ovat kuluttavia. Oman ajan puute on äärimmäisen kuluttavaa.
Sitten sinulla on kyllä todella iso tekniikkavirhe kasvatusmenetelmissäsi. Muuta ei voi asiaan todeta.
Koti on paikka missä levätään, mutta kasvatus ei ole sellainen että se on kerralla tehty ja sitten vain odotetaan että lapset tulee 18v ja lähtevät pois. Ajatus harmonisesta kodista joka on aina tyyneyden keskipiste kun sinne menee on varmasti aikuisen näkökulmasta se mukavin, mutta lapset nyt tarvitsee kasvatusta ja opastusta välillä enemmän ja joskus vähemmän. t. eri
Katsoin aikanani tosi tarkkaan, millaiseksi kavereiden elämä muuttui lapsien takia. Äidit varsinkin kulki suu roikkuen, rasvainen tukka ponnarilla, ja jatkuvasti valittaen. Yhteistä menoa yritettiin vuosi järkätä, mutta aina tuli este. Älykkäät, aktiiviset ihmiset muuttuivat lihapulliksi.
Olen aina ajatellut, että jos lapsi syntyisi noin 5-vuotiaana, niitä voisi tehdä. Mutta pikkutenavia ei vaan kestä.
Tiesin kyllä, että luultavasti 50-senä olisi kiva kun olisi perhe. Mutta kun ei niin ei. Toisaalta mulla oli myös mies, jolle oli selviö, että äiti pyörittää tylsiä rutiineja ja hoitaa ikävät hommat. Isin kanssa leikitään. Ei hän tietenkään sitä sanonut, mutta opin sen esim. siitä, miten velvollisuudet jakautuivat koiran kasvatuksessa, ja katsoessani hänen vanhempiensa työnjakoa. Luultavasti olisin kuollut uupumukseen, jos olisin suostunut hänen lastensa äidiksi. Olisi tietysti pitänyt erota aikoja sitten.
Kiukuttelevat lapset johtuu siitä millaiseksi olet sen perhe-elämän luonut
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Jollei sitä jaksa, se ei ole ns. tavallista arkea. Jos lapset vievät kaiken energian aikuisista, on kasvatuksessa ja ajatusmaailmassa iso virhe. Koti on paikka jossa levätään ja palaudutaan, siinä vaiheessa kun kotona ei pysty tekemään kumpaakaan, asiat tehdään pahasti pieleen. Minun lapset käyttäytyvät kotona rauhallisesti ja toiset huomioiden. Jos haluaa riehua, täytyy mennä pihalle. Jos lapset ovat kiukuttelevia, huutavia tai vaativia, on kasvatuksen perusasioissa iso puute ja virhe. Lapset vaativat sekä hyppyyttävät vanhempiaan juuri niin paljon, kun aikuiset antavat tehdä.
Vaan kun se kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä ja energiaa, usein paljon enemmän kuin hälinän ja huonon käytöksen sietäminen. Myös hyvin käyttäytyvien lasten tarpeisiin vastaaminen on kuluttavaa. Läksyissä auttaminen on kuluttavaa. Kuulumisten kuunteleminen on kuluttavaa. Lisääntyneet kotityöt ovat kuluttavia. Oman ajan puute on äärimmäisen kuluttavaa.
Sitten sinulla on kyllä todella iso tekniikkavirhe kasvatusmenetelmissäsi.
Millä perusteella?
Eli ei ole terve